Ravustuskausi starttasi maanantaina puoliltapäivin. Hartolan Jääsjärvellä heti ensi minuuteilla liikkeellä olivat myös Mikko Ruskeala ja poikansa Jussi. 10 mertaa varustettiin rannassa särki- ja salakkasyötteillä ennen kuin vene suuntasi ulapalle. Tällä kertaa kaikki syötit laitettiin syöttilaatikoihin eikä merrasta löytyvään koukkuun.
– Joinain vuosina linnut ovat osanneet käydä sukeltamassa syötit pois koukusta joten parempi laittaa laatikoihin, sanoo Mikko.
Oikeaoppisesti syöttikalat ovat peräisin samasta vesistöstä, ettei mahdollinen rapurutto pääse leviämään.
– Jos kalat ovat muilta järviltä, ne pitää pakastaa pariksi päiväksi ennen syötiksi laittamista, kokenut ravustaja opastaa.
Ruskealan perheessä ravustusta on tehty jo vuosikymmeniä. Vuodesta 2007 paikkana on ollut Jääsjärvi, jossa ravustus samana vuonna sallittiin. Saaliit olivat aluksi pieniä, mutta kanta on hiljalleen vahvistunut. Tänä vuonna ravustajat odottavat aiempaa suurempia saksiniekkoja.
- Viime vuonna tuli paljon pientä rapua, toivottavasti se lupaa tälle vuodelle isompaa kokoa, toteaa Mikko Ruskeala.
Apajat oppii tuntemaan
Ruskealan vene irtoaa rannasta kohti kivisen järven selällä olevia apajia. Perheessä on opittu vuosien mittaan tuntemaan parhaat paikat.
- Luonnollisesti niiden sijainti on salaisuus, mutta sen verran voi paljastaa, että kivikko ja noin 3 metrin syvyys yhdistää jokaista apajaa, kertoo Jussi Ruskeala.
Rapumerrasta tulee löytyä tiedot sen omistajasta ja pyydysmerkin pitää näkyä vähintään 5 senttiä vedenpinnan yläpuolella. Jääsjärvellä yksi pyydyslupa maksaa 4 euroa. Muutoin ravustamiseen riittää maalaisjärki ja puhtaat pyydykset.
– Periaatteessahan pyydyksen voi laittaa minne haluaa, mutta sen verran pitää huomioida muut, ettei mene laittamaan mertaa kenenkään mökkilaiturin viereen, toteaa Mikko Ruskeala.
Ravustuskausi jatkuu Suomessa aina lokakuun loppuun. Ruskealat eivät aio kuitenkaan kokoaikaa olla rapujen perässä.
– Merrat on tultava kokemaan heti aamusta, ravut kun saattavat päivän mittaan onnistua livahtamaan pois pyydyksistä. Mutta ei tässä joka päivä ole aikaa käydä järvellä, pitää välillä tehdä töitäkin, naurahtaa luomutilaa isännöivä Mikko Ruskeala.
