Vuosi sitten koripalloilija Roope Suonion ura loppui kuin seinään. Lonkkavamma pakotti miehen jättämään rakkaan lajin ja etsimään elämälleen uutta sisältöä. Alun synkkyyden jälkeen asiat loksahtelivatkin kohdalleen. Kesällä Roope pelasi jalkapalloa ja huomasi, että paikat kestävät ja pikkuhiljaa alkoi herätä ajatus siitä, että mitä jos sittenkin vielä pääsisi koripalloparketille.
Nyt se on totta, sillä Roope Suonio pelasi jo viime viikonloppuna Namika Lahden riveissä Honkaa vastaan. Huomenna Roope esittäytyy kotiyleisölle vuoden tauon jälkeen, kun Namika kohtaa Kauhajoen Karhun Suurhallin uudella areenalla
Suonio kehuu Namikan uutta kotikenttää ja omaa joukkuettaan ja toivoo paikalle paljon yleisöä.
- Tämä halli on pirun hieno. Nyt eka matsi täällä, joten kaadetaan karhut eli jatketaan isojen joukkueiden kaatamista! Joukkue näyttää tosi hyvältä, siinä on hyviä palasia, nuoria jätkiä ja kaikki pelaavat joukkueelle, kehuu Suonio näkemäänsä.
Paluun keskeinen vaikuttaja oli pelikaveri Ilkka Vuori.
- Ilkka sanoi kesällä, että sähän oot hyvässä kunnossa. Siitä meni muutama kuukausi ja kun juoksin kentälle Honka-pelissä yhden treenin jälkeen ja sain peliaikaa melkein 20 minuuttia - silloin vasta uskoin paluuni todeksi.
Omaan kuntoonsa Roope luottaa.
- Ei pallo karannut, vaikka en ollut pelannut vuoteen!
Pelaamisen Suonio toivoo sujuvan aiempaa rennommin. Loukkaantumiset ja elämä ovat opettaneet, että asioista täytyy iloita.
- Olen onnellinen, pelaan tai en. Lopettamista lukuunottamatta vuoden aikana on tapahtunut erittäin positiivisia asioita.
Niihin luetaan perheenlisäys ja Roope kertoo myös oppineensa myös elämästä.
- Nyt mennään päivä kerrallaan treenejä ja pelejä. Haluan olla itselleni vähemmän ankara, pohtii Suonio.