Vaasan kaupunginteatterin johtaja Erik Kiviniemi tunnustaa, että hän on hyvin syvällä valmisteilla olevan Umpihankeen-näytelmän aihepiirissä, hiihdossa. Mies on innokas lajin harrastaja. Sen lisäksi Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingkäryt vaikuttivat häneen syvästi.

– Nämä tapahtumat heilauttivat identiteettiä. Niissä oli jotain pysäyttävää. Jälkeenpäin aloin miettiä, että minusta nämä urheilijat maksoivat aivan liian kovan hinnan. Heidän tilanteensa oli aivan katastrofaalinen ja minä suren sitä, että niin kävi. Tämä sai aivan liian suuret mittasuhteet, kertoo syksyllä ensi-iltansa saavan näytelmän ohjaaja ja toinen kirjoittajista.

Vaasan kaupunginteatterin lavalla ei siis nähdä Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi (ohjaajan mielestä) tyypillistä sotadraamaa, vaan pysäyttävää urheiludraamaa moraalisine pohdintoineen.

Aihepiirin toivotaan vetävän kotisohvien sankareita teatterilavan äärelle.

Minusta nämä urheilijat maksoivat aivan liian kovan hinnan. teatterinjohtaja Erik Kiviniemi

– Näytelmä alkaa ajasta ennen kisoja. Siinä valotetaan, millaisia menestymisen paineita, valintoja ja tavoitteita urheilijoilla oli. Minusta me katsojat olemme vastuussa siitä, että meille ei kelpaa mikään neljäs tai viides sija, vaan meillä on aikamoisia vaatimuksia menestymisen suhteen. Tämä kuvio luo sitä draamaa eli kosketuspintaa myös yleisöön.

Alhosta huipulle

Erik Kiviniemi kirjoittaa tarinaa yhdessä dramaturgi Outi Rossin kanssa. Tarkoitus ei suinkaan ole toistaa uskollisesti yleisön tuntemia onnettomia tapahtumia, vaan etsiä niihin uusia näkökulmia. Ahdingosta noustaan myös takaisin hiihtomaailman kärkeen.

– Kiinnostavaa on se, kuinka Virpi Kuitunen pystyi nousemaan takaisin huipulle. Hänelle ja muille urheilijoille minä nostan hattua, ja heille me teemme kunniaa tässä.

Edesmenneellä hiihtäjällä, Mika Myllylällä, on teatterinjohtajan sydämessä aivan oma paikkansa. Kiviniemi onkin iloinen, että Myllylälle pystytetään patsas Haapajärvelle.

– Minusta hän on maailman paras hiihtäjä!

Kuka sitten esittää lavalla Myllylää tai Kuitusta, sitä ohjaaja-kirjoittaja ei vielä paljasta. Valinnat on toki jo tehty, sillä lukuharjoitukset alkavat keväällä. Varsinaiset harjoitukset starttaavat syyskuussa. Ensi-ilta on marraskuun 11. päivä.

Lahden MM-kisoissa järjestetään yhteensä 21 kilpailua ja vajaassa parissa viikossa tehdään vähintään 126 dopingtestiä. Dopingtestiin päätyvät automaattisesti kisan neljä parasta, sekä lisäksi kaksi arvalla valittavaa urheilijaa.

– Kuusi testiä kisaa kohti on minimi, mutta mikäli Kansainvälinen hiihtoliitto FIS haluaa, testejä tehdään enemmän, kertoo Suomen antidopingtoimikunnan ADT:n testauspäällikkö Katja Huotari.

Dopingtestissä kaikilta otetaan virtsanäyte. FIS kerää myös verinäytteitä, mutta keneltä ja kuinka paljon niitä otetaan, ei ole kerrottu julkisuuteen. Näytteet tutkitaan rivakalla tahdilla.

– Lukuun ottamatta viimeisen kisaviikonlopun tapahtumia, kaikki näytteet saadaan analysoitua kisojen aikana, vakuuttaa Huotari.

Testaustoiminnassa on mukana yhteensä noin 40 ihmistä.

– Puolet heistä kuuluu varsinaiseen testiryhmään ja loput ovat vapaaehtoisia, jotka saattavat urheilijat näytteenottoon, testauspäällikkö selittää.

ADT:lle tulee testiasema Lahden urheilukeskukseen lähelle suorituspaikkoja. Tiloista löytyvät wc:t, odotustilat sekä näytteiden käsittelyhuoneet. Toiminta ei ole salaista, mutta tarkkaan valvottua, ja työrauhan turvaaminen on tärkeää.

– Testiasema on paikassa, jota ei ole julkisuuteen kerrottu. Näytteet säilytetään lukitussa jääkaapissa, josta ne kuljetaan valvotusti tutkittavaksi Maailman antidopingtoimisto WADAn akkreditoimaan laboratorioon Helsinkiin. Pidämme kirjaa kaikista henkilöistä, jotka käsittelevät näytteitä ja tiedämme sen mukaan, kenellä näytteet ovat milläkin hetkellä olleet hallussaan, sanoo Huotari.

"Panta jalassa voisi olla helpompi"

Kisatapahtumien aikana testit tehdään kisan päättymisen aikana. Urheillija saa käydä kukituksessa ja antaa haastatteluja, mutta valvonnan alla. Urheilijan on myös oltava valmis antamaan näytteet muulloinkin.

– Teemme myös kilpailujen ulkopuolista testausta, muistuttaa testauspäällikkö Katja Huotari.

Yhdistetyn maajoukkueeseen kuuluva Leevi Mutru on viimeisen vuoden aikana ollut neljä kertaa testattavana. Hän ei purnaa valvonnasta, vaikka siitä joskus aiheutuu päänvaivaa.

– Meidän pitää ilmoittaa säännöllisesti, missä olemme. Joissain paikoissa ei toimi netti, hyvä jos edes puhelin, ja se teettää ylimääräistä työtä, kun yrittää selvittää missä milloinkin on. Joskus tuntuu, että GPS-panta jalassa olisi helpompi systeemi, Lahden hiihtoseuraa edustava Mutru naurahtaa.

