Wau. Täytyy oikein kuulostella miten erilaiselta maailma kuulostaa – ja näyttää – näin uuden elämän alettua vuonna 2014. Sillä niinhän se on, että kun eilinen on levätty, niin tänään alkaa todella monella se uusi, parempi, elämä.
Miksi nyt, kun loppiaisen jälkeen on muutenkin edessä huhtikuun loppupuolelle kestävä juhlaton kausi? No, koska haluamme rankaista itseämme siitä, että oli hetken pienen kivaa. Tai ainakin pari viikkoa.
Kapakoissa on tammikuussa hiljaista, mutta kuntosalien ovet käyvät. Kahvakuula, crossfitti, bouldering ja hot jooga käyvät kaupaksi – aina helmikuuhun asti.
Ja ne lupaukset, kun nekin on pitänyt tehdä. Argh.
Aion olla hyvä ja kauniimpi ja soitella kaikille ja kirjoitella kilometrin mittaisia kirjeitä ja roikkua vähemmän facessa ja syödä enemmän salaattia ja kierrättää vaatteet, jotka eivät ole mahtuneet kahteen vuoteen päälle ja nyt sitten vihdoinkin sovin sen tapaamisen lapsuudenystävän kanssa ja en heitä ruokaa roskikseen ja kuljen vähintään toiseen suuntaan työmatkat kävellen ja mitä näitä nyt oli.
Paineita on olla parempi ihminen, vaan kelle, no itselleen. Koska kaikista näistähän tavoitteena on vain hiljentää se sisäinen ääni, joka sanoo, että syöt liikaa, liikut liian vähän, sinulla on sekainen vaatehuone, et pidä yhteyttä sukulaisiin ja niin edelleen.
Kovempaa kuin oma sisusääni tätä samaa viestiä huutavat vain naistenlahdet, joiden täydellinen, mutta ah, pikkurosoa reunalla, kunto-ohjelma-addikti saa seurakseen telkkarin sisustus- ja ruokaohjelmat, hienommin lifestyle, koska elämässä pitää olla tyyliä ja tavoitteita, tällaisena ei kelpaa. Niin, kelle ei kelpaa? No, itselleen.
”Rohkea ihminen, hän ei välitä mitä muut hänestä ajattelevat.” Näin kuvataan yleensä sitä tuttavapiirin boheemia, joka ei tee uudenvuodenlupauksia, ei aloita kuntoilua, ei pidä tipatonta, ei kärsi elämästä.
Sellaiseksi jos yrittäisi tulla, koska jotain nyt vaan on pakko luvata yrittää.