LAHTI. Kotimaastoissaan viikonloppuna kilpaileva Aino-Kaisa Saarinen liitää edelleen olympiamenestyksen innoittamana. Kaksinkertainen hopeamitalisti odottaa malttamattomana loppukauden startteja.
- Kyllä tuntuma melkein vaan paranee, ja on tuossa tullut noita mitaleja hypisteltyä. Ihan huikeeta, että pystyin tekemään hyvän nousun ja hienon paluun huipulle, Saarinen sanoo.
Mieltä varjostaa vain yksi asia. Saarisen hyvä ystävä Kikkan Randall vieraili keskiviikkona Saarisen luona. Yhdysvaltalaiselle Sotshin olympialaiset olivat pettymys.
- Odotin, että hän olisi vähän päässyt sen yli, mutta hän oli tosi vaisu ja hiljainen. Jutteli toki, mutta näki, että… en tiedä, miten vois toisen mieltä parantaa, Saarinen harmittelee.
Yksi tapa ainakin löytyi. Yhdysvaltalaishiihtäjät ovat koko maailmancup-kauden tien päällä, joten Saarinen antoi heille hetken viettää kotielämää ja pestä pyykkiä omassa kodissaan.
- Onhan se ihana päästä viiden kuukauden päästä edes jonkun kotiin käymään. Sama se on koti kuin koti, niin tulee vähän parempi fiilis, Saarinen arvioi.
"En ikinä pysty maksamaan takaisin"
Randall ja Jessica Diggins tiedustelivat suomalaishiihtäjältä, miten voisivat korvata hänen apunsa, Saarinen kertoi kuitenkin olevansa heille ikuisesti kiitollisuudenvelassa.
- Silloin kun olin Alaskassa, meillä oli viimeisenä iltana talent-show. Kaikkien piti laulaa, näytellä tai tanssia. Piti heittäytyä. Itse olen vähän jäyhä suomalainen, joka ei ihan sillä lailla innostu, mutta menin kuitenkin. Nyt kun meillä oli Sotshissa viestiporukalla se karaokeilta, niin muistan, etten hirveästi halunnut laulaa julkisesti. Mutta kun tytöt halusivat, niin annoin mennä. Sen vuoksi sanoinkin heille (Randall ja Diggins), että opin teiltä, että se parantaa yhteishenkeä, ja että siitä voi tulla jotain tosi hyvää. Joten en voi olla kiitollisempi, enkä varmaan ikinä pysty maksamaan sitä takaisin, sillä olen saanut heiltä niin paljon.
Paljon Saarinen on saanut myös henkilökohtaiselta valmentajaltaan Reijo Jylhältä, jolle hollolalainen antaa olympiamitaleistaan ”vähintään puolet”.
- Edelleen muistelen lämmöllä, kun viime keväänä epätoivoisena soitin Reijolle, että voitko sä jeesata mua ja hän sanoi, et hän oli jo ajatellut. Silloin ajattelin, että vitsit, tällaisia ihmisiä on olemassa. Että vaikka olisin kuinka surkimus, niin silti mua ajatellaan, Saarinen sanoo.