Itse testitapahtumista hänellä ei ole pahaa sanottavaa ja ADT:n toimintaa hän arvostaa.

– Yhdistetyssähän kielletyt aineet eivät ole olleet ongelma. Joitain käryjä on joskus ollut, mutta niissäkin on tainnut olla kyse piristeistä, joita on nautittu pitkään venähtäneissä illanvietoissa, Mutru muistelee.

Testimenetelmät kehittyneet

Urheilijamäärässä mitaten Lahden MM-kisat ei ole ADT:lle suurimman kokoluokan tapahtuma, mutta työmäärä on silti huomattava.

– Tapahtuma kestää lähes kaksi viikkoa ja se vaatii resursseja. Samanaikaisesti pitää myös varmistaa, että muu kansallinen testitoiminta ei pysähdy kisojen ajaksi, muistuttaa ADT:n testauspäällikkö Katja Huotari.

Analyysimenetelmät ovat kehittyneet hyvin tarkoiksi viime vuosina ja tuloksia saadaan aiempaa pienemmistä pitoisuuksista. Huotarin mukaan kiellettyihin aineisiin sortuneella onkin suuri kiinnijäämisen riski.

– Yhä pienempiä pitoisuuksia saadaan esille näytteistä. Testausta on myös erittäin vaikea manipuloida. Ainahan yrittäjiä löytyy ja jää nähtäväksi, kuinka paljon heitä on näissä kisoissa, Huotari sanoo.

Vauhdikas musiikki pauhaa kaiuttimista. Kengät suihkivat pitkin lattian pintaa. Keskittyneet katseet seuraavat tanssinopettaja Anne-Riina Hurskaisen liikkeitä. Hän johdattaa alkeiskurssilaisia fuskun saloihin.

Turussa ensiaskeleitaan parketilla ovat ottaneet alkuvuoden aikana jo sadat kurssilaiset.

Kärsämäen Tanssipuodissa kärrätään hyllyt sivuun joka tiistai ja sunnuntai. Ilmaisen alkeiskurssin järjestäjä Niina Huhtala kertoo, että suuri suosio on päässyt yllättämään.

– Ensimmäisen reilun viikon aikana ilmaistunneilla kävi yli 400 ihmistä. Olen todella iloinen porukan määrästä. Nuorin on ollut varmaan 10-vuotias, ja vanhimmat lähempänä 80 vuotta, Huhtala kiittelee.

Huhtala kertoo, että muilla paikkakunnilla järjestetään ilmaisia tanssitunteja Suomi 100 -hankkeen puitteissa enimmäkseen alle 25-vuotiaille. Nuorisotunteja vedetään ainakin Porissa, Hämeenlinnassa, Raumalla, Helsingissä, Lahdessa, Kangasalalla, Forssassa ja Loimaalla.

Liikuntaa, rytmiä ja ilon kyyneleitä

Turkulaisen Maaria Abudun jalat alkavat jo löytää fuskun rytmin. Abudu kiinnostui tanssikurssista erityisesti siksi, että osallistuminen oli ilmaista.

– Olen yksinhuoltaja, joten ei ole oikein rahaa laittaa harrastuksiin. Tämä on ollut yllättävän positiivinen kokemus.

Abudun kaverina alkeiskurssilla on Onerva Jaakkola-Virtanen. Hän on tanssinut koko ikänsä.

– Tulin tsemppaamaan kaveria. Tanssissa on hienoa liikunta, rytmit ja ehdottomasti kesän lavatanssit.

Parketilla pyörähtelee vino pino kurssilaisia. Jotkut vielä hakevat askeleitaan, kun toiset parivaljakot tanssahtelevat sulavasti musiikin tahdissa.

Anu ja Marko Vuorinen ovat aloittaneet jo neljännen tanssikurssinsa. Perfektionismiin taipuva pariskunta tanssii mieluiten Myrskyluodon Maijan tahtiin.

– Silloin tulee tippa silmään, Anu Vuorinen myöntää.

Tyyli vapaa, fiilis tärkeintä

Kärsämäen vauhdikas fuskuilta lähenee päätöstään. Niina Huhtala toivoo, että ilmaiskurssit innostavat ihmisiä tanssimaan myös jatkossa. Hänen mielestään koulutus tulee tarpeeseen, sillä nuorempi sukupolvi ei ole kasvanut paritanssikulttuuriin.

– Tanssitaito ei ole enää jokaisella selkärangassa. Ajattelimme, että 100-vuotisen Suomen kunniaksi olisi mahdollisuus tuoda tätä lavatanssikulttuuria kaikkien saataville. Tanssiminen on mielestäni tärkeä osa kansanperinnettämme.

Tanssikurssin järjestäjä painottaa, että tanssissa tärkeintä on hyvä fiilis. Kenenkään ei ole pakko olla parkettien terävin partaveitsi, jotta tanssista voi nauttia. Hän muistuttaa, että yksinkertaisimmillaan tanssi on askeleita musiikin tahtiin.

– Seuratanssi on jokaisen oma juttu. Tanssiessa riittää, että ottaa askeleita rytmin tahtiin niin kuin sen itse kuulee. Kunhan otat muut huomioon, niin aivan sama, vaikka tekisit kärrynpyöriä, Huhtala sanoo.

Lahden kaupunginteatterin kevään kantaesityksen keskiössä on nainen, joka tasapainottelee työn ja perhe-elämän välillä.

Vaikka näytelmässä esiin nostetut kysymykset eivät ole uusia, ne ovat ohjaaja Anne Rautiaisen mukaan edelleen ajankohtaisia. Esimerkiksi kotihoidon tuen saajissa on tilastojen mukaan miehiä vain murto-osa.

Lapsia hoitaa kotona useimmiten nainen. Anne Rautiainen

– Lapsia hoitaa kotona useimmiten nainen. Vaikka työelämässä naisten asema olisikin parantunut, perheissä nainen vastaa yhä miestä enemmän myös arjen pyörityksestä.

