Jääkiekkomaajoukkueen valmennuspestin jättänyt ja KHL:ään siirtyvää Jokereita jatkossa valmentava Erkka Westerlund on puhunut jo useamman vuoden yksilökeskeisestä valmennusfilosofiasta. Maajoukkueen päävalmentajana hän nosti ajatuksensa voimakkaasti esiin.
Arvostettu valmentajaguru korostaa yksilön voimavarojen hyödyntämistä ja sitä, että valmentajien tulee auttaa yksilöitä löytämään omat vahvuutensa.
– Valmennus on mennyt – osin olosuhteiden pakosta – joukkueen valmentamiseen. Suurimmat voimavarat ovat yksilössä. Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajaa löytämään omat voimavaransa ja tukea niiden kehittämistä.
– Jos tämän yksinkertaistaisi, kyse on ennen kaikkea henkisestä valmennuksesta, ja sen tuomisesta arkipäiväiseen toimintaan.
Westerlund lainaa toista merkittävää jääkiekkovaikuttajaa kertoessaan valmennusfilosofiansa ytimen.
– Olen usein lainannut Alpo Suhosta. Hän on sanonut, että henkeä on vaikea valmentaa, mutta ihmistä on vähän helpompi. Tässä on kyse ihmisen valmentamisesta eikä lajin valmentamisesta.
Westerlund viitaa tulevaan pestiinsä KHL-joukkueen peräsimessä, kun hän kertoo ihmisen valmennuksen tärkeydestä.
– Meidän pitää tehdä paljon töitä, että saamme kehitettyä Suomeenkin hyviä yksilöitä. Esimerkiksi KHL:ssä on jo todella taitavia yksilöitä. Se on suuri haaste suomalaiselle jääkiekolle.
”Kehitys lähtee ihmisen sisältä”
Vaikka Westerlund peilaa oman lajinsa kautta, sama filosofia toimii urheilussa yleisesti.
– Kehitys lähtee ihmisen sisältä. Jos ihminen rakastaa urheilla, siihen pitää osata kannustaa ja edesauttaa huipulle asti.
Westerlund näkee, että valmennuskulttuurin muutos on käynnissä. Räkä roiskuen huutavat valmentajat jäävät hiljalleen pois.
– Valmentamisessa pitäisi olla keskiössä se, että autetaan urheilijaa saavuttamaan haluamansa. Pakolla valmentamisesta ja urheilijan puolesta asioiden tekemisestä olisi päästävä eroon. Siinä on kulttuurin muutoksen paikka suomalaisessa valmennuksessa.
Urheilijoiden tulee itse tuntea omat henkiset ominaisuutensa. Valmentajien pitää olla valmiita tukemaan urheilijaa itseensä tutustumisessa. Westerlund uskoo, että kun urheilija tuntee itsensä, on hänellä myös motivaatio ja itseluottamus.
Siten yksilö osaa myös ottaa enemmän vastuuta itsestään saavuttaakseen tavoitteensa.
– Kyse on siitä, miten urheilija tuntee itsensä ja omat voimavaransa. Ei ole valmentajalle helppo tehtävä auttaa tällaisessa asiassa.
Keskustelu on nykyvalmentajan tärkein työkalu
Westerlund painottaa, että käytännön valmennustyö on yksilöfilosofiassa täysin erilaista kuin vanha valmentajakeskeinen toimintatapa.
– Tämä tapa vaatii paljon ajankäyttöä harjoitusten ulkopuolella. Pitää käydä pelaajien kanssa kehityskeskustelut ja pohtia, mitä tavoitellaan ja millä keinoin. Se on todella työlästä, mutta antoisaa.
Westerlund korostaa suoritustunteen roolia. Oikean tunteen löytäminen vie urheilijaa myös kohti parempia suorituksia.
– Suoritustunteen kehittäminen ja löytäminen ovat nousseet valmennuksessani pintaan.
On helppo aistia, että Westerlund nauttii valmentamisesta suunnattomasti, eikä vähiten uudistuneen filosofiansa ansiosta. Nautinnosta kertoo paluu takaisin päivittäiseen valmentamiseen.
– Mielestäni joukkuevalmentaminen on parhaimmillaan yksilöiden valmentamista, Westerlund päättää.