Suvi Auvinen saa vihapostia “hirvittävän määrän”. Sitä tulee aalloissa. Yleensä sen jälkeen, kun Auvinen on sanonut julkisuudessa jotain, oikeastaan ihan mitä tahansa.
– On paljon ihmisiä, jotka vihaavat minua ihan vain vihaamisen ilosta. Ei ole mitään väliä sillä, mitä sanon tai teen, Auvinen sanoo.
– Juttu on se, että minä vitutan.
Pahimmillaan törkyä voi sataa sadan viestin päivävauhtia. Eniten postia lähettävät keski-ikäiset miehet.
– Keskeistä viesteissä on miten toi ämmä kehtaa -ajattelu. “Miksei se ymmärrä olla hiljaa? Anna nyt, kun miehet puhuu. Kuules tyttö, kun mä selitän sulle, että eihän maailma näin toimi”.
Mikä Auvisessa sitten ärsyttää? Ehkä se, että hän on anarkisti. Hänelle anarkismi tarkoittaa ennen kaikkea radikaalia tasa-arvoa. Auvinen on vegaani, feministi ja antifasisti, joka yrittää purkaa epätasa-arvoa ihmisten ja eläinten, sukupuolten sekä etnisten ryhmien välillä.
Näiden asioiden vuoksi hän on vallannut taloja, istunut putkassa ja osoittanut mieltä. Auvinen ei pelkää sanoa, mitä hän asioista ajattelee. Syyskuun lopussa häneltä ilmestyy tietokirja, jossa hän ennustaa lihantuotannon loppua. Jos tutut merkit pitävät paikkansa, siitä syntyy takuuvarma paskamyrsky.
Paitsi ärsyttää Auvinen osaa myös esiintyä, perustella, puhua ja vakuuttaa. Joku sanoisi, että hän on karismaattinen. Miten Suvi Auvisesta tuli Suvi Auvinen? Se on merkillinen matka, joka on vaatinut muun muassa uskoontulon ja profetoimista.
Duunariperheessä syötettiin pihan lapset
Suvi Auvinen kasvoi lahtelaisessa duunariperheessä, jossa lapset saivat valvoa vaali-iltoina niin myöhään kuin halusivat. Silloin keskusteltiin, keitä oli tullut valituiksi ja millaisia vaikutuksia valinnoilla oli arkeen.
Kun Suvi Auvinen aloitti koulun, Suomessa alkoi lama. Auvisen vanhemmilla oli kuitenkin töitä. Isä oli varaosamyyjä ja äiti kirjapainoalalla. Kaikkien asiat eivät olleet yhtä hyvin.
– Oli selvää, että pihan lapsia haalittiin meille syömään, koska ajateltiin, että he eivät välttämättä saa ruokaa kotona. Vanhemmat opettivat solidaarisuutta. Siitä, mitä meillä on, pitää antaa niille, joilla on vähemmän. En ajatellut, että se on politiikkaa, vaan sitä, mitä ihmiset tekevät.
Auvinen sai ateistisen kasvatuksen. Kun hän tuli teini-ikään, hän meni kuitenkin rippileirille, koska kaikki muutkin menivät.
Auvinen alkoi profetoida 15-vuotiaana
Leirillä puhuttiin tutuista asioista vakuuttavasti: Toisista täytyy pitää huolta ja globaali empatia on tärkeätä. Auvinen ajatteli, että tämä on hänen juttunsa ja tuli uskoon.
Kun evankelisluterilainen kirkko alkoi tuntua tylsältä, hän päätti käydä pienen karismaattisen seurakunnan kokouksessa.
– Ihmiset puhuivat siellä kielillä, kaatuilivat ja olivat hurmiossa. Katsoin meininkiä ja ajattelin, että nämä ovat pähkähulluja. En tule tänne enää ikinä. Seuraavalla viikolla olin siellä taas.
Auvinen liittyi Lahden seudun seurakuntaan ja alkoi käydä kokouksissa kuutena iltana viikossa.
Seurakunnassa ajateltiin, että Jumala antaa ihmisille erilaisia armolahjoja. Auvisesta uskottiin, että hän pystyy kuulemaan Jumalan äänen ja välittämään sen muille. Samaan uskoi vilpittömästi myös Auvinen. Hän alkoi profetoida 15-vuotiaana.
Auvinen kävi eri seurakuntien tilaisuuksissa. Niissä ihmiset tulivat kysymään, voisiko hän rukoilla heidän puolestaan ja kuunnella, oliko Herralla jotain sanottavaa heille. Auvinen arvioi profetoineensa muutamalle sadalle ihmiselle.