Rautiaisen mukaan uudistuminen ei etene, jos kodeissa ei tapahdu muutosta.

– Onhan se selvää, että jos on päävastuussa kotitöistä ja muista arjen toiminnoista, on vaikea löytää fyysisiä tai henkisiä resursseja toimia vaativassa työtehtävässä.

Kodin eteinen on näytelmässä keskeinen tapahtumapaikka.

– Eteinen on vertauskuva. Sieltä pyritään ulkomaailmaan. Päähenkilö on välitilassa ja jumiutuu hetkeksi siihen.

Voiko kaiken saada – ja pitääkö edes?

Näytelmässä on viittauksia eläinmaailmaan.

– Käsikirjoittaja Paula Salminen tutki eri eläinlajeja ja järjestelmiä. Norsuilla on matriarkaatti, jossa vanha naaras johtaa laumaa. Sen kautta hiljainen tieto siirtyy nuoremmalle sukupolvelle ja naaraalta toiselle.

Toinen eläinyhteisö, jota tutkittiin, olivat sudet. Susilauman johdossa on vahva kaksikko.

– Susilla on alfapari, jonka johdolla lauma pysyy kasassa.

Näytelmän alaotsikkona on, miten kaiken saa.

Susilla on alfapari, jonka johdolla lauma pysyy kasassa. Anne Rautiainen

Anne Rautiaisen mukaan kyse on siitä, onko edes mahdollista saada yhtä aikaa sekä tasapainoinen perhe-elämä että huippu-ura. Ja miksi edes pitäisi saada?

Kysymykseen oli haettu vastauksia muun muassa haastattelemalla urallaan pitkälle edenneiltä naisia.

– Ihmiset olivat ratkaisseet kysymyksen monella eri tavalla, mutta sellaiseen lopputulokseen päädyimme, että jostain on luovuttava. Ihan kaikkea ei voi saada. Mutta se, mistä ja miten luopuu, on siinä olennaista, ohjaaja toteaa.

Lukiolaisten riemu on nyt ylimmillään, kun 12-vuotinen koulutaival on päättymässä. Julkaise paras otoksesi penkkarihumusta Twitterissä ja Instagramissa tunnisteella #ylepenkkarit tai lähetä se meille suoraan. Kuvat näkyvät tässä artikkelissa.

Penkinpainajaisista eli penkkareista alkaa abiturienttien lukuloma ylioppilaskirjoituksia varten.

Katso vastaava kuvakooste keväältä 2016 täältä.

Lahden lyseon senioriyhdistyksen arkistoista löytyy penkkariajelukuvia jo vuodelta 1928. Senioriyhdistyksen puheenjohtaja Timo Suvipellon mukaan kyseessä olivat lahtelaislukion ensimmäiset penkkarit.

1920-luvun penkkareissa viriteltiin banderolleja kuorma-autojen kylkiin. Vuosikymmenten saatossa penkkariperinne on elänyt ja muovautunut aikansa näköiseksi.

Me oltiin oikein kunnon rääväsuita vasemmistolaisia. Timo Suvipelto

Taistolaisuus ja nuorisopoliittinen aktiivisuus eli kulta-aikaansa 70-luvulla. Se näkyi ja kuului myös penkkareissa.

– Me oltiin oikein kunnon rääväsuita vasemmistolaisia. Kuorma-auton lavalta huudettiin yleispoliittisia kannanottoja ja muun muassa Vietnamin sota näkyi jossain vaiheessa penkkareissa. Se kuului siihen aikaan, kertoo Timo Suvipelto, joka oli Lahden lyseon abi vuosimallia 1976.

Kannanottojen ja iskulauseiden huutamisen lisäksi lahtelaispenkkareiden juhlinta oli villiäkin aika ajoin 70-luvulla.

– Vuonna -74 joku riehui penkkareissa moottorisahan kanssa. Siinä ei tosin ollut terää, mutta valtakunnallisen uutiskynnyksen se ylitti. Meidän penkkareissa sen sijaan täytettiin portaikko vessapaperilla. Se oli pelkkää remeltämistä, Suvipelto muistelee.

"Banderollit opettajista piirrettyjä pilakuvia"

Politiikka on aina näkynyt ja kuulunut penkkareiden vietossa. Poliitikkojen kömmähdykset ja yhteiskunnallisesti pinnalla olevat teemat ovat olleet abiturienttien käsittelyssä vuosikymmeniä.

Myös koulujen opettajat ovat aina saaneet oman osansa penkkarinaljailuista.

– Meidän banderollit olivat opettajista piirrettyjä pilakuvia ja niistä tehtyjä lauseita, jotka liittyivät heidän ärsyttäviin piirteisiin, summaa Riitta Lääperi, heinolalaisen Kymenkartanon lukion abi vuosimallia 1981.

"90-luvun penkkareissa kesympiä"

Lahtelainen Kirsti Vaara kertoo aloitteensa lukio-opinnot ensimmäisen kerran jo 70-luvulta. Silloin opiskelut jäivät kuitenkin kesken.

Ensimmäiseltä lukiokäynniltä hän kuitenkin muistaa poliittisen aktiivisuuden ja sen, että abiturientit olivat teiniliittolaisia. Silloin otettiin voimakkaasti yhteiskunnallisesti kantaa.

Se oli pelkkää hauskanpitoa. Kirsti Vaara

Kirsti meni takaisin lukion penkille 90-luvulla.

– Omissa 90-luvun penkkareissa oltiin todella paljon kesympiä. Se oli pelkkää hauskanpitoa, kertoo Kirsti Vaara, joka oli Lahden yhteiskoulun iltalinjan abi vuonna 1996.

Rapala aikoo keskittää uistinten valmistusta Asikkalasta Venäjälle ja Viroon.

Maailman johtaviin uistinvalmistajiin lukeutuva Rapala VMC aloittaa yt-neuvottelut Vääksyn uistintehtaan tuotannon osittaisesta siirtämisestä Sortavalan ja Pärnun tehtaille.

