Tiedäthän sen itsekin, miten omassa porukassa on kivaa ja ne muut ovat outoja. Uusi ja erilainen ihminen on tavallaan riski.
Ei niistä tiedä millaisia ne ovat. Eikä tarvitse puhua maahanmuuttajista.
Uusi työkaveri, koulukaveri, naapuri tai, herra mun seisahtaneet vereni, vaikka joku vaan on uhka – tai ainakin hyvin lähellä sitä.
Näinä aikoina meidän tulisi löytää toisemme ja puhaltaa yhteen hiileen. Ei se hyvinäkään aikoina huono idea ole, mutta selkä seinää vasten monet raja-aidat madaltuvat.
Miten opiskelijat löytäisivät oppilaitoksista projekteja, kuinka oppilaitosten ulkopuolelta projekteja oppilaitoksille voisi tarjota? Kuka voisi verkostoitua, missä ja milloin se tulisi aloittaa?
Miten lahtelainen yritysmaailma voisi tästä hyötyä ja kaupunki saada kilisevää sekä kahisevaa laareihinsa?
Omat piirit ovat ihan kivoja ja kaikilla niitä on, mutta aika nopeasti ne ovat loppuun kulutettuja. Yhteisö, jossa veri ei vaihdu on geneettisesti sisäsiittoinen.
Olipa kyse mistä vain.
Siellä sitten poteroissa marmatetaan ja yritetään laidan yli huudella, mutta ei se ääni poteron pohjalta pitkälle kanna.
Sitten poteron porukalle voi vuokrata pari bussia ja lähteä vettä edemmäs kalaan, katselemaan metsää puilta. Kun voisi löytää läheltä palveluita ja tarjontaa, jota hyödyntää.
Vaikka ihan vaan niiden kuntalaisten verorahoja jättää yhteiselle markkina-alueelle.
Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Meillä on loistavia oppilaitoksia ja yrityksiä, jotka voisivat yhdistää voimansa ja olla löydettävissä. Kuka edes tietää, mitä kaikkea hienoa on tullut kalustemuotoilun puolelta viime aikoina tai olisiko mahdollista esitellä Muotoiluinstituutin kevätmallisto Lahdessa?
Miksi kaikki – myös Ladec – esittelee asioita Helsingissä tai vielä pidemmällä, mutta itsekään emme oikein tiedä mitä täältä löytyy? Miksi esitellä omalle porukalle missään mitään?
Onneksi meissä on sopivasti anarkiaa ja tervettä järkeä, että ymmärrämme ettei homma voi jatkua näin.
Meidän pitää löytää itsestämme ääni ja käyttää sitä. Kaivaa se Cheek, Kalevi Kiviniemi tai Lilli Paasikivi sisältämme ja oltava se uusi muutos.
Pois poteroista!
Hanna Kopra
Kirjoittaja on mainosgraafikko, äiti, onnellinen lahtelainen Helsingistä ja Yle Lahden kolumnisti