Vaihtoehtoisiin hoitoihin ja lääkintään saavat turvautumaan erilaiset asiat. Ihmisillä on tarve ymmärtää terveyttä ja saada sitä mahdollisimman helposti, sanoo kirurgi, ortopedian ja traumatologian dosentti sekä Päijät-Hämeen lääkäriseuran puheenjohtaja Juha-Pekka Kaukonen.
- Jos sen saa purkista, aina parempi. Myös ryhmäpaine vaikuttaa. Jos tuttavat syövät jotakin, helposti tulee tilanne, että itse pitää syödä sitä samaa, mikä on niin tehokasta johonkin vaivaan.
Hänen mukaansa myös epätoivo ajaa kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Esimerkiksi parantumatonta syöpää sairastavat saattavat kokeilla läpi kaikki keinot, jos koululääketieteestä ei enää ole apua.
Kaukonen kertoo ymmärtävänsä epätoivoiset tilanteet, joissa parannusta ollaan valmiita etsimään viimeiseen asti.
- Siellä on kuitenkin hyvin epäeettisiä hoitoja, vanhoista koivuntuhkalipeistä alkaen.
Epäeettisenä, epäterveellisenä ja jopa vaarallisena hän pitää myös netistä tilattavia rohdoksia.
- Nettikaupoista ostetuissa tuotteissa voi olla mitä vain, esimerkiksi lääkeaineita, joille ihminen voi olla allerginen ja jotka sotkevat muun lääkityksen. Siellä voi olla myös epäpuhtauksia. Se on todellista terveyden vaarantamista.
Kirurgi, ortopedian ja traumatologian dosentti Juha-Pekka Kaukonen toivoo ihmisten harkitsevan, millaisiin hoitoihin turvautua. Hän pitää hankalana myös asetelmaa, jossa koululääketiede ja vaihtoehtohoidot esitetään tasavertaisina vaihtoehtoina.
Homeopaattiyhdistyksen puheenjohtaja: "Emme astu lääkäreiden varpaille"
Suomen homeopaattien yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Satu Järvilehto pitää Kaukosen kommentteja kyseenalaisina. Samaa mieltä hän on kuitenkin esimerkiksi siitä, että koululääketieteen ja vaihtoehtohoitojen käsitteleminen tasavertaisina vaihtoehtoina ei kannata.
- Ei voi verrata omenoita ja päärynöitä. Molempia tarvitaan. Sydäninfarktissa koululääketiede on ylivertainen, homeopatia taas aivan lyömätön lasten korvatulehduksissa tai vaikka allergisessa ihottumassa, Järvilehto sanoo.
Hänen mukaansa on erikoista, että jos koululääketiede ei löydä parannuskeinoa sairauteen, apua ei voisi hakea muualta.
- Osa homeopaatin asiakkaista on niitä, joilla on vaikka erittäin häiritsevä oire, johon ei ole labrojen, kuvantamisen tai muiden keinojen avulla keksitty diagnoosia, mutta oire on todellinen. Emme yritä astua lääkäreiden varpaille tai tee diagnooseja, sillä se on lääkäreiden hommaa. Tarvittaessa lähetämme asiakkaan lääkärille tutkimuksiin, sillä koulutettu homeopaatti ymmärtää, mitä voi ja mitä ei voi hoitaa.
Vaihtoehtolääketiedettä vai uskomuslääkintää?
Vaihtoehtolääketiede on kiisteltyä bisnestä, joka jakaa mielipiteitä ja jossa liikkuvat suuret rahat. Jotkut puhuvat myös uskomuslääkinnästä, koska hoidot eivät perustu koululääketieteeseen.
Juha-Pekka Kaukonen sanoo uskomuslääkinnän käsitteen kuvaavan hyvin sitä, mistä hoidoissa on kyse. Hän puhuu myös huuhaasta.
- Jotkut loukkaantuvat siitä, mutta minusta se kuvaa hyvin sitä, mistä monissa hoitomuodoissa on kyse eli vahvasta uskosta omaan suppeaan asiaan.