Yhtiön mukaan vähennystarve Vääksyn tehtaalla on 41-45 työntekijää. Lisäksi Vääksyssä ja yhtiön pääkonttorissa Helsingissä työt uhkaavat vähentyä 4-8 toimihenkilöltä.

Asikkalassa on tällä hetkellä 80 tuotannon työntekijää sekä runsaat 40 toimihenkilöä. Rapalan uistimia maalataan jo nyt Vääksyn lisäksi myös Sortavalassa ja Pärnussa. Keskittämisellä konserni pyrkii parantamaan kannattavuuttaan.

– Uistinten valmistus on ollut jo pitkään hajautettuna eri vaiheisiin ja kolmeen paikkaan. Nyt tehdään tuotantosiirtoja näiden välillä. Siten saamme yksinkertaistettuja tuotantoprosessia, kun osien kuljettaminen eri toimipisteiden väliltä jää pois, selittää Rapala-konsernin toimitusjohtaja Jussi Ristimäki.

Uistinten pintakäsittely siirtyy kokonaan pois Vääksystä. Tuotekehitystä puolestaan keskitetään Asikkalan tehtaalle. Vääksyyn jää yhtiön hallinto sekä tuotannon alkuvaihe eli uistenten osien valmistus.

Yt:t koskevat myös Rovaniemen puukkotehdasta

Rapala VMC käynnistää yt-neuvottelut myös Marttiini Oy:n puukkotehtaalla Rovaniemellä. Suunnitelmissa on noin 10 työntekijän vähentäminen Rovaniemen puukkotehtaalta.

Yhtiön ilmoittamat yt-neuvottelut koskevat noin 150 henkilöä koko maassa. Säästöjä Rapala hakee myös siitä, että se ei jatka määräaikaisia työsuhteita.

Yt-neuvotteluja perustellaan alle odotusten jääneellä myynnillä ja kannattavuudella.

Toimilla Rapala tavoittelee 1,5 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä.

Lahden MM-kisojen urheilijoille jaetaan ilmaisia kondomeja. Etelä-Suomen Sanomat kertoi viime viikolla, että MM-kisaorganisaatio ei ole varautunut tarjoamaan kondomeja.

Uutinen herätti sekä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän että seksuaaliterveyttä edistävän järjestön, RFSU:n. Kisaorganisaatio saattoi tahot yhteistyöhön hyvän asian edistämiseksi.

RFSU paitsi valistaa myös myy ja markkinoi kondomeja Suomessa.

– Löysimme varastosta 1 900 yksittäispakattua kondomia, jotka voidaan jakaa MM-kisajoukkueille, kertoo RFSU:n tuotepäällikkö Mari Pallonen.

Joukkueen jäseniä majoittuu Vierumäen kisakylään noin 1 500, joten kisakumeja riittää vähintään yksi jokaiselle.

Viimeksi kondomien jakaminen urheilukisoissa nousi esiin Rion vuoden 2016 kesäolympialaisissa. Siellä urheilijoille oli määrä jakaa 450 000 kondomia.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän seksuaaliterapeutti Rea Marjamäki toteaa tiedotteessa, että kondomien käyttö on aihe, jota on hyvä nostaa esiin niin urheilukisojen yhteydessä kuin arjessakin.

– Mielestämme on hyvä muistuttaa seksuaaliterveydestä huolehtimisesta Lahden kisojen yhteydessä. Kyseessä on kuitenkin suuri joukko ihmisiä ja on oletettavaa, että intiimejä kontakteja syntyy, Marjamäki sanoo.

Viimeaikainen meemimylly on pyörinyt Yhdysvalloissa. Se näkyy myös kevään abiturienttien tekemissä penkkarijulisteissa. Presidentti Donald Trumpin sanomiset olivat torstaina ahkerassa uusiokäytössä.

– Kuuluu genreen eli tekstilajiin haistattaa peet Trumpin kaltaisille hahmoille. Tässä yhteydessä sen voi tehdä rajusti ja turvallisesti. Samalla tietysti luodaan me-henkeä, arvioi kielentutkija Vesa Heikkinen tämän kevään julisteita.

Tässä Trump-julisteita eri puolita Suomea. Jutun lopusta löytyy runsaasti muita irvailun aiheita.

Medianomi Tarina Tommiska huomaa, että kuvataidepainotteisten lukioiden kädenjälki erottuu selkeästi joukosta.

– Tuollainen juliste on haastava tehdä, koska se on niin iso. Iskulause täytyy miettiä tosi tarkkaan, jotta se näkyy kauas. Julisteen pitää olla "siisti", Tommiska sanoo.

– Aiheet ovat hyvin ajankohtaisia. Tosin Trumpeja on niin monta, että voi olla haastavaa erottua joukosta. Idean on oltava tosi kirkas, tai hukkuu massaan, Tommiska jatkaa. Hän oli itse abiturientti vuonna 2012. Silloin esillä oli mm. samalle vuodelle ennustettu maailmanloppu.

Tamperelaisena Tommiska nostaa esiin erityisesti ankarasta norovirusepidemiasta kärsineen tamperelaislukion julisteen. Kalevan lukion abit tekivät uuden julisteen alle viikossa. Hän uskoo, että sanaparilla noro ja moro leikkivän julisteen viesti avautuu muuallakin Suomessa.

Vaikka ajankohtaisuus on julisteissa tärkeää, tutkija Vesa Heikkinen löytää kuvista myös kestosuosikkeja, kuten Teletapit, erilaiset tuotemerkit, televisio-ohjelmat ja Uuno Turhapuro.

– Tämä kertoo jotain olennaista penkkarijulisteiden tekstilajista: otetaan toisista yhteyksistä ja teksteistä tuttuja hahmoja, ideoita ja lauseita uusiokäyttöön. Käännetään merkityksiä nurin kurin ja päälaelleen. Se on samalla sekä kriittistä että hauskaa.

Tässä on lisää nokkelia julisteita eri puolilta Suomea.

