Kun nuoret leijonat jatkoivat kultajuhliaan Helsingin yössä, maajoukkueen apuvalmentaja Petri Karjalainen matkasi jo kohti arkityömaataan Heinolassa. Mestis-joukkue Peliittojen päävalmentajana toimiva mies kertoo reissun olleen hieno.
- Olo on tyhjä ja väsynyt, mutta vapautunut. Hieno matka ja turnaus. Silti arki alkoi tänään, hän kertoi tiistaina Peliittojen harjoituksissa.
Ei ihme, jos väsyttää.
Koko maajoukkueella on takanaan huikea rutistus. Leiritys alkoi joulukuun puolivälissä, pari päivää myöhemmin joukkue lensi Ruotsiin. Muutaman harjoituspelin jälkeen vuorossa oli näytönpaikka toisensa perään. Välipäivät olivat harvassa.
Karjalaisen tehtävä apuvalmentajana oli tutkia vastustajien pelitaktiikkaa. Hän katsoi ottelutallenteita ja kertoi havaintonsa sekä ohjeensa Suomen pelaajille.
- Viikonpäivistä ei ollut mitään tietoa. Hotellielämäänkin ehti jo kyllästyä. Ja vaikka peleissä lopputulos oli hieno, emme me mitenkään rallatellen mestaruuteen menneet. Mutta oli se vain hieno tunne, kun lopuksi saimme 13 000 ruotsalaiskatsojaa hiljaiseksi. Parempaa päätöstä ei olisi voinut olla, Karjalainen sanoo ja haukottelee.
Mustelmat muistuttavat koitoksesta
Otteluiden loppusuoralla sekä pelaajat että valmentajat ja huoltajat alkoivat olla rikki. Kaukalossa pelaajat olivat saaneet osumia kiekoista ja tiuha tahti kävi muutenkin fysiikan ja psyyken päälle.
Kultamitalin lisäksi mustelmat muistuttavat, millainen koitos takana on.
Sekä pelaajat että valmentajat palailevat pikkuhiljaa arkitöihinsä. Laskeutuminen juhlahumusta Mestiksen arkeen käy Petri Karjalaisen mukaan nopeasti.
- Arki on taas erilaista, mutta ei tässä kauaa mene, että pääsee henkisesti kiinni hommaan. Illalla olemme jo joukkueena jäällä ja keskiviikkona pelaamme tärkeistä sarjapisteistä, joten kyllä tässä ryskiä saa. Apuvalmentajien rooli korostuu, sillä nyt mennään heidän suunnitelmillaan.
Reissussa Karjalainen ehti seurata Peliittojen tekemisiä sivusilmällä katsomalla esimerkiksi maalikoosteita. Nyt on kurottava kiinni lähes kuukauden poissaolo.
Karjalainen huomauttaa, että mitä tulee pikkuleijonien menestykseen, hän toivoo ihmisten ymmärtävän seurojen merkityksen nuorten kiekkoilijoiden kasvattajina.
- Työ tehdään seuroissa. Monet valmentajat ja seuratoimijat vaikuttavat asiaan. Meillä on pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan yhdessä, he osaavat hyökätä ja tiedostavat myös puolustamisen tarpeen. Hyökkääminen ja puolustaminen ovat Suomessa maailman kärkeä.