Virallisen koululääketieteen edustajat perustavat toimintansa tieteelliseen tutkimukseen. Vaihtoehtoisesten hoitomuotojen tehosta ei ole näyttöä, muistuttaa Kaukonen. Hänestä on harmillista, miten paljon vaihtoehtolääketiede saa esimerkiksi palstatilaa mediassa.
- Vastapuolella on laaja tieteellinen tieto ja toisella puolella pöytää jonkin suppean huuhaatiedon omaaja. Ja heitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Silloin tulee vaikeuksia hahmottaa asioita. Monet lääkärit vierastavat tällaisia tilanteita.
Suomen homeopaattien yhdistyksen Satu Järvilehto sanoo, että vaikka esimerkiksi homeopatian vaikutusmekanismia ei ole tieteellisesti todistettu, se ei tarkoita, etteikö hoitomuoto toimisi.
- Se kertoo siitä, että tiede ei ole vielä tarpeeksi edistynyttä. Homeopatiaa on käytetty satoja vuosia, joten vaikuttavuus on kokemuksen perusteella todistettu moneen kertaan.
Hoitotapa vaikuttaa tervehtymiseen
Tutkimusnäyttöäkin sen puolesta on, että hoitotavan lisäksi ihmisen tervehtymiseen vaikuttaa tapa, jolla häntä hoidetaan. Hoitotehosta saattaa siksi olla lumevaikutusta jopa 40 prosenttia.
Kaukonen huomauttaa, että niin sanottu plasebovaikutus on tunnettu kauan.
- Lääketutkimuksissakin huomioidaan, että ei-vaikuttavasta hoidosta hyötyy keskimäärin 30 prosenttia ihmisistä, vaikka tämä riippuu toki hoidettavasta vaivasta. Aivoista on kuvannettavissa vaikutus, jota hyvä hoitaja voi kääntää positiiviseen suuntaan. Vastapuolella on nosebo, jossa potilaalla on vahvat ennakkoluulot hoitoa kohtaan tai hoito tarjotaan tökerösti. Silloin hoidon vaikutus on huonompi kuin se olisi neutraalisti tai hyvin tarjottuna.
Kaukosen mukaan sillä on kuitenkin merkitystä, mistä hoitoa hakee.
- Tietenkin on. Tavoite on saada hoitoa, jolla on oikeasti vaikuttavuutta plasebovaikutuksen lisäksi.
"Uskomushoitojen edistäjät yllättävän aggressiivisia"
Vaihtoehtolääketieteestä kuten homeopatiasta tai kiropraktiirasta puhutaan paljon, koska terveys kiinnostaa ihmisiä. Hoitomuotoja myös markkinoidaan näyttävästi.
Kirurgi, ortopedian ja traumatologian dosentti Juha-Pekka Kaukonen sanoo, ettei näkyvyys ole ihme, sillä osassa hoitomuodoista liikkuvat isot rahat.
- Homeopatia on miljardibisnestä Euroopassa ja kiropraktiikka on varsinkin Yhdysvalloissa laajasti käytettyä. Hoitoja pyritään myös virallistamaan siitä huolimatta, ettei niiden tehosta ole mitään näyttöä. Esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa on isoa lobbausta huuhaan puolesta.
Satu Järvilehto huomauttaa, että vaihtoehtohoitoja on turha niputtaa yhteen, koska ne ovat täysin erilaisia hoitomuotoja.
- Kritisoijien ongelma on, että he eivät alkuunkaan ymmärrä esimerkiksi homeopatiaa vaan sekoittavat sen vaikka yrtteihin ja rohdoksiin. Homeopatia on integroitu terveydenhuoltojärjestelmiin useissa Euroopan maissa, joissa se on myös sairausvakuutuksen piirissä, Järvilehto sanoo.
Mitään taistelua tieteellisesti tehokkaiksi osoitettujen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen välillä ei kaikesta huolimatta ole, Kaukonen sanoo.
- Monet uskomushoitojen edistäjät ovat yllättävän aggressiivisia. Tekisi mieli samaistaa muihin uskomuksiin tai uskontoihin. Jos uskoo kiivaasti johonkin, keskustelu ei onnistu. Koululääketieteen edustajien ja tieteellisten seurojen tulee jakaa oikeaa tietoa ja koittaa puolustaa sitä, ettei hoito, joka ei vaikuta, ei saa virallista asemaa.