Aamun liikenteeseen kannattaa varata tänä aamuna aikaa. Ajokeli on erittäin huono Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Pirkanmaan maakunnissa jäätävän vesisateen vuoksi. Myös jalkakäytävät ovat paikoin erittäin liukkaita.

Pirkanmaalla Ikaalisissa rekan perävaunu kaatui ojaan aamukolmen jälkeen, ja vetoauto jäi poikittain tielle. Kolmostie oli poikki useita tunteja, mutta nyt liikenne pääsee taas kulkemaan.

Pakkastienpinnoille on satanut yöllä tihkua ja vettä, ja keli on ollut äärimmäisen liukas. Marko Kolattu

Aamuruuhkan aikaan ainakin Pirkanmaalla päästään ajamaan jo paremmissa olosuhteissa, ennakoi tieliikennepäivystäjä Marko Kolattu.

– Pakkastienpinnoille on satanut yöllä tihkua ja vettä, ja keli on ollut äärimmäisen liukas. Kunnossapitotöitä on tehty yön aikana, ja lähestulkoon kaikki päätiet on saatu suolattua.

– Uskoisin, että aika hyvin liikenne pääsee kulkemaan pääteillä. Mutta alemman tieverkon teillä saattaa olla todella liukkaita paikkoja, Marko Kolattu varoittaa.

Punkalaitumen ja Huittisten välillä keräiltiin yöllä kakkostielle levinneitä tukkeja perävaunun kaatumisen jäljiltä. Seuraavaa onnettomuutta on selvitelty aamulla Loimaalla.

Etelässä liukastellaan vesisateen vuoksi, Keski-Lapissa ja Pohjois-Lapissa sen sijaan keli on huono lumisateen vuoksi.

Valta vaihtuu Suomen lukioissa, kun abiturientit vetäytyvät keskittymään ylioppilaskokeisiin, vanhojen tansseja juhlivat kakkoset ottavat komennon.

Julkaise parhaat valokuvasi vanhojen päivän tunnelmista Twitterissä ja Instagramissa tunnisteella #ylevanhat tai lähetä se meille suoraan. Kuvat näkyvät tässä artikkelissa.

Katso viime vuoden 2016 vanhojen päivän tunnelmia täältä.

Kun abiturientit lähtivät torstaina penkkarien kautta lukulomille, tuli lukion kakkosluokkalaisisista koulun vanhimpia. Tänään he ovat juhlistaneet asemaansa pyörähtelemällä vanhojen tansseissa eri puolilla Suomea.

Yle keräsi sosiaalisessa mediassa vanhojentanssikuvia ympäri Suomen tunnisteella #ylevanhat. Kuvia tunnisteen alle tuli päivän mittaan runsaasti sekä Twitterissä että Instagramissa.

Kokosimme artikkeliin päivän kuvasadon parhaimmistoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia vanhojenpäivän vietosta.

Perjantaina alkanut hiihtolomien menoliikenne on edennyt juohevasti. Lauantainakaan ei ole odotettavissa ruuhkia, arvioidaan Liikenneviraston Tieliikennekeskuksesta.

– Jos sinne pohjoisimpaan Lappiin Helsingistä lähdetään, niin suurin osa on lähtenyt aikaisin aamusta. Tuossa kahdeksan–yhdeksän aikaan alkoivat liikennemäärät nousta, ja liikenne jatkuu hyvin vilkkaana tuonne kuuteen seitsemään asti. Mitään mielettömiä ruuhkia tuskin tulee yhtään mihinkään, kertoi tieliikennepäivystäjä Marja Sillanpää lauantaiaamuna.

Eteläsuomalaiset voivat matkustaa hiihtolomilleen pääosin poutaisessa säässä, ainoastaan Keski-Suomessa sataa kuuroittain lunta.

– Tässä aamun tunteina eteläisessä ja keskisessä Suomessa tien pinnassa lämpötila on vielä pakkasella, joten liukkauteen on hyvä varautua. Vähitellen kun alkaa seljetä ja kelit paranee, niin hyvä siellä on päästellä. Suurimmat sateet alkavat vasta ensi yönä, Sillanpää sanoo.

Perjantai-ilta oli Sillanpään mukaan teillä vielä melko rauhallinen, ja vilkkain liikenne nähtäneen tänään lauantaina. Eniten väkeä lähtee Helsingistä pitkin kolmos- ja nelosteitä. Tiivein liikennetunnelma lienee perinteisissä paikoissa eli nelos- ja viitostien haarassa Lahden pohjoispuolella sekä Tampereen seudulla.

Ensi viikonloppuna hiihtolomamatkailijoita on kaksin verroin, sillä silloin lomille lähtevät länsi- ja keskisuomalaiset ja eteläsuomalaiset palaavat koteihinsa. Tulevaa keliä voi vielä vain arvailla, mutta ainakin lämpötila näyttää painuvan ensi viikolla pakkaselle.

Kirjailija Tuomas Kyrö on älypuhelimien ja tablettien aikana kuin raikas tuulahdus vanhoilta ajoilta. Silloin urheilukisoja seurattiin mustavalkoisista televisioista sinivalkoisten selostajien säestäminä.

Ei ole sattuma, että Kyrö kirjoitti Mielensäpahoittajan hiihtokirjan, joka sisältää epävirallisen Lahti 2017 -kisaoppaan. Lisäksi Salpausselälle tulee Mielensäpahoittajan kisakatsomo.

Se antaa yleisölle mahdollisuuden seurata kisoja menneiden vuosien malliin. Silloin ei jäädä stadionille pönöttämään.

– Tärkeintä on sijainti. Mielensäpahoittajan katsomo on metsässä, täräyttää Kyrö.

Tässä katsomossa ei soi rap eikä hiphop, vaan siellä keskitytään olennaiseen.

– Musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo, joka poistui tästä maailmasta oman käden kautta, mainitsee jäähyväiskirjeessään yhtenä syynä tekoonsa sen, että mökämusiikki tuli pesäpallo-otteluihin. Itse en onneksi ryhdy näin drastisiin toimiin, aloittaa Kyrö.