– Olen kantanut siitä syyllisyyttä, miettinyt, mitä olen sanonut ihmisille. Toisaalta ajattelen, että jos on aikuinen ja ottaa 15-vuotiaalta elämänohjeita, pitää mennä myös itseensä. Uskon, että asiat, joita olen sanonut, ovat olleet hyvin yleispäteviä. Jotain sellaista kuin, "älä kanna taakkaa menneistä vaan vapaudu kohti tulevaa". Sellaisesta ei ole mitään haittaa kenellekään.
Jälkikäteen Auvinen on ajatellut, että profetoinnissa oli kyse meedioiden ja mentalistien käyttämästä cold reading -tekniikasta.
– Pyrit lukemaan ihmisen ilmeitä ja eleitä ja lähdet kalastamaan, että: “Musta tuntuu, että Herra haluaa sanoa sulle, että sulla on taakkoja elämässä." Sitten katsot, miten ihminen reagoi ja kalastat lisää. En tietenkään silloin ajatellut, että teen niin, mutta jälkikäteen mietittynä harjoitin tekniikkaa useamman vuoden.
Auvinen kuvailee nyt jo lakkautettua Lahden seudun seurakuntaa erittäin autoritaariseksi.
– Sitä johti neljän miehen vanhemmisto, joka päätti kaikesta. Toiminnassa ei ollut demokratian hitustakaan. Kun kerroin, että lähden Järvenpään vapaaseurakuntaan, miehet pitivät minulle puhuttelun ja kertoivat, että olen hylkäämässä Jumalan tien.
Auvinen oli tuolloin 17-vuotias. Jälkikäteen hän kertoo ihmetelleensä, miten aikuiset miehet voivat käyttää sellaista valtaa pikkutyttöön.
– Näin, miten käy, jos pienelle joukolle ihmisiä antaa liikaa valtaa. Se lähtee hyvin usein ja nopeasti huonoon suuntaan.
"Odotin, että helvetti nielee minut"
Auvisen usko alkoi karista, kun hän aloitti nukketeatteriopinnot Turun taideakatemiassa vuonna 2006. Hän ei kyennyt näkemään opiskelukavereitaan pahoina ja syntisinä, sellaisina kuin seurakunnassa oli väitetty.
Auvinen päätti irtisanoutua seurakunnasta. Usko ei kuitenkaan loppunut heti.
– Ensimmäiset puoli vuotta odotin, että maa allani aukeaa ja helvetti nielee minut, koska olin hylännyt Jeesuksen.
Auvinen on kastettu kolmesti. Ensin vauvana, sitten karismaattisessa seurakunnassa ja sen jälkeen vielä vapaakirkossa. Hän pesi kasteet pois Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Katumajärvessä.
Uskossa hän ehti olla neljä vuotta. Vanhemmille ajanjakso oli järkytys. He olivat tyttärestään huolissaan, mutta päättivät luottaa ja antaa tämän tehdä itse omat johtopäätöksensä. Siitä Auvinen on kiitollinen.
– Se mihin olen päässyt, mihin pystyn ja miksi uskon itseeni, johtuu kasvatuksesta, jonka olen saanut. Minulla on mielettömän upeat vanhemmat, jotka ovat aina kannustaneet ja tukeneet minua.
Auvinen ajattelee, että uskoontulossa oli kyse teinikapinasta. Hän ei kuitenkaan kadu sitä, mitä hän kutsuu “jeesussekoiluksi”. Se on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat tehneet hänestä sen, mitä hän nyt on.
– Opin, miten ihmisille puhutaan vetoavasti, miten heille puhutaan, jos halutaan, että he kuuntelevat ja ottavat asian vastaan.
Poliisit tulivat moottorisahalla välikaton läpi
22-vuotiaana Auvinen vaihtoi autoritaarisen seurakunnan aktivistien yhteisöön. Taiteilijoilla ei ollut Turussa riittävästi työtiloja ja Auvinen päätti tehdä asialle jotain.
Auvinen ja hänen ystävänsä valtasivat kesäkuussa 2006 kaupungin omistaman tyhjän talon Turun Ratapihankadulla. Valtaajat yrittivät neuvotella kaupungin kanssa kiinteistön vuokrauksesta. Turhaan.
Juhannuksen jälkeen paikalla olivat poliisit ja edessä häätö. Aktivistit olivat linnoittautuneet talon vintille ja poliisit tulivat moottorisahalla välikaton läpi.
– Se oli täysin käsittämätöntä. He olivat valmiita ennemmin tuhoamaan talon kuin antamaan sen meidän ja kaupunkilaisten käyttöön.
