Et sinä rikkaruohoja vihaa. Sinä tykkäät niistä. Itse asiassa, sinä rakastat niitä.
Luulen, ettet voisi kuvitellakaan kesääsi ilman tiukasti maasta otettaan pitäviä voikukanjuuria ja kaikkialle leviäviä vuohenputkia.
Ne luovat puutarhanhoidollesi pohjan ja monia askareita rakkaassa puutarhassasi. Ilman niitä pihasi olisi vain virikkeetön tyhjä taulu, jonka katselemiseen kyllästyisit jo juhannuksen kintaalla.
Telkkarin puutarhaohjelmissa ihmiset uhkuvat sisäistä rauhaa kertoessaan, kuinka rauhoittava paikka heidän puutarhansa on.
He istuvat kaikki kesäpäivät pergolan katveessa. Päivän edetessä he korkeintaan vain kääntävät varpaitaan auringon suuntaan.
Höpö höpö.
Hyvin hoidetussa puutarhassa ei istuta kuin aikaisintaan loppusyksystä. Silloinkin vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin perenna on luovuttanut ja laskenut vartensa syksyn karaisemaa maata vasten.
Puutarhaharrastajien rotuselosteessa ei puhuta rauhoittumisesta mitään. Kotipuutarhurit ovat koko ajan puutarhahanskat kädessä pihalla kulkiessaan. Vai väitätkö muka vastaan?
Siinä vaiheessa, kun perennat on jaettu, kukkapenkit lannoitettu ja paikat siistitty kesäkuntoon, alkaa rikkaruohotaistelu. Ilman tätä valmiiksi hävittyä taistelua puutarhamme ei tarjoaisi touhukkaille kotipuutarhureille tarpeeksi virikkeitä.
Aina nimittäin riittää rikkaruohoja kitkettäväksi. Aina.
Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että puutarhan keväisten huoltotoimenpiteiden jälkeen siirrytään puutarhanhoidosta rikkaruohojen hoitoon. Pihahommista noin 80 prosenttia liittyy jollakin tavalla rikkaruohoihin, niiden kitkemiseen, myrkyttämiseen, kompostointiin tai muuten vain niissä piehtarointiin.
Jos väität, että pihallasi ei kasva rikkaruohoja, valehtelet.
Haluan elää siinä harhakuvitelmassa, ettei sellaisia täydellisiä puutarhoja ole kuin telkkarissa.