Saattohoito-osaston tukihenkilöt ovat eri-ikäisiä ja eritaustaisia, nuoria ja vanhoja. Joku pitää kädestä, toinen kuuntelee, kolmas pelaa vaikka shakkia. Myös erilaiset hemmotteluhoidot ovat tervetulleita.
Niin hoidolla kuin vapaaehtoisten työlläkin tähdätään yhteen päämäärään: miten elämän lopusta tehdään mahdollisimman hyvä.
Tukihenkilöksi voi ryhtyä, jos oma elämä on suunnilleen tasapainossa. Omat surut tai kriisit on hyvä selvittää ennen kuin on pystyy täysipainoisesti kohtaamaan tukea tarvitsevan potilaan.
Esimerkiksi Lahden kaupunginsairaalan saattohoito-osastolla on 25 vapaaehtoisen reservi. Aktiivisia tukihenkilöitä on viitisentoista.
Uusia vapaaehtoisia tarvitaan.
- Osa meidän nuorista tukihenkilöistä on löytänyt tiensä hoitoalalle. Toisaalta moni vanhempi lopettaa, kun ei enää jaksa tai elämäntilanne muuten muuttuu, osastonhoitaja Martti Hänninen sanoo.
Kylmiltään vapaaehtoiseksi ei voi ryhtyä. Monet seurakunnat järjestävät kursseja tukihenkilöiksi haluaville.
Lahdessa koulutusta antaa myös Päijät-Hämeen saattohoidon tukiyhdistys, mutta kaikilla saattohoito-osaston tukihenkilöillä on takanaan myös sairaalan oma kurssi. Niitä on tähän mennessä ollut kolme.
- Pitää olla kiinnostunut ihmisten auttamisesta. Pitää olla sosiaalinen. Pitää olla halua kohdata toinen ihminen, Hänninen linjaa.
Kuolevaa ihmistä ei tarvitse pelätä
Maili Uotila-Tuominen on toiminut vapaaehtoisena tukihenkilönä kaupunginsairaalan saattohoito-osastolla kolmisen vuotta. Uotila-Tuominen on myös aktiivinen Päijät-Hämeen saattohoidon tukiyhdistyksen jäsen. Siviiliammatiltaan hän on lähihoitaja.
Vapaaehtoistyötä Uotila-Tuominen tekee keskimäärin yhtenä päivänä viikossa.
- Tapaan yhtä potilasta kerrallaan ja kun hän lähtee, pidän pienen tauon. Oman surutyön jälkeen jaksan taas jatkaa.
Hoitajille ja omaisille tukihenkilöt ovat kallisarvoisia. Hoitajilla voi olla kiire ja omaiset kaukana tai vähissä.
- Kaikilla ei edes ole omaisia. Voi olla myös ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan kuolevan potilaan rinnalla. Kuolemaa tai kuolevaa ihmistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, Maili Uotila-Tuominen sanoo.
Tärkeintä on läsnäolo
Saattohoito lähtee aina potilaan toiveista ja tarpeista, mutta työ antaa paljon myös tukihenkilölle.
- Oman elämän näkee uusin silmin, kun keskustelee lähellä kuolemaa olevien, paljon elämää nähneiden potilaiden kanssa. Usein huomaan, että minulla menee hyvin eikä kannata kitistä pienistä asioista.
Vaikeinta vapaaehtoisena tukihenkilönä toimivan Uotila-Tuomisen mielestä on riittämättömyyden tunne.
Saattohoito on siinä mukana oleville aina voimakas kokemus, vaikkei se olekaan syvällistä elämän tarkoituksen pohdintaa. Useimmiten potilaan kanssa keskustellaan ihan tavallisista, arkisista asioista. Tai ollaan vain hiljaa.
- Tukihenkilön tärkein tehtävä on olla läsnä. Potilaan pitää kokea, että tukihenkilöllä on aikaa. Hänellä pitää olla turvallinen olo, Uotila-Tuominen sanoo.