Pohjoiseurooppalaisessa kulttuurissa ihmiset eivät hevin koskettele toisiaan ja oma henkilökohtainen tila on muutenkin iso. Nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri on omiaan luomaan yhteentörmäyksiä esimerkiksi raskausaikana, kun vieraatkin ihmiset yllättäen kiinnostuvat odottajan voinnista, kasvavasta vatsasta ja tulevasta lapsesta, arvioi psykologi ja Väestöliiton tutkija Venla Berg.
Hän huomauttaa, että ihmiset ovat ennen saaneet lapsensa yhteisöissä ja yhteisö on elänyt tiiviisti raskauksissa mukana.
– Ihmisillä lienee sisäsyntyinen tarve olla mukana toisten raskauksissa, mutta se on muuta kulttuuria vastaan. Olemme tottuneet siihen, että on iso oma tila, johon muut eivät tule. Kun raskaus rikkoo rajan, se tuntuu hurjalta.
Odottavat äidit kohtaavat toinen toistaan erikoisempia lähestymisyrityksiä raskausaikanaan. On tavallista, että tutut ja ventovieraatkin ihmiset kommentoivat odottajan vatsan kokoa, tenttaavat vaivoja ja yrittävät kosketella kumpua – lupia kyselemättä.
Hienotunteisuus ja toisen reviirin kunnioittaminen unohtuvat usein.
– Minulta on valitettavan usein kysytty silloin, kun en ole ollut raskaana, olenko raskaana tai onniteltu. Se on todella kiusallista, ja minun tapauksessani eniten varmaan kysyjälle, koska olen osannut suhtautua huumorilla pömpöttävään vatsaan. Mietin nykyisin itse todella tarkkaan, onnittelenko ketään, keväällä esikoisensa saanut Kati Kristiina Mouhu sanoo.
Kun raskaus viimein alkoi ja vauvavatsa kasvoi, ihmisten suhtautuminen muuttui.
– Ihmiset eivät uskaltaneetkaan kysyä, olenko raskaana vaan huomasin vain katseet vatsan seudulla ja jouduin aina itse tulkitsemaan tilanteen ja kertomaan uutiset.
"Vatsaani todellakin sai hipelöidä"
Kolmen lapsen äidin Sonia Pihlajamäen mukaan raskausvatsan koko on ulkopuolisten yleisin kommentoinnin aihe. Hänen mukaansa mahapuheissa äitejä pidetään täysin vapaana riistana, mitä tahansa voi sanoa.
– Vatsa ei ole ikinä sopiva vaan aina joko valtavan iso tai hirveän pieni. En usko, että kukaan raskaana oleva nainen haluaa kuulla itseään kutsuttavan valtavaksi.
Äitien mukaan ihmisillä on myös kova tarve päästä koskettamaan vauvakumpua.
Sonia Pihlajamäki kertoo vatsan hipelöinnin olleen hänelle kaikissa raskauksissa se ahdistavin sivujuonne.
– Itsessäni herää suorastaan pakokauhu, kun joku tulee kädet ojossa ja alkaa hipelöidä hyvin henkilökohtaista ruumiinosaa, johon ei missään nimessä normaalitilanteessa koskisi. Mahani on odotusaikana yhä osa minua ja jossain määrin jopa entistä henkilökohtaisempi kuin ennen.
– Varsinkin vanhempi sukupolvi pitää raskaana olevan mahaa jotenkin yhteisenä omaisuutena. Tein todella selväksi useammalle sukulaiselle, etten pidä siitä, että minua kosketaan ilman omaa aloitettani, Kati Kristiina Mouhu sanoo.
Kahden lapsen äiti Anni Stauffer puolestaan kertoo kokeneensa molemmissa raskauksissaan miellyttäväksi tilanteet, joissa tuntemattomatkin koskettelivat vatsaa tai halusivat jutella raskaudesta.
– Vatsaani todellakin sai hipelöidä. Koin lähinnä mukavana sen, että vihdoin jokin asia on murtanut pidättyväisyyden tässä maassa, hän sanoo.
"Synnytyksen läpikäyminen on kahvipöytäjuttuja"
Raskaana oleville kerrotaan auliisti neuvoja liittyen odotusaikaan, synnytykseen tai lapsen kasvattamiseen. Usein puidaan läpi odottajan syömiset, juomiset, painonnousu ja raskauden vaikutukset ulkonäköön muuten.
– Painonnousu vaikuttaa kiinnostavan monia, erityisesti niitä, jotka eivät itse ole olleet raskaana. On hassua, miten sekin muuttuu täysin casualiksi kysymykseksi, kun kropan jakaa joku toinen, Pihlajamäki päivittelee.