Valtaajat otettiin kiinni ja vietiin putkaan. Auvisen ajatus siitä, että laki olisi yhtä kuin moraali, mureni.
– Myöhemminkin, kun olen nähnyt, miten meidän yhteiskunnassamme kohdellaan eläimiä, olen havahtunut siihen, että se, mikä on laillista, ei läheskään aina ole eettistä.
Auvisesta kasvoi anarkisti. Hänen mielestään esimerkiksi eläin- tai siirtolaiskysymyksen kohdalla pitäisi miettiä, että jos laki on väärässä, ihmisten moraalinen velvollisuus on toimia sitä vastaan.
– Historian kuluessa on nähty paljon tätä: Yksilöt ovat toimineet moraalitonta lakia vastaan ja laki ja yhteiskunta ovat pikkuhiljaa muuttuneet.
Anarkistina Auvinen ei luota edustukselliseen demokratiaan.
– Edustuksellisella demokratialla on saatu hyviä asioita aikaan, mutta me olemme nyt siinä pisteessä, että se ei enää riitä, ei ainakaan yksin. Pitää vaatia nopeampia ja rohkeampia tekoja.
Näin siksi että ilmastonmuutos painaa päälle. Paradoksi on tämä: Auvisen mielestä kiire on niin kova, että ei ole aikaa jäädä odottelemaan anarkistista ihanneyhteiskuntaa. On nopeampaa käyttää niitä edustuksellisia keinoja, joita jo on, kuin kumota järjestys ja aloittaa nollasta.
– Minun mielestäni kuitenkin poliittinen mielikuvitus pysähtyy, jos ajattelemme, että pelkkä äänestäminen riittää.
Käänsikö Auvinen takkinsa...
Talonvaltausvuosien jälkeen Auvinen valmistui teatteritaiteen maisteriksi, teki toimittajan töitä, sai lapsen, ryhtyi vegaaniksi ja kiinnostui yhä enemmän eläinoikeuksista.
Parin viime vuoden aikana on tapahtunut kaksi erikoista asiaa. Ensin Auvisesta tuli toimitusjohtaja. Sitten kokoomustaustainen viestintätoimisto Ellun kanat kertoi rekrytoineensa hänet riveihinsä.
Käänsikö anarkisti takkinsa? Sitä ihmettelivät muutkin. Auvinen kertoo saaneensa palautetta, että hän on tekopyhä ja myynyt sielunsa.
– Ai että tällainen anarkisti meillä, Auvinen kuvailee asennetta.
– Ikään kuin olisi olemassa joku setti ammatteja, jotka sopivat anarkisteille.
Auvinen kertoo noudattavansa efektiivistä altruismia. Tarkoituksena on määrittää, mikä on se suurin hyvä, johon voidaan päästä ja miettiä sen jälkeen, miten päämäärään päästään mahdollisimman tehokkaasti.
– Me elämme maailmassa, jossa meillä on hyvin, hyvin kiire tehdä isoja muutoksia. Olen miettinyt, missä minun osaamisellani saa nopeiten tehokkainta muutosta aikaiseksi.
Yksi tapa tehdä asioille jotain oli alkaa järjestää Vegemessuja vuonna 2017. Heti ensimmäisten jälkeen kävi selville, että käynnissä on vegebuumi, messut kasvavat ja niitä pyörittämään tarvitaan firma. Niinpä Auvinen leipoi itsestään toimitusjohtajan.
– Yritystoiminta on minulle yksi työkalu lisää siinä pakissa, jota olen käyttänyt. On ollut talonvaltaamista, puhumista mielenosoituksissa, kirjoittamista. Yritystoiminta on samaa jatkumoa.
Auvinen kertoo, että syyskuussa neljättä kertaa järjestettävien Vegemessujen idea on tavoittaa ihmisiä, jotka eivät ole vegaaneja tai kasvissyöjiä.
– Globaalissa eläinoikeusliikkeessä puhutaan yhä enemmän siitä, että pitäisi luopua go vegan -viestistä ja ryhtyä sanomaan, että vähentäkää lihansyöntiä. Se tuntuu vaillinaiselta, mutta se on efektiivistä altruismia. Sillä saavutetaan muutos nopeimmin.
...vai onko hän ovela?
Samasta on kyse Ellun kanoissa. Auvinen ei halua puhua vain niille ihmisille, jotka jo ovat samaa mieltä hänen kanssaan.
