Lapsivapaat hotellit ovat vain jäävuoren huippu. Harva uskaltaa ehdottaa lapsivapaita taloyhtiöitä, vaikka pihalla remuavat ja katuliiduilla asfaltin sotkevat ihmisentaimet ovatkin kaikkea muuta kuin rembranteja, toistaiseksi.
Ei tarvitse olla edes fänsybänsyhienohelmaravintola, niin ollaan sitä mieltä, ettei ole yhtään kiva, kun jotkut tuovat lapsiaan sinne häiritsemään. Lounasaikaan, työpäivän jälkeen, illalla tai viikonloppuna.
Jotenkin raskasta, jos lapsia on julkisissa liikennevälineissä – lentokoneissa varsinkaan, koska lomahotellithan ne juuri pilaavat. Ruokakaupassa jotkut pyörittelevät silmiään. Ylipäätään kauhistellaan, miksi lapsia tuodaan minnekään, kun ne käyttäytyvät ihan miten sattuu. Kadullakin ne poukkoilevat kuin pienet porsaat.
Niin. Kuinka kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi?
Kotona neljän seinän sisällä voi leikkiä kauppaa ja simuloida vaikka neljän tunnin lentokonematkaa. Tavallaan sitähän lasten kanssa tehdäänkin. Joka päivä. Koko ajan.
Harjoitellaan käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja. Lapset ovat vain lapsia, hiomattomia timantteja.
Toisin kuin vaikka aikuiset.
Jalkakäytävillä todennäköisempää on, että joku aikuinen ihminen on ajaa kantapäillesi polkupyörällä. Eivätkä kaikki heistä muista edes kypärää. Kuka on kenenkin tiellä? Jalkakäytävällä? Seisova lapsi vai aikuinen polkupyöräilijä?
Suojatiellä joutuu opettamaan lapsille, että pitää olla huipputarkkana, kun kaikki eivät muista, tiedä tai edes välitä pysähtyä seepralle, vaikka näkisivät jalkankulkijan olevan aikeissa ylittää suojatien. Miksei lapsi kysyisi: "Eivätkö aikuiset ymmärrä?" Tai: "Eivätkö autoilijat ole käyneet autokoulua?"
Kesällä monesti miettii myös, että jännä kun meidän lapsistakaan kukaan ei kakkaa Kirkkokadun leikkipuiston vieressä puskaan tai heittele roskiaan ympäriinsä. Mikseivät lapset ihmettelisi, kuinka leikkipuisto on täynnä kaljatölkkejä ja humalaisia aikuisia.
Että oppia ikä kaikki.
Hanna Kopra
Kirjoittaja on mainosgraafikko, äiti, onnellinen lahtelainen Helsingistä ja Yle Lahden kolumnisti