Nettikommentoinnissa ja Facebook-keskusteluissa vaikuttaa usein olevan tärkeintä päästä provosoitumaan ja purkamaan aggressioita. Keskustelujen ensisijaisena tavoitteena ei tunnu olevan halu laajentaa omaa ymmärrystä vaan pikemminkin tarve osoittaa muille, miten tyhmiä he ovat.
Netissä lähes kaikki ovat kasvottomia tai vähintäänkin niin irrallaan todellisista ihmisistä, että halumme yhteisymmärrykseen laimenee. Mitä vieraampi keskustelukumppani tai kommentoija on, sen helpompi hänelle on suuttua.
Asioihin on yleensä myös helppoa suhtautua mustavalkoisesti niin kauan kuin niihin ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa tai jos kokemuksia on niukasti. Oman ystävän tekemänä monet sellaiset asiat, jotka muuten tuomitsemme jyrkästi, ovat paljon ymmärrettävämpiä ja oikeutetumpia.
Sen sijaan, että tulkitsisimme toistemme mielipiteitä ja kirjoituksia pahimmalla mahdollisella tavalla, olisi rakentavampaa koettaa tulkita kanssaihmisiämme hieman armollisemmin. Kirjoittaminen ja etenkin asioiden ilmaiseminen muutamalla kirjoitetulla lauseella edellyttää melkoista kärjistämistä ja asioiden monitahoisuuden typistämistä.
Se, että joku kirjoittaa olevansa jostain asiasta jotain mieltä, ei yleensä tarkoita ainutta näkökulmaa, mikä hänellä on asiaan. Useimmat meistä kuitenkin tulkitsevat asioita hyvin tapauskohtaisesti ja mielipiteet liikkuvat ennemminkin harmaan kuin selkeän mustan tai valkoisen alueilla.
Sen perusteella, miten hahmotan maailmaa, oletan toisten ihmisten omaavan aivan samoilla tavoin moniulotteisia, ristiriitaisia ja päällekkäisiä näkökulmia erilaisiin asioihin. Facebookiin kirjoitettu mielipide on vain typistetty siivu niistä perspektiiveistä, joita jokaisella meistä on yksittäisiin asioihin.
Tuon ohuen siivun perusteella ei todellakaan kannata leimata koko ihmistä vaan mieluummin kysyä, mitä hän kirjoittamallaan ajaa takaa.
Netissä kummatkin riitapukarit jäävät helpommin vellomaan omassa aggressiossaan, sillä vastauksen saaminen saattaa kestää tunteja tai jopa päiviä. Tilanne ei pääse purkautumaan.
Kasvokkain tapahtuvassa kommunikaatiossa vastaavankaltaisia ongelmia esiintyy huomattavasti harvemmin, sillä sosiaalisena olentona ihmisellä on myötäsyntyinen taipumus välttää konflikteja ja tehdä yhteistyötä toisten kanssa.
Nimestään huolimatta sosiaalinen media vaikuttaa monesti olevan varsin epäsosiaalinen ja eripurainen kommunikaatiokanava. Tähän voi kuitenkin jokainen meistä omalla nettikäyttäytymisellään vaikuttaa.
Katariina Katla
Kirjoittaja on lahtelainen kuvataiteilija ja Yle Lahden kolumnisti