– Yritän päästä paikkoihin, joissa minua kuuntelevat ihmiset, jotka eivät vielä ajattele niin kuin minä ajattelen. Ja mikä olisi silloin parempi paikka kuin kokoomuslainen viestintätoimisto?
Auvinen ei saa toimistosta kuukausipalkkaa. Hän tekee sparrauskeikkoja yritysvastuun parissa. Kun toimisto on lähettämässä tarjousta asiakkaalle, he voivat kysyä ensin Auvisen mielipidettä.
– Saatan silloin sanoa, että minusta tätä ei pidä tehdä näin ja kyseenalaistaa yrityksen oikeuden olla olemassa. Voin esimerkiksi ehdottaa, että yrityksen pitäisi muuttaa liiketoimintaansa näin ja näin.
Auvinen kuvailee työtä antoisaksi mutta myös pelottavaksi.
– Minulle on paljastunut se, millä kaikilla tavoilla viestintätoimistot käyttävät valtaa meidän yhteiskunnassamme. Olen alkanut lukea uutisia eri tavalla ja miettiä, kuka hyötyy kohusta, kuka sen on masinoinut.
Auvinen ajattelee, että kapitalismi ei ole kestävä talousjärjestelmä ja että pitkällä tähtäimellä siitä pitää päästä eroon, mutta siihen asti Auvinen näkee yrityksissä mahdollisuuden.
– Mikään ei ole niin ketterä muutoksessa kuin yritys, jos se näkee, että sillä on mahdollisuus tehdä rahaa.
Siksi hän haluaa olla siellä, missä voi kirittää talouselämää vastuullisuuteen.
Auvinen kertoo, ettei hänen sanomisiaan ole Ellun kanoissa yritetty himmailla. Ei edes silloin, kun hän kirjoitti toimistolle blogitekstin, jossa väitti, että meidän on helpompi kuvitella maailman loppu kuin kapitalismin loppu.
Auvisen mielestä pesti Ellun kanoissa on vaihtokauppa, joka hyödyttää molempia.
– He näyttävät, että he ovat tällainen rohkea toimisto, joka ei pelkää ottaa oikeita toisinajattelijoita sinne.
"Toivo on kamppailulaji"
Auvinen on kirjoittanut Lihan loppu -nimisen tietokirjan. Se julkaistaan syyskuun lopussa.
Kirjassa Auvinen pohtii, mitä lihantuotannolle tapahtuu tulevaisuudessa. Se on kohtalonkysymys. Vuonna 2050 maapallolla on lähes 10 miljardia ihmistä. Planeetalta loppuu tila ruokkia väestöä lihalla, ja siksi Auvinen esittää siirtymistä kohti kasvipohjaista tuotantoa.
– Lihansyönti nykyisessä mittakaavassa ja liha nykyisellä tavalla tuotettuna on väistämättä tiensä päässä.
Auvinen uskoo, että käynnissä on jo muutos, joka lopulta johtaa siihen, että kolmen vuosikymmenen päästä me katsomme ruoantuotantoa eri tavalla.
– Siihen ei tarvita mitään ideologiaa. Se on kylmä fakta. Näin tämä ei voi jatkua.
Sitä Auvinen ei osaa ennustaa, milloin viimeinen pihvi syödään, mutta siitä hän on varma, että lihansyönti vähenee ratkaisevasti.
Auvisella on itseironiaa. Hän on markkinoinut kirjaansa sloganilla Lihan loppu tulee – oletko valmis? Huumorintajun lisäksi hänellä on jo aavistus siitä, millaisen porun kirja aiheuttaa.
– Ihmiset, jotka eivät lue kirjaa, sanovat, että älytöntä utopiaa. “Nyt minä ainakin syön tuplamäärän lihaa. On minun henkilökohtainen valintani, mitä minä syön”.
Juuri tätä näkemystä Auvinen kirjassaan opponoi. Niin kauan kuin ruoantuotanto on sidottu ilmastonmuutokseen ja globaaleihin kysymyksiin, se, mitä kukin syö, ei ole yksityinen vaan yhteinen asia. Ja ilmastonmuutoksen suhteen on jo kiire.
– Me ei puhuta vuosikymmenistä, vaan vuosista, jopa kuukausista, mitä meillä on aikaa muuttaa asioita.
Onko meillä enää toivoa? Mitä Auvinen ennustaa?
Toivo on Auvisen mielestä kamppailulaji.
– Kun siitä luovutaan, kaikki on mennyttä. Niin kauan kuin me pyritään parempaan ja ajatellaan, että meidän täytyy toimia, että meillä on vastuu, niin kauan ei ole myöhäistä.
Lue lisää