Julia Kykkänen edustaa ensimmäisenä naismäkihyppääjänä Suomea talviolympialaisissa Sotshissa. Pari viikkoa ennen olympiakoitosta lahtelaisen paineet ovat kovat eivätkä ne ainakaan helpota h-hetken lähestyessä.
- Joka ikinen naismäkihyppääjä on jo voittanut, Kykkänen luonnehtii lajiin kohdistuvia odotuksia.
Kykkänen on harjoitellut mäkihyppytaitojaan pienestä pitäen. Valmentajana toimii oma isä Kimmo Kykkänen, jonka mukaan Julia on kehittynyt tähän pisteeseen kärsivällisen harjoittelun ansiosta.
- Kärsivällisyys palkitsee jossain vaiheessa, Julia pohtii.
Vielä syksyllä hän oli epätietoinen hyppynsä kulusta. Talven ensimmäisissä kisoissa metrit jäivät vajaiksi eivätkä suoritukset riittäneet aina edes toiselle kierrokselle asti.
Sittemmin tilanne on muuttuneet parempaan suuntaan.
- Nyt olen saanut taas asennon rennoksi ja pään tyhjäksi, joten ei tarvitse kuin hypätä ja pitää hauskaa. Rentous tulee korvien välistä.
Julkisuus helpottaa tukijoiden löytämistä
Treenien ulkopuolella Kykkänen ei tunnusta mäkihyppyä tai tekniikkaansa juuri miettivänsä. Vapaa-ajalla hän näkee kavereitaan ja perhettään.
Kuten urheilijat yleensä, myös Julia Kykkänen on tottunut median kiinnostukseen.
- Huomio on positiivista. Mitä enemmän naismäkihypylly tulee näkyvyyttä, sitä helpommaksi sponsoreiden hankinta käy. Olisi hyvä juttu, että pikkutytöt löytäisivät lajin pariin. Joka vuosi naishyppääjien arvostus menee eteenpäin. Olympialaisetkin vaikuttavat.
Ennen Sotshia Kykkänen suuntaan Saksaan teetättämään uutta pukua, käy maailmancupin kisoissa ja piipahtaa vielä kotona Lahdessakin. Tavoitteitaan olympialaisissa hän ei halua sen tarkemmin kertoa.
- Kaksi rentoa, hyvää hyppyä ja pidetään hauskaa.
