Kaksi vuotta sitten 27-vuotias Tiina oli juuri valmistunut yliopistosta. Hän oli aloittanut uudessa työssä aikuisten ja nuorten opettajana. Lopputyö oli puserrettu kasaan viimeisillä opintotuilla. Samaan aikaan Tiina totutteli työpaikassaan uudenlaiseen arkeen.
Tiina ei halua esiintyä omalla nimellään, sillä hän pelkää kokemuksensa vaikuttavan siihen, miten häneen suhtaudutaan työpaikalla.
Ensimmäisenä työvuotenaan Tiina teki parhaansa siitä huolimatta, että oppitunteja oli runsaasti. Opettajien määrää oli vähennetty ja samalla ryhmäkoko oli kasvanut.
Kahden ja puolen kuukauden kesäloma ei rentouttanut. Tiina nukkui suurimman osan ajastaan ja oli apaattinen.
– Se väsymys on tosi kokonaisvaltainen. En jaksanut töiden lisäksi mitään, en kotitöitä tai liikuntaa. Oma elämä meni tauolle.
Syksyllä työt jatkuivat, ja Tiina sinnitteli muutaman viikon. Riittämättömyyden tunne työssä kasvoi.
– Olin ajamassa töihin pyörällä, kun ajattelin, että törmäisipä tuo auto minuun. En halunnut kuolla, mutta jos vaikka jalka menisi poikki, niin pääsisin sairauslomalle. Se kynnys myöntää, että tarvitsee sairauslomaa, on niin korkea. Kroppa petti alta, kun mieli ei antanut periksi.
Silloin Tiina itse ymmärsi, että kyse on työuupumuksesta.
Sairauslomien määrä nousussa – vaatimukset kasvavat, resurssit eivät
Työuupuneiden määrää on vaikeaa arvioida, sillä työuupumus ei ole itsenäinen lääketieteellinen diagnoosi, vaan työuupuneet näkyvät sairauslomatilastoissa jonkin muun sairauden alla. Yleisin diagnoosi työuupumukseen on masennus. Myös oireet ovat hyvin samantyyppiset: väsymys, joka ei mene nukkumalla ohi ja mielenkiinnon menettäminen.
Kelan tilastoissa mielenterveydenhäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat kuitenkin lisääntyneet vuodesta 2005 alkaen – erityisesti nuorilla naisilla, sanoo Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa.
– Joka neljäs Kelan korvaama sairauspäivä liittyy mielenterveydenhäiriöihin. Yleisimmät syyt ovat masennus ja ahdistuneisuus, eli siellä voi olla taustalla työuupumusta, vaikka tilastoissa se ei näy.
Nuorten uupumus näkyy myös kouluterveyskyselyssä. Lukioikäisten ja toisen asteen opiskelijoiden stressi on lisääntynyt viimeisen muutamien vuosien aikana. Usein kyse on siitä, että vaatimuksia on liikaa, sanoo Helsingin yliopiston professori Katariina Salmela-Aro.
– Tällä hetkellä vaatimukset ovat aika suuret, mutta resurssit usein aika vähäiset. Näyttää siltä, että kun nuoret tulevat opiskelemaan, he ovat innostuneita. Opintojen kuluessa, mitä lähemmäs tullaan työelämää, uupumus lisääntyy ja innostus laskee.
Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n järjestöasiantuntija Jussi Kukkolan mukaan kouluissa voitaisiin yrittäjyyskasvatuksen rinnalla opettaa myös muita työelämän osa-alueita kuten työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia ja esimerkiksi työehtosopimusten lukemista.
– Yksi asia on varma: työsuojeluun ja hyvinvointiin täytyy panostaa jatkossa enemmän, jotta meillä on tulevaisuudessakin hyvinvoivia ihmisiä töissä.
Työelämässä pitää antaa kaikkensa – alusta saakka
Suurin syy Tiinan pahaan oloon lienee riittämätön perehdytys. Hän kertoo, että osasi kyllä yliopistosta valmistuttuaan opettaa omaa ainettaan, mutta suuren joukon opettaminen oli silti uutta ja outoa, johon ei annettu aikaa totutella.
– Vastavalmistuneena sinut vain heitetään kylmään veteen: tässä luokka, hoida homma. Kaikki aika meni muuhun ja suunnittelin tunteja vasta illalla kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan.
Osin nuorten uupumisten lisääntymistä voi selittää työelämän muutos. Tiinan mainitsema kylmään veteen heittämisen tapa on huomattu myös Työterveyslaitoksella. Ennen työhön sai enemmän apua, mutta nykyään työntekijältä odotetaan itsenäisyyttä jo uran alkuvaiheessa, sanoo Mattila-Holappa Työterveyslaitokselta.
– Työssä ei saisi olla vaatimusta, että koko ajan pitää antaa kaikkensa. Erityisesti nuorilla pitäisi olla mahdollisuus rauhassa opetella työtä.
Tiina jäi sairauslomalle muutamaksi kuukaudeksi, ensin vastoin omaa tahtoaan. Nuorella naisella oli vahva tunne siitä, että hänen pitäisi olla opettamassa "hänen oppilaitaan".
– Eihän tuore työntekijä voi osata kaikkia asioita. Uskon, että sen takia nuoret opettajat ajavat itsensä uupumuksen partaalla: he ovat niin perfektionisteja, eikä kukaan tule sanomaan, ettei tuossa ole mitään järkeä.
Keväällä hän palasi opettajan työhön huomatakseen, ettei ollut toipunut tarpeeksi. Syksyllä kamelinselkä katkesi uudelleen.
"Tunnen, etten ole oma itseni. Pelkään kaikkea, erityisesti tulevaa. Mistä uupuminen johtuu? Miksi se toistuu? Eikö minusta ole opettajaksi vai teenkö jotakin väärin?"
Näin Tiina kirjoitti työpsykologilleen ennen kuin jäi sairauslomalle, jolta ei enää palannut opettajan pulpetin taakse.
"En ole enää varma, sopiiko opettajan työ minulle"
Reilun puolen vuoden sairausloman aikana Tiina opetteli ensin jaksamaan kolme perustoimintoa päivän aikana: pukeutumaan, tekemään ruokaa ja käymään kaupassa tai vaihtoehtoisesti liikkumaan. Pikkuhiljaa hänen olonsa on kohentunut, ja loppukesästä Tiina palasi työelämään.
Opettajanura sai kuitenkin jäädä. Hän kokee, että alanvaihto oli ainoa tapa varmistaa, ettei uupumus hiivi takaisin.
– Oppilaitosten taloudellinen tilanne on vedetty niin ahtaalle, että opettajien työnteko alkaa olla mahdotonta.
Uudessa työssä Tiinalla on selkeä aikataulu, ja hän uskoo, että se sopii hänen luonteelleen paremmin – ainakin juuri tällä hetkellä. Nyt Tiina harjoittelee siihen tunteeseen, että asiat voi tehdä riittävän hyvin.
– Haluan kokeilla sitä toista korttia, koska en ole enää varma, sopiiko opettajan työ minulle. Tämä on suunnitelmallisempaa ja minulle on selvää, mitä pitää tehdä.
Työpaikaltaan hän aikoo lähteä joka päivä tasan kello 17.
– Seuraan omaa olotilaani. Tavallaan opin myös jotakin: omat rajani ja sen, kuinka paljon kuormitusta juuri minä siedän.