Lahtelaiset ovat jo tottuneet siihen, että kaupungissa on oma big band, jonka ympärille on vuosien varrella rakentunut jazz-tapahtuma. Kun orkesteria perustettiin 30 vuotta sitten, asia ei ollut ollenkaan niin itsestään selvä kuin nyt tuntuu.
– Ulko-oven taakse ilmestyi vieras mies, joka sanoi olevansa vähän outo. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut vetämään kansalaisopiston big band -piiriä, muistelee Lahti Big Bandin alkuperäinen kapellimestari, pitkän linjan muusikko Martti Peippo.
Outo mies oli pasunisti Eero Rämö ja kyseessä oli lahtelainen Harjulan kansalaisopisto, jonka suojissa toiminta alkoi.
– Olin alussa huolissani siitä, löytyykö big bandiin soittajia, sillä Lahdessa ei ollut ollut big bandia 1950-luvun jälkeen. Yllättävän hyvin halukkaita soittajia lopulta löytyi Lahden seudulta.
Big bandin perustaminen tyhjästä ei silti ollut helppo juttu. Soitettava materiaalikin oli Peipon mukaan kiven alla.
– Budjetti oli hyvin rajallinen, joten kirjoitin osan nuoteista itse ja osa saatiin ystäväbändien avustuksella.
Isot miehet pienillä tuoleilla
Harjulan kansalaisopisto osoitti big bandille ensimmäisen harjoitustilan Niemen päiväkodin kellarista.
– Jostain piti saada nuottitelineet koko porukalle. Harjoitustilan ominaisuuksiin kuului, että kamat piti aina laittaa pannuhuoneeseen varastoon, koska tilalla oli muitakin käyttäjiä. Se söi arvokasta soittoaikaa, mutta soittamaankin päästiin, sanailee Peippo.
Hänen mukaansa päiväkotiympäristö näkyi siinä, että soittajat nököttivät harjoituksissa pienillä lasten tuoleilla.
– Se oli tietysti hilpeän näköistä.
Kahden ensimmäisen vuoden aikana orkesteri alkoi pikkuhiljaa kuulostaa big bandilta, kun yhteissoitto hioutui Peipon valvovan korvan alla. Ohjelmistossa oli muun muassa Count Basien jazz-standardeja ja lahtelaisen blueslaulajan Pentti Baby Boy Varhaman ohjelmistoa isolle orkesterille sovitettuna.
Swingin kutsu
1990-luvun puolivälissä Lahti Big Band alkoi profiloitua swing-orkesteriksi, mikä oli Martti Peipon mukaan pitkä ja mutkikas prosessi. Peippo muistelee, kuinka kymmenen vuoden toiminnan jälkeen oli aika tehdä muutoksia, jotta taiteellista rimaa olisi saatu nostettua.
– Silloin esittämämme standardiohjelmisto oli sikäli haasteellista, että se sisälsi pitkiä sooloja, mikä oli harrastelijasoittajille melko hankalaa. Kun taas mennään big band -musiikin alkujuurille 1930-luvun puoliväliin, silloin orkesterit soittivat tanssimusiikkia, jossa ei ollut pitkiä sooloja. Tämä auttoi meitä väistämään musiikillisia karikoita.
Samalla orkesterin solistikaarti muuttui. Swing-orkesterien solisteina kuultiin useimmiten heleä-äänisiä neitoja, joten Varhaman tilalle pestattiin Elina Pakkanen, joka esiintyy edelleen Lahti Big Bandin kanssa.
Samalla orkesterin huomattiin tulleen niin itsenäiseksi, että se siirtyi Harjulan opiston suojista itsenäiseksi big bandiksi.
Swing-sovituksia ei kasva joka puun oksalla
Swing-ohjelmiston synnyttäminen vaati Martti Peipolta melkoista etsiväntyötä, sillä hän halusi, että Lahti Big Band soittaisi swingiä tarkasti esikuviensa lailla, mikä vaati sovituksilta autenttisuutta.