Urheiluinnostus periytyi suvun miehiltä

Kyrö itse on sitä mieltä, että hän syntyi aikana, jolloin urheiluinnostus periytyi sukupolvelta toiselle.

– Tulen sukuhistoriasta, jossa suvun miehet ovat olleet vähintäänkin lähes sairaalloisen kiinnostuneita urheilusta, tilastoista ja olympialaisista.

Nukkumaan mennessä ei välttämättä kerrottu isosta pahasta sudesta, vaan suomalaisten urheilijoiden tosiseikkailuista.

– Isoisäni muisteli minulle iltasadun sijaan Martti Jukolan selostusta Berliinin olympialaisista, joissa Suomi otti kolmoisvoiton 10 000 metrin kilpailussa.

Ennen urheiltiin, ei pelattu urheilua

Kyrö kertoo urheiluinnostuksensa johtuvan myös siitä, että vuonna 1974 syntyneenä hän vietti lapsuuttaan aikana, jolloin urheiltiin itse.

Se oli tapa viettää vapaa-aikaa. Tuomas Kyrö

– 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa elettiin viimeisiä vuosia ennen kuin tuli mitään PlayStationeita tai Nintendoja, joilla seuraavat sukupolvet ovat pelanneet urheilua.

Urheilu oli tärkeä osa lasten ja nuorten elämää.

– Pelattiin jääkiekkoa. Välillä jopa hiihdettiin, yleisurheiltiin. Se oli tapa viettää vapaa-aikaa.

Selostajat olivat suuria persoonia

Kyrölle myös urheiluselostajat olivat tärkeitä henkilöitä.

– Esimerkiksi Anssi Kukkosen selostukset, Virenin kaatuminen ja voitto, vaikken ollut edes vielä syntynyt. Kiitos YouTuben ja muiden mahdollisuuksien, niitä voi katsella uudestaan.

Kukkonen ei ollut ainoa selostaja, joka teki suuren vaikutuksen Kyröön.

– Juha Jokisen unohtumattomat jutut, kuinka vieraskielisiä nimiä lausutaan ja kuinka sijoitukset taivutetaan, ovat jääneet mieleen.

Salmi huusi, että ai, ai, ai, ai, kyllä nyt Juhaa harmittaa! Tuomas Kyrö

Kyrö muistaa myös Pentti Salmen selostukset jalkapallon MM-kisoissa Meksikossa 1986. Niitä seurattiin yökaudet pienestä mustavalkoisesta telkkarista.

Pentti Salmi oli asialla myös Lake Placidissa, josta jäi Kyrölle ensimmäinen varsinainen urheilumuisto: Juha Mieto hävisi Thomas Wassbergille sadasosasekunnilla.

– Salmi huusi, että ai, ai, ai, ai, kyllä nyt Juhaa harmittaa! Olin viisi ja puoli vuotias, enkä ymmärtänyt ihan kelloa. Tajusin vain, että jotain todella traagista oli tapahtunut. Suomalainen hävisi maailman parhaalle, vaikka oli ihan yhtä hyvä.

Pettymyksiä, ilon aiheita ja suuria kokemuksia

Kyrön mieleen on jäänyt myös se, kuinka selostajat välittivät katsojille kaikki urheiluun liittyvät tunteet iloista suruihin ja pettymyksistä ylpeyden aiheisiin.

– Martti Vainio ei ilmestynyt lähtöviivalle Los Angelesin olympialaisissa annettuaan positiivisen doping-näytteen. Samana vuonna oli sitten Marja-Liisa Haemaelaeisen kolme kultaa Sarajevon kisoista, joita seurattiin koulussa.

Monen muun 1970- ja 1980-luvuilla koulunsa käyneen tavoin Tuomas Kyrö muistaa sen, kuinka koululaiset saivat seurata urheilun huippuhetkiä kouluaikana.

Jo se, että TV:stä tuli keskellä päivää ohjelmaa oli silloin ihmeellistä. Tuomas Kyrö

– Yhtäkkiä tuli sellainen vapaus, että pääsi ruotsin kaksoistunnilta jumppasaliin, johon lököverkkarinen vahtimestari työnsi sen puukuorisen Saloran ja alkoi virittelemään kanavia.

Televisio oli vielä 1980-luvulla kovin erilainen media kuin nykyään.

– Jo se, että TV:stä tuli keskellä päivää ohjelmaa oli silloin ihmeellistä, mikä on nykynuorisolle käsittämätöntä, naurahtaa Kyrö.

Nykypäivän lapset eivät voi ymmärtää sitä, miltä moinen tuntui sen ajan koululaisista.

– Kysyin omilta lapsiltani, jotka ovat nyt samanikäisiä kuin minä silloin, että vieläkö koulussa katsotaan urheilua. Nykyäänhän jokainen seuraa tietysti omasta puhelimestaan sitä lajia tai TV-sarjaa, jotka sattuvat kiinnostamaan, naurahtaa Kyrö.

Anssi Kukkonen, avotuli ja omat eväät

Lahden MM-hiihtoihin ideoitu Mielensäpahoittajan katsomo on niille katsojille, jotka seuraavat kisoja vanhaan malliin.

– Alkuperäinen idea oli se, että on katsomo, johon voi tulla lyijykynäpätkän ja mustakantisen vihon kanssa, kuvailee Kyrö.

Tähän visioon ei kuulu yletön rytke ja keinotekoinen hulabaloo, vaan tunnelma, joka syntyy aidoista asioista.

Suunnitelmissa on myös heinäpaaleja istuimiksi. Tuomas Kyrö

– Nyt on mahdollista kuunnella metsässä katsomossa olevan Anssi Kukkosen selostusta. Paikan päällä on myös mielensäpahoittaja, lahtelainen näyttelijä Tapio Aarre-Ahtio. Siellä on myös vaihtuvia vieraita: Näyttelijöitä, urheilijoita ja jokunen kirjailijakin.

