Risto Kaskilahti on viihtynyt Heinolan kesäteatterilla jo useammin kesän. Kaskilahden perhe viettää kesänsä kolmatta kertaa heinolalaisissa maisemissa.
– En uskalla talloa niin pahasti ihmisten varpaille, että sanoisin olevani osa-aikaisheinolalainen. Ehkä haluaisin kuitenkin kutsua itseäni kesäheinolalaiseksi.
Kaskilahti tunnetaan erityisesti komedian ammattilaisena. Komediasta onkin tullut näyttelijälle se omin juttu.
– Ehkä se on vähän jopa rasite. Tämä on ehkä vaikein teatteritaiteen muoto, vaikka se kulkeekin lähellä draaman ja tragedian rajaa. Heinolan kesäteatterin hahmossa suren isän kuolemaa. Kyynel tulee silmääni joka näytöksessä, kun suren kuolemaa 3,5 sekuntia.
"Minä rakastan tätä"
Kaskilahti on Heinolan kesäteatteriin tyytyväinen. Ohjelma tehdään tinkimättömästi, ja puitteet ovat erinomaisessa kunnossa, hän kehuu.
– Kesäteatteriperinne on kesäteatteriperinne. Se kallistuu enemmän viihteellisen puolelle kuin talviohjelmistoissa. Kukaan ei halua tulla kesäteatteriin murehtimaan ja märehtimään.
Kesäteatteria hän vertaakin nauruterapiaan. Meno on kovaa, ja väärinkäsitykset oivaltavia, Kaskilahti tuumaa.
– Minä rakastan tätä. On niin kivaa olla näyttämöllä ja näytellä. Sen takia jaksan näytellä myös teatterin ulkopuolella kesäteattereissa ja muissa projekteissa. Se helpottaa elämää entisestään, kun koko perhe on taustajoukoissa mukana.
Heinolan kesäteatterin loputtua heinäkuun lopussa Kaskilahti aikoo viettää kolmen päivän kesäloman. Matka jatkuu Helsingin kaupunginteatterissa. Ensi kesästä hän enteilee huilikesää.
– Jos talvella saadaan raavittua senttejä kukkaron pohjalle, niin ensi kesänä voisi reissata. Kesäteattereissa käyn kuitenkin katsomassa esityksiä aivan varmasti.