Peliautomaattirivistö seisoo ruokakaupan nurkassa. Useimmissa ohikulkijoissa värikkäät pelikoneet eivät aiheuta mitään reaktiota, mutta peliriippuvaisessa ne herättävät voimakkaitakin tunteita.
Kokemusasiantuntija ja peliriippuvaisen läheinen Merja Björkman tietää, että moni peliriippuvainen ei pysty vastustamaan pelikoneita.
- Nopeat kolikkopelit tuntuvat olevan suuri ongelma peliriippuvaisille. Niistä haetaan välitöntä palkintoa. Äänet, värit ja kaikki se, mikä niihin liittyy, houkuttelevat. Toinen koukuttaja on nettipokeri.
Ihminen voi jäädä koukkuun mihin tahansa peliin. Ensin opetellaan pelaamaan, sitten siihen totutaan ja lopulta pelaamisesta tulee koko elämä. Riippuvainen ei osaa enää lopettaa.
Björkman huomauttaa, että peliriippuvuus on sairaus, johon ajaudutaan hitaasti. Riippuvaisen läheisenä hän on usein törmännyt ulkopuolisten ennakkoluuloihin ja harhakuvitelmiin siitä, että riippuvuudesta pääsee eroon sormia napsauttamalla, kun vain päättää lopettaa.
- Ei se näin ole. Pelihimo luokitellaan riippuvuudeksi ja lääkäri voi diagnosoida sen. Himo ilmenee yksinkertaisesti pakonomaisena tarpeena pelata. Huolimatta siitä, että pelaamisesta seuraa toistuvia harmeja ihmisen elämään, silti hän jatkaa.
Erilaisia riippuvuuksia
Pelihimolla on yhteyksiä myös muihin riippuvuuksiin. Ihminen saattaa ajautua riippuvuudesta toiseen tai hän voi olla koukussa monenlaisiin asioihin yhtäaikaa.
Ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää, miten kokonaisvaltaisia riippuvuudet ovat. Esimerkiksi Merja Björkman on monesti kuullut ihmisten päivittelevän, että eikö ole ihmisen oma asia, jos tämä haluaa pelata ja saa siitä nautintoa.
Näin se onkin – niin kauan, kun ihminen pelaa omilla rahoillaan. Tilin saldo kuitenkin menee nopeasti miinukselle, kun riippuvuus syvenee.
- Siinä menevät lisäksi perheen ja läheisten rahat, koko talous. Ei ole harvinaista, että myös työpaikan ja omat rahat menevät sekaisin. Tehdään ehkä kavalluksia. Silloin pelaaminen ei enää ole oma asia.
Pelaamisen lopettaminen ei riitä
Merja Björkman on ollut peliriippuvaisen läheinen pitkään. Prosessi on kestänyt vuosia ja toipuminen jatkuu yhä.
- Asia ei ole selvä siinä vaiheessa, kun pelaaminen loppuu. Sitten riippuvainen alkaa opetella elämänhallintaa, rahankäyttöä ja pieniä asioita. Kun posti tuo laskuja, avataan ne eikä piiloteta niitä. Jos on totuttu pelaamaan netissä pitkin yötä, vaihdetaan unirytmiä.
Björkmanin mukaan ei riitä, että pelihimosta kärsinyt toipuu ja opettelee uudenlaisen elämäntavan. Myös läheisen on saatava aikaa toipua.
- Läheinen on varmaan palanut loppuun. Hänen on opittava huolehtimaan itsestään ja pitämään näppinsä erossa toisen asioista. On pitkä taival opetella olemaan huolehtimatta. Sitä opiskelen itsekin.
"Mielellään valehtelee, ettei meidän perheellä ole mitään ongelmaa"
Jotta peliriippuvainen läheisineen voi aloittaa toipumisen, ongelma pitää ensin tunnistaa ja myöntää. Se ei ole helppoa.
Pelihimo ei yleensä näy päällepäin, joten läheiset havahtuvat ongelmaan myöhään. Niin kävi Björkmanillekin.
- Kun alkaa olla päiviä, että tili tulee ja menee eikä kumpaakaan tilannetta ehdi nähdä, hälytyskellot alkavat soida. Lisäksi on valehtelua siitä, mihin rahaa on mennyt ja miksi. Ihminen on poissaoleva, mielialat vaihtelevat.
Kun peleissä on voittanut, ihminen on hyväntuulinen. Kun häviöputki on päällä, tämä masentuu ja ahdistuu.
- Se on tunnemylläkkää, missä ei enää teidä, kumpi meistä on hullu. Toisen mielialat vaihtelevat ja itse on aivan ahdistunut sekä stressaantunut raha-asioista. Melkoista vuoristorataa, Björkman kertoo.
Usein siinäkin vaiheessa, kun riippuvaisen läheiset ovat tunnistaneet ongelman, perheen ulkopuolisille väitetään kaiken olevan hyvin.
- Mielellään valehtelee, ettei meidän perheellä ole mitään ongelmaa.
Älä anna rahaa riippuvaiselle
Peliriippuvaisille ja näiden läheisille järjestetään myös tukiryhmiä, joissa voi jutella ja saada vertaistukea. Eripuolilla Suomea kokoontuvat esimerkiksi Pelirajat’on-vertaisryhmät, joihin kuka tahansa täysi-ikäinen omasta tai läheisen pelihimosta kärsinyt voi osallistua.
Ryhmätoiminnassa Lahdessa mukana oleva Merja Björkman kertoo, että ryhmissä toivutaan yhdessä.
- Läheiset yritetään saada ymmärtämään, että kyseessä on sairaus, eikä vierellä elävä ihminen ole tahallaan inhottava ja ilkeä. Lisäksi käydään läpi omaa jaksamista ja annetaan työkaluja hoitaa itseään. Pohditaan, mitä kannattaa tehdä, ettei mahdollista peliriippuvuuden jatkumista.
Pahin virhe on Björkmanin mukaan antaa peliriippuvaiselle rahaa. Usein ihminen esittää vakuuttavasti tarvitsevansa rahaa esimerkiksi ruokaan tai muihin välttämättömyyksiin, vaikka todellisuudessa eurot menevät peleihin.
- Riippuvaiset ovat usein yllättävän fiksuja. Kun ihminen puolustaa riippuvuuttaan, hän osaa aina selittää asiat parhain päin ja selitykset ovat uskottavia. Viimeinen virhe on lainata rahaa. Jos ihminen pyytää vaikka rahaa ruokaan, silloin mieluummin ostetaan tälle ruokakassi, mutta ei anneta rahaa.