Eräänä aamuna kävellessämme päiväkotiin tyttäreni kysyi ohimennen, mistä vauvat tulevat.
Olin jo aloittamassa esitelmää siitä, että miehet ja naiset saattavat tykätä toisistaan niin paljon, että jossain vaiheessa naisen masu vain alkaa kasvaa ja...
En kuitenkaan päässyt tarinassani näin pitkälle, kun tyttäreni keskeytti minut tietoisuutta uhkuen.
Hän kertoi tietävänsä, että vauvat tulevat masusta, mutta pohtimista aiheutti se yksityiskohta, miten ne masusta tulevat. Masussa ei nimittäin ole reikää tai vetoketjua.
Menin sanattomaksi. Mitä synnyttämisestä voi kertoa nelivuotiaalle?
Synnytyksen sanotaan olevan maailman kaunein asia, mutta nähtyäni yhden sellaisen, voin aika varmasti sanoa, että kauneus on siitä kaukana. Pitäisikö kertoa asiasta vertauskuvin?
”Mieti, että se on vähän kuin reppu, joka aukeaa, aukeaa ja aukeaa…”
Ei. Se olisi minullekin liikaa. En sanonut ajattelemaani ääneen.
Kylmien väristysten peittelyltä en keksinyt muuta kuin että: ”Kysäisepä päiväkodin tädeiltä kun ollaan jo päiväkodin ovella, heippa”.
Se oli raukkamainen teko. Mutta se tuntui ainoalta pakoreitiltä.
No, se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Joudun takuulla kieriskelemään samaisen kysymyksen äärellä kotona enkä voi silloin sysätä vastausvuoroa eteenpäin.
Kyselyikä kuuluu ihmiseloon. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Viime viikolla piti vastata uskontoaiheiseen kysymykseen, johon oli hieman harhaoppisesti sekoitettu maantiedettä mukaan. Tyttäreni kysyi, onko Jeesus oikeasti Virosta, koska sillä on niin hassu sukunimi – Kristus.
Rippikoulun käyneenä yritin korjata muutaman kysymykseen sisältyneen epäkohdan siinä onnistumatta. Päiväkotikaveri oli kuulemma sanonut ”Kristuksen” olevan virolainen sukunimi.
Selitykseni siitä, että Kristus ei periaatteessa ole Jeesuksen sukunimi, ei mennyt läpi, koska en osannut kertoa, mikä Jeesuksen sukunimi on, jos ei Kristus.
Pari päivää sitten minulta udeltiin, ”voiko joulupukille supattaa toiveita, vaikka sillä ei ole korvia”. Parta kuulemma ulottuu niin korkealle, etteivät korvat mahdu päähän.
Yritin vastata, että periaatteessa korvat ja parta mahtuvat samaan päähän. Se ei mennyt läpi, koska en saanut heti paikalle joulupukkia, jolla olisin voinut havainnollistaa korvien ja parran mahtumisen samaan päähän.
Olo on siis jotakuinkin sama kuin suomalaisilla euroviisupisteitä luettaessa. Pisteitä ei heru, vaikka päällään koettaisi seistä.
