Automiehet. He ovat oma, erityinen rotunsa. Tiesin heitä toki olevan, kun Facebookissa kysäisin vinkkejä auton ostoa varten.
Jos olisin ollut ostamassa vaikkapa sänkyä, jossa ihminen viettää kuitenkin kolmasosan elämästään, kommentteja tuskin olisi kertynyt yli kahtasataa. Mutta autot, ne vain sytyttävät tietyn ihmisporukan, eli automiehet, aina.
On melko ällistyttävää, kuinka paljon ihmiset – eli automiehet – tietävät autoista. He tuntevat tyyppiviat, katsastustilastot, keskikulutukset ja ajometelit.
Heillä on kokemuksia, joita he jakavat auliisti. Heillä on kullakin jokin oma merkki ja malli, johon he ovat erityisen kiintyneitä.
Ja annas olla, he tietävät myös sen merkin ja mallin viat sekä puutteet, joka eräällä heidän hyvällä tuttavallaan on ollut. Harvoin heille itselleen on osunut korjaamolla paremmin kuin tien päällä viihtynyttä yksilöä, sillä he osaavat ja tietävät.
Automiesten porukassa on vielä alaporukoita, kuten tyrkyttäjät. He kehuvat vain ja ainoastaan omaa merkkiään, joka on paras kaikille.
Parastahan keskustelussa on se, että sitä voi seurata hämmästellen ja viihtyen, vaikkei itse ymmärtäisi siitä mitään.
Automiesten punnitut analyysit lähestyvät – anteeksi rakkaat automiehet – sketsiviihdettä yksityiskohtineen ja friikkiyden reunaa liippaavine termeineen, kuten ”koiranluut, hallakone, monsterirenkaat, hiukkasloukku, pätkäajo.”
Ja sitten lopuksi, kun on nauttinut vinkeistä ja ohjeista, tekee sen ostopäätöksen kuitenkin tunteella. Mutta omaa en ole vielä löytänyt ja jalkapallon MM-kisojen seuraaminen vie aikaa netissä kahlailulta, joten autokauppani on edelleen auki.
Siispä, automiehet, mitä olette mieltä, kannattaisiko ostaa Jeeppi vai Land Rover? Toyota vai Volvo? Mersu vai joku japsi?