– Tarinan voi nyt kai jo kertoa, koska rikos on vanhentunut. Onnistuin puolen vuoden ankaran tonkimisen jälkeen löytämään Amerikasta Artie Shaw'n orkesterin alkuperäiset sovitukset, aikana jolloin internetiä ei ollut, puhumattakaan tietokoneista.
– En ollut alkuunkaan varma, miten siellä suhtauduttaisiin pyyntöön lähettää kopioita sovituksista toiselle puolelle maailmaa. Onneksi minulla on Yhdysvalloissa hyvä ystävä, joka ryhtyi tuumasta toimeen, ja saimme kuin saimmekin materiaalin Suomeen.
Alkuperäisissä sovituksissa piili tietty uutuuden viehätys, sillä kukaan Suomessa ei esittänyt swingiä vastaavalla tavalla.
– Maailmalla on toki orkestereita, jotka esittävät vaikka Glenn Millerin tuotantoa, mutta hekään eivät soita sitä niin kuin Glenn Miller soitti, selventää Peippo.
Koko Lahden Jazztori
Lahti Big Bandia on kiittäminen myös Lahden omasta jazztapahtumasta, eli Jazztorista, joka kehitettiin big bandin piirissä.
– Olimme ystävyyskaupunki Randersissa Tanskassa, yhteispohjoismaisilla big band -päivillä ja keksimme napata sieltä idean, että Lahdenkin keskustassa voitaisiin soittaa jazzia isossa teltassa. Aloimme pohjustaa hommaa etsimällä sopivaa paikkaa Lahden keskustasta, ja sehän löytyi alatorilta.
Muutaman vuoden jälkeen alatori kävi ahtaaksi kasvavalle Jazztorille, joten se siirtyi Lahden kauppatorille. Toriparkkityömaan vuoksi tapahtuma on ollut väliaikaisesti evakossa linja-autoasemalla.
Moni jazz-tapahtuma on vuosien varrella muuttunut joksikin aivan muuksi tapahtumaksi. Peippo oli tapahtuman taiteellisena johtajana hyvin tarkka alkuvuosien taiteellisesta profiilista.
– Kaikilla artisteilla tuli olla selvä yhteys jazziin siinä, mitä olivat tulossa esittämään. Jos vierailevissa solisteissa oli sellaisia, joita ei mielletty jazzin puolelle, pidimme huolta siitä, että ohjelmisto oli tapahtuman mukainen.
Blueskaan ei aluksi kelvannut jazz-telttaan.
– Lahtelaisissa ravintoloissa oli esimerkiksi paljon bluesia tarjolla niihin aikoihin, joten rajasimme senkin ulos Jazztorilta.
Swingin tenhovoima hiipui
Vuonna 2009 orkesteri alkoi olla jo kyllästynyt swingiin, mikä johti Peipon eroon Lahti Big Bandin johdosta.
– Olin itse vielä innostunut ja motivoitunut kehittämään Lahti Big Bandia swingorkesterina, sillä olin sitä mieltä, että meillä oli vielä paljon kehitystyötä edessämme ja suunnitelmia oli tehty jo vuosiksi eteenpäin. Mutta sellaista elämä on.
Peippo kertoo big bandin vetämisen olleen hänelle siihen asti puhtaasti harrastus kuten koko swing-projektikin.
– Olin selvillä siitä, kuinka hidas laiva big band on kääntää. Päätin, etten enää halunnut lähteä rakentamaan orkesterille uutta tyylisuuntaa ja ohjelmistoa, joten vaihtoehtoja ei juuri ollut. Nykyään käyn Helsingissä johtamassa toista big bandia, joten harrastus jatkuu edelleen.
– Lämpimiä muistoja ja hyviä ystäviä jäi kyllä paljon. Teimmehän sentään paljon töitä ja hienoa musiikkia yli 20 vuoden aikana, kiteyttää Peippo.