Tyytyväisyys, pettymys, ylpeys.
Nämä ovat yleisimmät tunteet, joita suomalaiset tuntevat kuntia kohtaan uuden empatiatutkimuksen mukaan.
Kuntia kiinnostaa nyt brändäämistyön ja palvelukyselyiden lisäksi asukkaiden tunteet. Ohjaavathan tunteet osaltaan ihmisten päätöksiä. Jotkut tunteet ovat liikkeellepaneva voima, joka voi saada asukkaan toimimaan kuntansa ja sen ihmisten hyväksi.
Tässä jutussa vierailemme Asikkalassa ja Heinolassa selvittämässä, miten tunteet kuntaa kohtaan heräävät, ja miten ne voivat näkyä tekoina.
Puutalo houkutteli muuttamaan kanavan varrelle
Ilta pimenee Vääksyn kanavalla. Lumen ja jään keskeltä pilkistävä vesi näyttää lähes mustalta. Sorsat ovat kerääntyneet rantatörmälle lepäämään. Kanavan yli ajaa harvakseltaan autoja. Kukaan ei kävele kanavan viertä kulkevaa tietä.
Asikkalalainen, vanhassa Vääksyssä asuva Ulla Riihonen pitää aluetta kauniina. Hän on asunut perheensä kanssa puutalossa kanavan lähellä viisi vuotta. Silti hän ei ajattele juurtuneensa paikkakunnalle.
– Löysimme vanhan talon, ja se oli ainoa syy muuttaa tänne. Paikkakunta olisi voinut olla mikä tahansa, mutta Asikkala on hyvä kunta asua. Täällä on paljon mahdollisuuksia harrastaa. Tämä on hieno kesäkunta, eikä talvellakaan hullumpaa ole. Hiihtoladut ovat tänä talvena olleet mahtavat, Riihonen kuvailee.
Miljöön lisäksi Riihoselle on tärkeää, että kunnan palvelut toimivat. Pääosin asiat ovat kunnassa hänen mielestään hyvin, mutta silti hän saattaa joskus muuttaa pois. Hän on asunut yhdessä paikassa enimillään seitsemän vuotta.
Ihmiset ovat tyytyväisiä asuinkuntiinsa
Läheskään kaikki suomalaiset eivät vaihda maisemaa yhtä tiuhaan kuin Riihonen. Silti moni suhtautuu kuntaansa samalla tavalla kuin hän: kunta herättää positiivisia tunteita, mutta suhteesta puuttuu intohimo.
NayaDayan, YouGovin ja Statistan yhteistyöllä toteutetussa empatiatutkimuksessa ihmiset saivat valita yhden tunteen, jota he tuntevat kuntaa kohtaan. Vain 16 prosenttia vastasi, ettei tunne mitään tunnetta. Hieman yli neljännes kertoi tunteekseen tyytyväisyyden.
Tyytyväisyys on positiivinen tunne, mutta NayaDayan toimitusjohtaja Timo Järvinen kuvailee tunnetta myös hieman kädenlämpöiseksi. Tyytyväisyys saa ihmisen tyytymään sen hetken tilanteeseen eikä kiinnostumaan ympäristönsä asioista.
Tutkimuksessa tunteet jaettiin joko positiivisiksi tai negatiivisiksi sekä sitoutuviksi tai vetäytyviksi.
Sitoutumista vahvistavat tunteet, kuten kiinnostus, myötätunto, ilo ja rakkaus, saavat ihmisen osallistumaan kuntansa asioihin. Toisaalta tutkimuksen mukaan myös suuttumus ja viha voivat saada ihmisen toimimaan. Yleensä ihmisen toiminnassa näkyy, ajaako häntä ilo vai viha.
Riihonen on tehnyt paljon vapaaehtoistyötä asuinalueensa eteen, vaikka paikka ei ole vienyt täysin hänen sydäntään. Hän on Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistyksen hallituksessa. Yhdistyksessä he järjestävät kesäohjelmaa ihmisille ja yrittävät vaalia alueen kulttuurihistoriaa.
Riihonen kuvailee lähteneensä mukaan yhdistykseen, koska hänellä oli ylimääräistä aikaa. Toiminnassa pitää mukana myös tunne.
– Yhdessä tekeminen on mukavaa. Ihmisillä ei ole ylimääräistä aikaa, mutta tästä saa aina jotakin. Ihmiset antavat positiivista palautetta tapahtumista.
Monet hyötyvät Riihosen työstä, kun he pääsevät nauttimaan peräkonttikirpputorista tai kaarnalaivojen Suomen mestaruuskilpailusta. Kuntakin hyötyy, kun ihmiset innostuvat tekemään asioita muiden asukkaiden ja samalla kunnan hyväksi.
Siksi kunnissa on alettu pohtia tunteita.
Asikkalassa halutaan puhua rahan lisäksi rakkaudesta
Iloiset lapset laskevat mäkeä punaposkisina. Viereisellä nuotiopaikalla sytytetään nuotiota. Näky on kuin postikortista, jonka reunassa voisi lukea "Terveisiä Asikkalasta".
Tätä katsoessa on helppo uskoa, että Asikkalaa kohtaan tunnetaan kyselyn mukaan keskimääräistä enemmän lämpimiä tunteita (NayaDayan tiedote). Jotkut kertoivat jopa rakastavansa kuntaa.