Metsäkatsomon palvelut on järjestetty vanhan ajan tyyliin.

– Sinne tulee ruoka- ja juomateltta sekä avotuli makkaranpaistoa varten. Suunnitelmissa on myös heinäpaaleja istuimiksi ja räsymattoja niiden päälle, ettei tule kylmä, maalailee Kyrö.

Ammattiurheilijoita valmentanut urheilupsykologi Päivi Frantsi kertoo, että henkinen puoli joko mahdollistaa tai rajoittaa omaa toimintaa.

– On varmasti urheilijoita, joilla on haasteita psyykkisessä puolessa. He eivät ole osanneet hakea tai heille ei ole tarjottu työkaluja, kuinka asioissa edetä psyykkisellä puolella.

Yksi syy siihen, miksi urheilijan pää ei kestä henkisesti, ovat liian kovat odotukset itselle. Kun itseltä puuttuu realistisuus asioista, toiveet ja tavoitteet menevät sekaisin. Urheilijan sisäinen ääni saattaa silloin sanoa, että "sinusta ei ole mihinkään". Se syö urheilijaa myös sisältä.

Jos uskoa ei ole, niin tottakai se hankaloittaa myös suoritusta, eikä pääse parhaimpaansa niin helposti. Päivi Frantsi

– Epäonnistumisen pelko on iso juttu ja siihen liittyvät ajatukset, että mitä sitten, jos en täytä odotuksia. Se näkyy siinä, miten hahmottaa maailmaa ja miten urheilija puhuu itselleen. Onko puhe kannustavaa vai syyttävää.

Urheilijan psyykkeeseen vaikuttavat paitsi henkilökohtainen pärjääminen, myös muu joukkuemenestys. Frantsin mukaan jokaiselle urheilijalle tulee huonoja kausia. Kun niitä tulee monta peräkkäin, testataan urheilijan kykyä selviytyä henkisesti. Kun esimerkiksi maastohiihdossa on viljelty, että "nyt menee hyvin", on helpompi päästä parhaimpaansa.

– Silloin testataan, miten tilanteen pystyy käyttämään. Jos uskoa ei ole, niin tottakai se hankaloittaa myös suoritusta, eikä pääse parhaimpaansa niin helposti.

Suomessa mustavalkoista ajattelua

Suomessa on Frantsin mukaan se ongelma, että täällä on kulttuurisesti ja historiallisesti mustavalkoinen ajattelutapa.

– On joko onnistuminen tai epäonnistuminen, mutta suurin osa on siltä väliltä.

Frantsin mukaan vuosikymmenien aikana jopa Suomessa on kuitenkin tapahtunut kehitystä henkisessä puolessa. Huippu-urheilijat pystyvät nykyään puhumaan avoimemmin kokemuksistaan ja siitä huolimatta menemään eteenpäin. Ajattelu ei ole häpeän sävyttämää toisin kuin menneinä vuosikymmeninä.

Median edessä murtuminen ei kerro henkisestä heikkoudesta. Se kertoo Frantsin mukaan pikemminkin tunnekuohusta ja epäonnistumisen purkautumisesta.

– Olennaista on se, miten urheilija purkaa epäonnistumista ja minkälaisia keskusteluja hän käy psyykkisen valmentajan tai tiimin jäsenten kanssa. Tunteita pitää olla tilaa näyttää.

On urheilijoita, joilla henkinen puoli on hyvä. Mutta voi olla niitä, joilla usko omaan tekemiseen ei ole niin vahva. Päivi Frantsi

Urheilija tarvitsee myös tukea ulkopuolelta. Jos jää yksin, ei kehästä voi päästä pois.

– Se on lukkotilanne. On hyvä hakea ongelmanratkaisua ja toisenlaisia näkökulmia. Pitää uskaltaa katsoa asioita ja mitä avoimemmin toimii, sitä paremmin pääsee eteenpäin.

Frantsi uskoo, että Lahden MM-kisoissa tulee hyviä suorituksia juuri silloin, kun henkinen puoli on kestänyt hyvin. Mäkihypyssä on paljon enemmän kysymysmerkkejä paitsi suorituksen myös henkisen puolen kanssa kuin hiihdossa. Tämä johtuu siitä, että menestystä ei mäkihypyssä ole viime vuosina juuri tullut.

– On urheilijoita, joilla henkinen puoli on hyvä. Mutta voi olla niitä, joilla usko omaan tekemiseen ei ole niin vahva.

Löydä tasapaino harjoittelun ja levon välillä

Mitä korkeammalle tasolle noustaan urheilussa, sitä tärkeämmäksi psyykkinen puoli muodostuu. Mentaalisessa tilanteessa on tärkeää löytää taitoja, jotka auttavat harjoittelussa. Kilpailukaudella urheilijan kanssa käydään läpi ajatusta, millä mielellä kisoihin lähdetään ja mikä valmistelussa auttaa.

– Täytyy löytää myös tasapaino harjoittelun ja levon välillä, sillä ilman sitä huipulle ei voi päästä. Kilpailuajattelua kannattaa miettiä ja rakentaa.

Epäonnistumiset täytyy osata työstää mielessään. On hyvä miettiä sitä, mitä voi oppia sen sijaan, että ajattelee olevansa surkea ja huono.

Se on pitkälle myös hyvin arkisten ongelmien ratkaisemista. Päivi Frantsi

– Ripottelee tuhkaa päälle tunnetasolla. Pitäisi löytää uusi motivaatio tehdä hommia. Tärkeä on opetella myönteistä itsepuhelua itsensä kanssa.

Tavoitteet, omat tunteet ja ajatukset on hyvä Frantsin mukaan määritellä itselle. Tämän voi tehdä esimerkiksi kirjaamalla ajatuksia, joita kävi läpi suorituksen aikana.

– Se on pitkälle myös hyvin arkisten ongelmien ratkaisemista, Frantsi kertoo.

Lahtelainen Juuso Mäkiaho odottaa tulevaa keskiviikkoa mielenkiinnolla.

