Suomalainen kaupunkipuistokonsepti on saanut Euroopan puutarhaperinneverkoston EGHN:n puutarhapalkinnon. Hämeenlinnassa kansallista kaupunkipuistoa on toteutettu 2000-luvun alusta lähtien. Viime vuosina 1850-luvulta peräisin olevaa Kaupunginpuistoa eli Parkkia on kunnostettu paljon.
Hämeenlinnassa juhlitaankin tiistaina Parkin niin sanotun puistokomitean puutarhan kiviterassien ja huvimajan ennallistamista laajasti. Koristeellista puisto-osuutta ovat avaamassa 1800-luvun tyyliin niin oikeusministeri Anna-Maija Henriksson, Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Timo Kenakkala kuin ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander.
Flander on hyvin tyytyväinen suomalaisten samaan European urban park -tunnustukseen.
– Yllättävän hyvin tämä konsepti tunnetaan maailmalla. Nyt saatu tunnustus perustuu käytännön arviointiin, joka tehtiin Porissa olevassa kansallisessa kaupunkipuistossa. Etukäteen ei ilmoitettu ollenkaan, mikä oli puiston arvioinnin tavoitteena. Tämä tuli tuoreeltaan yllättäen viime perjantaina, kun avasin kirjeen, jossa palkinto julistettiin.
Kaupunkipuisto turvaa luonnon ja kulttuuriperinnön
Nuoruudessaan Hämeenlinnassa asunut ja retkeillyt Flander on itse ollut aikaansaamassa Hämeenlinnaan kansallista kaupunkipuistoa.
– Olen ollut kiinnostunut rakennussuojelusta ja luonnosta. Lähtökohtaiselta koulutukseltani olen ekologi, mutta myös taidehistorioitsija. Kun maankäyttö- ja rakennuslakia uudistettiin edellisen kerran, sehän tuli voimaan vuonna 2000, niin ajattelin, että nyt olisi aika saada kansallisen kaupunkipuiston pykälät siihen mukaan.
– Ennen vuosituhannen vaihdetta rakennettiin viimeisiä lähiöitä ja siitä siirryttiin eheyttävään kaupunkisuunnitteluun ja rakentamiseen. Tarvittiin väljyyttä, vastapainoa tehostamiselle ja tiivistämiselle. Kaupunkipuisto turvaa luonnon ja kulttuuriperinnön, identiteetin kaupungissa, kun tietyt korttelit rakentuvat tiiviiksi, kertoo Flander.
Tunnustus koko kaupunkipuistoverkostolle
Suomessa on tällä hetkellä kuusi kansallista kaupunkipuistoa: Hämeenlinnassa, Porissa, Heinolassa, Hangossa, Porvoossa ja Turussa.
– Hämeenlinna toimii hyvänä esimerkkinä, koska täällä vihreässä puolessa on koko skaala, on rantapuistot ja koskemattomat alueet. Unescossa on historiallisten kaupunkimaisemien kategoria, sielläkin olen ollut kuultavana, ja siinä on sama ajatus. Erikoisuus on siinä, että käsitellään kulttuuri- ja luonnonperintöä yhtenä kokonaisuutena. Toisaalta myös biodiversiteettiaspekti, luonnon monimuotoisuus, on koko ajan mukana.
– Parkki on romanttinen puisto, mutta sitä hoidetaan intensiivisesti. Vastaavasti Aulankojärven takana on koskemattomat ikimetsät, eli tämä on se peruste, miksi kaupunkipuistokonsepti on palkittu.
Flanderin mukaan kaupunkisuunnittelussa on Euroopassa vallalla, että annetaan luonnon virrata kaupunkiin.
– Vapautuvia teollisuusalueita ei rakennetakaan tehokkaasti, vaan annetaan luonnon tulla kaupungin keskelle. Siellä on havaittu, että olemme olleet edellä aikaamme eli on säilytetty alkuperäista perusluontoa keskellä kaupunkia.