Asikkalan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka uskoo, että kuntarakkaus syntyy siitä, kun isot ja pienet asiat ovat hyvin. Palveluiden täytyy toimia, mutta retkieväät ja täydellisen jyrkkä pulkkamäki voivat olla joskus isompia ilon aiheita kuin hammaslääkäriaika ja bussiyhteys keskustaan.
Asikkalan päättäjät ovat heränneet siihen, ettei heidän kannata miettiä vain kovia arvoja, kuten budjettia.
– Johtotasolla olemme aiemmin puhuneet veto- ja pitovoimasta, mutta emme tunnetasolla. Olemme selvittäneet esimerkiksi palvelutyytyväisyyttä. Nyt halusimme tilata tutkimuksen, joka kertoo, olemmeko tehneet asioita oikein.
Palautteet tai keskustelu sosiaalisessa mediassa eivät aina anna oikeaa kuvaa valtaosan tunteista. Todelliset tunteet kiinnostavat kuntia, koska ne voivat näkyä suoraan asukasmäärässä. Jos ihminen rakastaa kuntaansa tai on ylpeä siitä, hän ei muuta pois kovin kevyin perustein.
Seuraavaksi Asikkala haluaa miettiä, miten ihmiset saadaan enemmän mukaan päätöksentekoon. Tunteet saavat osallistumaan, mutta paradoksaalisesti osallistuminen myös synnyttää tunteita.
– Esimerkiksi jos ihmiset saadaan mukaan kaavoitukseen, he voivat tuntea enemmän ylpeyttä paikkakunnastaan osallistuttuaan enemmän. Ja ylpeys on vahva tunne. Se kestää myös pettymyksiä. Silloin kunnan ei tarvitse olla täydellinen, kertoo Ikola-Norrbacka.
Epätäydellisyys voi jopa lisätä kuntaan samaistumista. Oulussa on syntynyt ikään kuin sisäpiirivitsi, jossa kaupunkia kutsutaan "paska kaupunniksi". Slogan tiivistää kaupunkilaisten ristiriitaisia tunteita asuinpaikkaansa kohtaan.
Kunta ei tietenkään voi olla täydellinen. Heinolassa on oivallettu, että usein asioita voi katsoa joko positiivisesti tai sitten nähdä vain kurjat puolet. Matkustetaan siksi vielä Asikkalasta Heinolaan, jossa monet asukkaat haluavat auttaa kuntaa kehittymään paremmaksi.
Kunnat eivät osaa lukea ihmisten ajatuksia
Sari Hokkaselle Heinola oli lapsuudesta tuttu kaupunki, sillä siellä sijaitsi mummola. Hokkasen ex-mies oli kotoisin Heinolasta, ja asuessaan muualla, hän kaipasi takaisin kotiseudulleen. Hokkasen on helppo ymmärtää entistä miestään, sillä nyt hän rakastaa itsekin kaupunkia.
– Tämä on kaunis ja turvallinen kaupunki. Olen viihtynyt täällä kaikki vuodet. Olen nähnyt, kuinka kunta ja sen ihmiset ovat lähentyneet. Niiden välillä on yhä enemmän vuorovaikutusta.
Hokkaselle turvallisuus on tärkeää, sillä hän on asunut vuosia ulkomailla. Kotiuduttuaan maailmalta Heinolaan Hokkasta alkoi tympiä sosiaalisen median keskustelut, joissa kaupungista puhuttiin yleensä negatiivisesti. Niinpä hän päätti perustaa Facebook-ryhmän, jossa asioista puhutaan positiivisesti.
– Aluksi ihmiset olivat arkoja liittymään ja kirjoittamaan päivityksiä. Kun he pääsivät jyvälle, ryhmä alkoi elää. Kyse on siitä, miten asiat ilmaistaan. Voi sanoa, että "olisipa ihanaa, jos meillä olisi luistinrata keskustassa" eikä "miksi meillä ei ole tätäkään".
Positiiviset heinolalaiset -ryhmässä ei ole tarkoitus vain hehkuttaa kaupunkia, vaan auttaa sitä kehittymään entistä paremmaksi.
– Usein ajatellaan, että kunta osaa lukea ihmisten ajatuksia heidän tarpeistaan. Teimme kuitenkin kyselyn kehittämisehdotuksista, jotka sitten laitoimme elinvoimavaliokunnalle. Jotkut ehdotuksista napattiin valiokunnan käsittelyyn. Ryhmässä on myös kaupungin työntekijöitä, jotka lukevat päivityksiä.
Hokkanen toivoo, että lämmin henki siirtyy verkosta muuhun elämään. Ja niin on osittain käynytkin. Koronakriisin alettua ryhmässä ei tyydytty keskustelemaan. Joukko kaupunkilaisia vei ruokakasseja vanhuksille ja sairaille, jotka eivät itse päässeet kauppaan.
Rakkaus on tekoja, myös kuntarakkaus.
Tätä artikkelia varten on haastateltu myös Kaj Zimmerbaueria, joka on tutkinut kuntaliitoksia ja kuntaidentiteettiä.
Mikä tunne sinussa herää, kun ajattelet kotikuntaasi? Voit keskustella aiheesta torstai-iltaan klo 23:een asti.