Niin kotitarve- kuin ammattimaisilla marjanviljelijöilläkin hyvät neuvot ovat kalliit marjavarkaiden torjunnassa. Rastaat rynnistävät suojaamattomilla marjamailla ja pensaissa heti, kun silmä välttää.
Torjunta on vaikeaa, sillä kaikki rastaat, räkättirastaita lukuunottamatta, ovat kokonaan rauhoitettuja. Räkätit ovat rauhoitettuja maaliskuun 10. päivästä heinäkuun loppuun saakka eteläisessä Suomessa.
– Mikäli linnuista on vakavaa haittaa ammattimaiselle marjanviljelylle, niitä voi rauhoitusaikana tappaa Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan nojalla, sanoo riistapäällikkö Jyri Rauhala Suomen riistakeskus Etelä-Hämeen aluetoimistolta.
Rauhala kuitenkin muistuttaa, että ampuma-aseita ei saa käyttää missä tahansa. Mahdollisessa aseen käytössä on aina otettava ensisijaisesti huomioon turvallisuus. Jos asiasta on epäilyksiä, on tietysti etukäteen varmistettava, voiko kyseisellä alueella ampua ollenkaan.
– Ilmakiväärillä ei räkättirastaita saa ampua. Jos aseita käytetään, ne ovat joko haulikko tai pienoiskivääri, opastaa Rauhala. Räkätit ovat lainsuojassa varhaisesta keväästä heinäkuun loppuun saakka esimerkiksi Etelä-Hämeessä.
Riistamies Matti Sundelin pitää ampumista huonona tapana torjua marjavarkaita.
– Täytyy ampujalla olla aika tarkka silmä, jotta erottaa räkättirastaan punakylki-, laulu-, musta- tai kulorastaasta. Varsinkin naaraat muistuttavat kovasti toisiaan, Sundelin sanoo.
Rastaat oppivat väistelemään
Marjavarkaiden torjuntakeinot ovat moninaisia, mutta niin on myös rastaiden sopeutumiskyky.
– Kinkkistä on. Itse käytän pienellä mansikkamaalla korkeaa, kovaa verkkoaitaa, johon linnut eivät jää kiinni. Karkotuksen tehostamiseksi verkon päälle voi laittaa värikkäitä nauhoja, kertoo Rauhala.
Sundelin taas suosii rastasverkkoja.
– Missään ei ole kielletty laittamasta verkkoa, vaikka lintu siihen kiinni jäisi ja kupsahtaisi. Toinen hyvä keino suurilla marjamailla on kaasutykki: kaasupullon päällä oleva peltiputki, joka pamahtaa tietyn väliajoin. Ääni ajaa rastaat karkuun, eivätkä haulikonpaukut tuhlaannu, Sundelin opastaa.
Puutarhoissa näkeekin ja kuulee äänipelotteita, cd-levyjä ja muita kiiltäviä esineitä heilumassa tuulessa, ihmisen näköisiä pelättimiä jököttämässä paikallaan, petolintujen hahmoja, verkkoja ja ties mitä.
– Rastaat ovat kuitenkin jokseenkin nopeita tottumaan karkotteisiin. Ehkäpä yksi keino on vaihdella niitä puutarhassa, tuumii Rauhala.