Ulkopuolisilla on useimmiten varsin selkeä käsitys siitä, miten asiat tulisi tehdä, jotta lapsella olisi kaikki hyvin.
– Jos voit hyvin, kuulet, että se on kohta unta vain. Edessä on väsymys on vähintäänkin liikuntakyvyttömyys. Jos käyt vielä raskausviikolla 37 hiihtämässä, saat kuulla, että nyt pitäisi jo hidastaa. Toiset varoittelevat synnytyksestä, minkä läpikäyminen on täysin kahvipöytäjuttuja, Pihlajamäki luettelee.
Hän kertoo pitäneensä erityisen loukkaavina lasten sukupuoleen liittyviä kommentteja. Kolmatta lastaan odottaneelle ja kahden pojan äidiksi jo ehtineelle lauottiin surutta mielipiteitä siitä, kuinka tylsää on, että seuraavakin lapsi on poika.
Kaikki muut tuntuivat olevan lapsen sukupuoleen pettyneitä – paitsi vanhemmat itse.
Vinkkejä voi antaa, mutta jokainen tekee päätöksensä itse
Perheellistymisen psykologiaan perehtynyt tutkija, psykologi Venla Bergin mukaan jokaisella on henkilökohtainen reviiri ja sen joustavuus on yksilöllistä. Kanssaihmisten on syytä muistaa, että odottajat suhtautuvat lähestymiseen eri tavalla.
– Kannattaa kunnioittaa toisen tapaa olla. Suomessa ei ole tapana esimerkiksi kertoa raskauksista kauhean ajoissa, joten odottaisin, että potentiaalisesti raskaana oleva ottaa asian itse puheeksi.
Psykologi vinkkaa jakamaan neuvoja mahdolllisimman hyvässä hengessä. Tuputtaa ei kannata, sillä se voi aiheuttaa vastareaktion.
– Neuvoja voi antaa, kunhan muistaa, että ihmiset tekevät päätöksensä itse. Eivät ihmiset yleensä neuvo muita pahuuttaan vaan auttaakseen. Ehkä tämän muistaminen vähentäisi loukkaantumisen kokemuksia puolin ja toisin.
Mitä tulee vauvavatsan koskettamiseen, sitä psykologi ei pidä pelkästään huonona eleenä. Hän huomauttaa, että koskettamista yleisesti on tutkittu paljon ja sen on todettu muun muassa vähentävän stressiä sekä luovan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Periaatteessa se voisi olla positiivista, että raskaana oleminen saa ihmiset koskettelemaan. Koska siihen ei ole kulttuurissamme totuttu, se koetaan henkilökohtaisen tilan loukkaamisena, jolloin vaikutus on stressiä lisäävä.
"Monessa neuvossa on palanen realismia"
Kati Kristiina Mouhu neuvoo, että vointia voi kysyä aina. Hän ehdottaa, että siinä voi noudatella asiakaspalvelun psykologiaa.
– Jos toinen kertoo sinulle vaikka sairaudestaan, älä kerro tuttujesi sairauskertomuksia ja miten sille ja sille kävi, kuinka hän parani tai kuoli. Kysy, miten hän voi. Sama juttu raskaana olevien kanssa. Älä kerro omia kokemuksia tai ainakaan vertaa, ellei se osoita ymmärrystä ja sympatiaa odottajaa kohtaan. Eli vain tukevia ja rohkaisevia kommentteja, kiitos!
Sonia Pihlajamäki puolestaan saattaisi antaa vinkkejä vaikka selkäkivuista kärsivälle odottajalle, mutta muuten hän kertoo omista raskauskokemuksistaan vain pyydettäessä.
– Odottajalle ehkä paras neuvo on, että kaikesta ei kannata loukkaantua. Tökeröimpiin töksäytyksiin on hyvä vastata, mutta noin muuten annan ainakin itse olla ja hoen mielessäni mantraa: hyvällä tarkoitettu, huonosti ilmaistu.
Hän huomauttaa, että jos vatsan hipelöintiyritykset ahdistavat, aina voi livahtaa alta pois. Lastenhoitovinkkejä hän kuuntelisi edes puolella korvalla, koska vauva-arjessa niistä voi sittenkin olla hyötyä.
– Ja se 'nyt kannattaa nukkua, sillä kohta et enää voi' on yksi neuvojen parhaimmistoa. Fakta vain on, että ellei kohdalle osu lolttovoittoa ja vastasyntynyt nukkuukin yöt läpeensä, on edessä katkonaisia, unettomia öitä ja ajoittain sumussa elettyjä päiviä.
– Toisin sanoen, monessa neuvossa on palanen realismia. Ainakin esikoisen odotuksen kohdalla moni loukkaantuminen johtui ehkä siitä, että en halunnut niitä vaaleanpunaiseen hattaraani, hän myöntää.