Kimolan kanava uinuu talvisessa maisemassa horrosta, joka alkoi jo reilut kymmenen vuotta sitten. Puunuiton tarpeisiin rakennettu kanava kantoi lävitseen viimeisen tukkinipun vuonna 2002.
Kanava yhdistää Kymijoen vesistön Heinolan puolella sijaitsevaan Konniveteen ja edelleen Päijänteeseen asti. Reittiä on puuhattu veneilykäyttöön muutamia vuosia, mutta nyt puuhamiehillä on kovat piipussa. Reittiä mainostetaan Helsingin venemessuilla ja lobataan eduskunnassa.
- Kun katsoo Kouvolan talousalueen elinkeinoelämän ja teollisuuden kehitystä, niin se on ollut pelkästään negatiivista. Toivomme, että saisimme valtionhallinnon toimenpitein edes yhden positiivisen hankkeen tänne, sanoo Heinola–Kouvola vesiväylän kannatusyhdistyksen puheenjohtaja, entinen kansanedustaja Valto Koski.
Sortuva rantapenkka yllätti
Seitsemän kilometrin mittaisen kanavan kunnostaminen vaatii paljon työtä ja rahaa. Yksistään puuatavaranippujen nostamiseen rakennetun nosturin poistaminen kanavasta maksaa kuusi miljoonaa euroa.
Alkuperäinen kymmenen miljoonan kustannusarvio saattaa paisua, sillä kanavan rantapenkka on paljastunut alttiiksi sortumille. Jo kanavan rakentamisvaiheessa rantamaa sortui pahoin useita kertoja ja sortumisten syytä selvitetltiin jopa kolmen professorin voimin.
Hataran rantapenkereen tukeminen ja muokkaus nostavat kustannuksia. Rantakaistaa pitää perata useiden satojen metrien matkalta, noin neljän metrin levyiseltä kaistaleelta. Lisäksi pitää ratkaista, tuleeko nykyisen uittotunnelin tilalle silta. Kustannusarvio on lihomassa jopa muutamalla miljoonalla.
- Näitä kaivettavia massoja tulee arvioitua enemmän ja suuri kysymys on se, mihin nämä syntyvät toista sataa tuhatta kuutiota maata voidaan sijoittaa, sanoo Kouvolan kaupungilla asiaa hoitava edunvalvontapäälikkö Hannu Koverola.
Kolmen ministeriön kukkarolle
Rahaa on varmuudella tulossa yhteensä kolme miljoonaa Kouvolalta, Iitiltä ja Heinolalta. Loppu pitäisi kaivaa valtiolta ja mahdollisesti EU:lta. Valtion päästä asialle on näytetty varovaisen myönteisiä merkkejä. Esimerkiksi eduskunnan valtiovarainvaliokunta suhtautuu asiaan myönteisesti. Hankkeeseen viitataan muun muassa hallitusohjelmassa.
Rahaa koetetaan hankkeesen saada liikenneasioiden osalta liikenne- ja viestintäministeriöstä, ympäristöasioiden osalta ympäristömoinisteriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä, sillä hankkeen yksi perusteista on työllisyyden luominen alueelle.
Lisäksi mahdollisia rahoituskanavia voivat olla Euroopan sosiaalirahasto sekä EU:n aluekehitysrahasto.
- Teknisesti hanke voidaan toteuttaa, ja jos hankkeeseemme kohdistuu nyt enintään 20 prosentin kustannusten nousu, niin sitähän tapahtuu muutenkin. Vastaavasti esimerkiksi rakennusalan kustannustaso on laskussa, muistuttaa Koverola.
Kimolassa odotetaan jo veneilyturisteja
Kimolan kylällä päätöksiä odotetaan kuumeisesti. Parin sadan asukkaan kylässä on tiivis yhteisö kyläyhdistyksineen. Kaupan lisäksi kylältä löytyy monenlaista yritystoimintaa. Jos kanava saataisiin avattua, toisi se mukanaan palveluista maksavia asiakkaita ja vilinää kylään. Idyllisessä maalaiskylässä työpaikoille ja euroille olisi käyttöä.
Tyhjän panttina lojuva kanava sen sijaan on suoranainen huolenaihe. Vesi ei juuri virtaa ja seisovassa vedessä tiedetään lojuvan puunuiton jäljiltä jos jonkinlaista ainetta ja tavaraa, joka ei vesistöön kuulu.
- Veden laatu huolettaa meitä kyläläisiä paljon, kun vesi seisoo paikallaan. Vettä ei saa juoksuttaa kanavassa ja voimayhtiöt vaatisivat juoksuttamisesta niin paljon rahaa, ettei kyläyhdistyksellä ole siihen varaa. Huolettaa, mitä vedessä muhii. Ja kyllä tänne kaivattaisiin liikennettä, sanoo Kimolan kyläyhdistyksen hallitukseenkin kuuluva Leena Väärälä-Vesa.