Lahden torin arkeologisissa kaivauksista löytyneet luut ovat paljastuneet jättiläiskäärmeen luiksi. Kylkiluita ja nikamia pidettiin alun perin pienen nisäkkään jäännöksinä.
Käärme oli mahdollisesti noin kolmimetrinen kuningasboa. Lahden torikaivausten vastuullinen johtaja Liisa Seppänen kertoo, että tarina käärmeen taustalla saattaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi, vaikka hänellä onkin siihen teoria.
Luututkija Anne-Mari Liira kuitenkin löysi vanhan lehtileikkeen, joka saattaa selittää luiden joutumisen Lahden alatorille. Liira nimittäin löysi Lahti-lehdessä 30.8.1908 ilmestyneen lehti-ilmoituksen, jossa mainostettiin Lahden kauppatorilla saapuvaa sirkusryhmää.
Ilmoituksen mukaan sirkukseen kuului Laura-niminen käärmeenkesyttäjä, jolla mainostettiin olevan mukanaan isokokoinen jättiläiskäärme.
- Siihen kylkiluut ja nikamat voisivat viitata. Niiden perusteella voi myös sanoa, että kyseessä ei ollut mikään suomalainen käärme. Pelkästään kylkiluista voi päätellä, että käärme oli lähes kymmenen senttimetriä paksu, Seppänen sanoo.
Erikoinen mysteeri
Luut ja nikamat löytyivät alatorin kaivauksissa pienestä kuopasta. Samasta kohdasta löytyi myös hevosen kallo, lähes metrin pituinen rautatanko, muutama sulake ja kenkälankkipurkki.
Löydösten ajoittamista helpotti kenkälankkipurkin pohjassa lukenut nimi Nigrolin. Tutkimuksissa selvisi, että ainetta käytettiin 1900-luvun alussa, jolloin sitä mainostettiin tehokkaana kengän kiillottajana.
Kun löydökset ja vanha lehti-ilmoitus ynnätään yhteen, voi päätellä, että sirkusryhmä on kenties lähtenyt Lahdesta yhtä käärmettä köyhempänä.
Liisa Seppänen esittää yhden teorian, miten luut ja esineet ovat ehkä aikoinaan päätyneet torille samaan kuoppaan.
- Ehkä käärme on hermostunut hevoselle, vaikka kuningasboat ovat yleensä rauhallisia. Ne ovat myrkyttömiä ja tappavat kohteensa kuristamalla. Mahdollisesti yön hämärinä tunteina boa on siis pillastunut hevoselle ja ryhtynyt kuristamaan sitä kaulasta. Joku on rientänyt apuun ja surmannut boan rautatangolla, Seppänen pyörittelee.
- Hevonen on mahdollisesti saanut rytäkässä surmansa eikä boaa ole saatu irrotettu siitä. Hevosen ruho on haluttu käyttää ravinnoksi, mutta kalloa ja käärmettä ei. Siispä kallo irrotettiin hevosen ruhosta ja haudattiin käärmeen surma-aseen eli rautatangon kanssa kuoppaan, hän jatkaa.
Jos tapahtumien kulku olisi ollut tällainen, miten ihmeessä kenkälankki ja sulakkeet olisivat päätyneet kuoppaan hevosen kallon, käärmeen luiden ja rautatangon kanssa?
- Olisiko käynyt niin, että boa on jossain vaiheessa nielaissut lankkipurkin, jota saatettiin käyttää sirkuksessa esiintyjien hipiän tummentajana. Myös sulakkeet olisivat kadonneet jättiläisboan sisuksiin yhdellä nielaisulla. Ne ovat heikosti sulavaa tavaraa, joten ne olisivat voineet jäädä sinne paljastamaan tapahtumien ajankohdan.
Vertailukohteita eläinmuseosta
Eläinten jäännökset menevät vielä jatkotutkimuksiin, missä tarina kenties saa lisää lihaa luiden ympärille.
Helmikuussa tutkijat vertaavat nikamia ja luita Helsingin eläinmuseon luurankoihin. Silloin vahvistuu, onko kyseessä todella ollut boa.
Luututkija Anne-Mari Liiran mukaan käärmeen nikamissa näkyy sairauden jälkiä.
- Hän sanoi, että ikään kuin ne olisivat räjähtäneet. Silloin minulle tuli mieleen, että joku on lyönyt käärmettä, minkä seurauksena luut pirstoutuivat, Liisa Seppänen kertaa.