Näyttäviin voltteihin ja liikkeen hallintaan painottuva urheilulaji freerunning nostaa suosiotaan. Orimattilalaiseen teollisuushalliin rakennettu temppupaikka kerää viikottain satoja nuoria tekemään voltteja.
11-vuotias Roni Ulmonen on harrastanut freerunningia vuoden. Ennen hallin avautumista hän temppuili ulkona.
- Täällä oppii uusia temppuja ja uskaltaa tehdä kaikkea, hän sanoo.
Orimattilalainen Sami "Herttua" Perälä sai kipinän freerunningiin kymmenisen vuotta sitten videopätkästä. Temppuhallista pitkään haaveillut Perälä ryhtyi loppuvuodesta tuumasta toimeen yhdessä puolisonsa, sirkusartisti Anni "Herttuatar" Leinon kanssa.
- Pienestä pitäen olen miettinyt, että olisi makeeta saada oma temppuhalli. Vuosien aikana olen opetellut liikkeitä, ja nyt opetan niitä nuorille. Tämä on siitä mahtava laji, että liikkeet eivät lopu koskaan, koska uusia kehitetään maailmalla koko ajan. Itsensä voi haastaa aina uudelleen, Perälä sanoo.
Hallin autokorjaamovuosista muistuttavat vain isot nosto-ovet. Nykyään tilan täyttävät erilaiset patjat, pehmustetut seinämät ja valtava vaahtomuoviallas. On koloja, joissa ryömiä ja tankoja, joissa keikkua.
- Vanhan autokorjaamon tilat vaativat monia pohjapiirustuksia, jotta kaikki pehmusteet saatiin sovitettua sisälle, Perälä kertoo.
Herttua Familyä luotsaava parivaljakko Leino ja Perälä kertoo yllättyneensä treenihallin hurjasta suosiosta. Freerunnereita on koko Suomessa arviolta 500, joista suurin osa orimattilalaisia. Halliin hakeudutaan myös muilta paikkakunnilta.
Sulavasti ja tyylikkäästi esteeltä toiselle
Sulavaan liikkumiseen tähtäävä parkour alkaa olla tuttu suomalaisille. Freerunning on yksi sen alalajeista.
Parkourissa edetään nopeasti esteeltä toiselle, freerunningissa tarkoitus on liikkua erityisen näyttävästi, sulavasti ja tyylilkkäästi.
- Tämä on kilpailulaji, jossa painotetaan kehon hallintaa. Tehdään näyttäviä voltteja ja käsillä seisontaa, kertoo Perälä, joka voitti freerunningin erpävirallisen Euroopan mestaruuden vuonna 2010.
Orimattilan halli on ollut avoinna kuukauden päivät. Tunnit ovat täyttyneet nopeasti. Helmikuun alussa viikkokävijöitä on jopa 300.
- Hallissa on tehty jo satoja voltteja, Perälä intoilee.
Roni Ulmonen on kiivennyt katon rajaan. Hän makaa vatsallaan ja työntää käsillään itsensä alas. Matkalla maahan hän tekee voltin ja katoaa sitten vaahtomuovin palasten sekaan.
- En tiedä, miten uskalsin tehdä tuon tempun ekan kerran. Silloin tähän tuotiin lisää patjoja, hän sanoo.
Freerunnerit, kuten lajin harrastajia kutsutaan, ovat huimapäistä sakkia. Välillä konkareitakin hirvittää, mutta pelot on tehty selätettäväksi, sanovat halliyrittäjät.
- Meillä on katon rajassa parvi, mistä voi hypätä monttuun. Se on ollut monelle vanhemmalle harrastajalle hyvä haaste, mutta kyllä kaikki ovat sieltä hypänneet. Kaikenlaiset pelot voi voittaa, Sami Perälä sanoo.