Tänään on syntymäpäiväni.
Paljon onneaa vaan, kakku lentää naamaan!
Täytän 36 vuotta. Nyt jo. Joku sanoisi, että niin paljon, toinen taas “voi miten vähän”. Sehän on vain luku! Numero numeroiden joukossa.
Ihan yhtä mitätön kuin vyötärön ympärys, kengän koko ja mitä näitä onkaan.
Nyt olen varmasti enemmän nainen kuin tyttö. Ehkä. Nuoruudenhan sanotaan jatkuvan nykyään loputtomiin.
Kun mietin omaa lapsuuttani, näissä lukemissa naiset ovat yleensä hurjimmillaan. Mistä se johtuu, että puhutaan kriiseilystä? Onko se vain sitä, että mitta jotain tiettyä tulee täyteen?
Ehkäpä. Sitten on hyvä syyttää kriisiä, kuukautisia tai vaihdevuosia tai sitä, että naiset nyt ovat naisia.
Vähän jännittää itseänikin. Sukujeni naiset ovat olleet melkoisia. Että mitä tämä geeniperimä ja koettu kasvatusympäristö ovat saaneet yhteisvaikutuksena aikaan.
Koska saan kuitenkin elää pohjoismaisessa yhteiskunnassa ja elämme armon vuotta 2014 minulla on jo äänioikeus, saan käyttää vapaasti housuja, mieheni paitoja, omistaa vaikka maata, sain käydä kouluja ja saan ajaa autoa, joten mitä sitä enää voisi aikuinen nainen toivoa – muuta kuin maailmanrauhaa.
Sitähän ne missitkin aina toivovat.
Hanna Kopra
Kirjoittaja on mainosgraafikko, äiti, onnellinen lahtelainen Helsingistä ja Yle Lahden kolumnisti