Kiveriön kirjasto oli auki normaaliin tapaan viimeisenä aukiolopäivänään. Sivupöydälle katetut kakkukahvit kertoivat, että päivä oli säästösyistä lakkautetussa kirjastossa poikkeuksellinen.
Moni lainasi kirjoja tai muuta materiaalia mukaansa ja lausui samalla kiitokset kuluneista vuosista kirjastonhoitaja Kirsi Hämäläiselle.
Osa-aikaisena vuoden verran Kiveriössä työskennellyt Hämäläinen kertoi, että kävijöitä on riittänyt tasaiseen tahtiin, vaikka iltapäivän alkutunnit rauhallisilta vaikuttivatkin.
Asukkaat kävivät sitkeää taistelua vuosikymmenten ajan moneen kertaan lakkautusuhan alla olleen kirjastonsa puolesta. Vielä alkuvuodesta sivistyslautakunta oli kirjaston säilyttämisen kannalla, mutta lisäsäästöt listivät toivon.
Kissa kirjastossa
Lehtilukusalin puolelle kahvin ja kakun ääreen istahtanut Liisa Halmekivi muisteli erityisellä lämmöllä pitkäaikaista, eläkkeelle jo siirtynyttä Kaija Halmetta ja muita pitkäaikaisia kirjastonhoitajia.
– Kiveriön kirjasto on palvellut minua hyvin jo liki 40 vuoden ajan. Olen käynyt täällä niin lasten kuin lastenlastenkin kanssa ja joskus oli kissakin mukana, hän kertoo.
Yli 30 vuoden ajan Kiveriön kirjastossa asioineen Heinrich Fischerin mukaan lähikirjasto on ollut myös kohtaamispaikka ihmisille.
– Täällä on järjestetty monenlaisia oheistapahtumia, taidenäyttelyjä ja muita. Kirjastossa oli mukava piipahtaa, vaikka ei olisi mitään lainannutkaan.
Jatkossa lähikirjaston palveluja korvaavat pari kertaa viikossa kaupunginosassa pysähtyvät kirjastoautot. Pääkirjasto on pain kilometrin päässä, vaikka pimeän ja pitkän tunnelin takana.
Liisa Halmetkiven koti vaihtui toiselle puolelle tunnelia, mutta tie on vienyt kaupungin puolelta Kiveriöön muutosta huolimatta.
– Pienessä kirjastossa on niin erilaista. Vaikka olen muuttanut pääkirjaston lähelle vuosia sitten, tämä on ollut minun kirjastoni tähän asti, hän kertoo.
Kiveriön kirjasto avaa ovensa vielä kerran yleisölle elokuussa. Silloin edessä on poistomyynti.