Syitä siihen on kaksi. Ensinnäkin se, että silloin Lahdessa alkavat hiihdon maailmanmestaruuskisat. Toinen syy on, että silloin Mäkiahon perheen luona on määrä majoittua kolme italialaista, täysin ventovierasta kisaturistia.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun perhe on vuokraamassa kotiaan ulkopuolisille. Aluksi tarkoitus oli, että vuokralle annettaisiin koko omakotitalo, mutta lopulta Mäkiahot päätyivät siihen, että kisavieraiden käyttöön tarjotaan kahta yläkerran makuuhuonetta.

– Tästä saa vähän ylimääräistä rahaa. Tämä on myös hienoa kulttuurivaihtoa. Saamme vähän enemmän kisafiilistä tänne meidän kotiin, Juuso Mäkiaho perustelee sitä, miksi perhe on nyt avaamassa kotinsa kisaturisteille.

Mäkiahot eivät kuitenkaan ole ainoita: jopa tuhannet hiihtovieraat pääsevät majoittumaan tavallisten ihmisten koteihin Lahden seudulla, kertoo seudun matkailua edistävän Lahti Region -yhtiön toimitusjohtaja Raija Forsman.

Yhtiö käynnisti jo puolitoista vuotta ennen kisoja yleisen haun, jolla kartoitettiin käytettävissä olevan yksityismajoituksen määrää. Vastaanotto oli innostunut.

– Meidät yllätti positiivisesti, kuinka ihmiset lähtivät tarjoamaan omia asuntojaan, omia kotejaan. Saimme hyviä vaihtoehtoja, ja olemme pystyneet majoittamaan täällä ihmisiä. Tässäkin on löydetty tällainen uusi yhteisöllisyys, Forsman sanoo.

Tavoite: Neljännesmiljoona myytyä kisalippua

Yhteisöllisyydelle onkin tarvetta. Forsmanin mukaan tavoitteena on, että Lahden kisoihin myydään jopa neljännesmiljoona lippua. Yhden kisavieraan keskimääräinen viipymä alueella on pari päivää. Tämä tarkoittaa, että Lahdessa ennakoidaan käyvän kahdentoista päivän aikana reilusti yli satatuhatta kisavierasta.

Kaikki heistä eivät yövy Lahdessa. Suurimman osan kaupungin ja seudun hotelleista ovat täyttäneet kuitenkin jo ennakkoon kansainvälinen media, kilpailijat ja heidän huoltojoukkonsa sekä erilaiset kisoihin liittyvät ryhmät.

– Koko Päijät-Hämeessä hotellien käyttöaste on suhteellisen korkea seuraavien viikkojen ajan. Yksittäisiä majoitusvuorokausia on edelleen kuitenkin tarjolla, koska päivät ovat erilaisia.

Keskiviikkona alkavista kisoista odotetaan piristysruisketta koko Etelä-Suomen matkailu- ja ravintola-alalle. Raija Forsman hakee vertailukohtaa kahden vuoden takaisista Ruotsin Falunissa järjestetyistä MM-hiihdoista.

– Niiden matkailullinen kokonaishyöty oli 30 miljoonan euron luokkaa.

– Falun on kahden ja puolen tunnin päässä Tukholmasta, meille on alle tunti junalla Helsingistä. Moni vieraista majoittuu pääkaupunkiseudulla. Siksi päiväkävijöiden määrä tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin Falunissa.

Odotetaanko MM-hiihdoista Suomeenkin kymmenien miljoonien, noin 30 miljoonan euron hyötyä?

– Kyllä. Suosituimmat kisapäivät täyttyvät hyvin. Ensi lauantai on jo täynnä, Forsman vastaa.

– Lisäksi on huomioitava tapahtuman mukanaan tuoma kansainvälinen tv-näkyvyys. Useita miljoonia katsojia eri puolilla maailmaa näkee Suomea ja Lahtea.

"Vaikutus on ollut hivenen vähäisempi mitä oletettiin"

Raija Forsman arvioi, että kisojen taloudellinen hyöty säteilee noin tunnin ajomatkan päähän Lahdesta: esimerkiksi Kouvolan suuntaan ja Helsingin seudulle.

Pääkaupunkiseudun hotelleista kuitenkin kerrotaan, että kysyntä on toistaiseksi ollut odotuksia hiljaisempaa.

– Lahden ulkopuolella kisoilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta. Kisojen aikaankin yleensä tulee viime hetken yksittäisiä varauksia, sanoo Sokos Hotels -ketjun markkinointijohtaja Outi Vitie.

Samaa sanotaan Restel-konsernista. Yhtiön omistuksessa ovat muun muassa Cumulus- ja Holiday Inn -hotellit.

– Lahdessa huoneet on myyty lähestulkoon loppuun. Kouvolan ja Hyvinkään alueilla on havaittu kohtalaista kysynnän kasvua. Toisaalta näyttää siltä, että aivan eteläisimmässä Suomessa, pääkaupunkiseudulla, vaikutus on ollut hivenen vähäisempi mitä oletettiin, Restelin myyntijohtaja Janne Ojalehto toteaa.

Yhdysvaltalaisesta majoituspalvelu Airbnb:stä ei kerrota, ovatko tulevat MM-hiihdot näkyneet sen tilastoissa. Jotain osviittaa antaa kuitenkin se, että yhtiöstä saatujen tietojen mukaan Lahdessa on yöpynyt Airbnb:n kautta yli tuhat ihmistä vuoden sisällä ja yöpyjien määrä on kasvanut peräti 268 prosentilla vuodesta 2015 vuoteen 2016.

MaRa: Ravintolapalvelujen kysyntä piristyy huomattavasti

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi sanoo, että etenkin Lahden ja sen lähiseudun majoituspaikat täyttyvät kisojen aikana hyvin ja tapahtuma piristää huomattavasti ravintolapalvelujen kysyntää.

Yksityismajoitusta hän pitää MM-kisojen kaltaisissa tapahtumissa tervetulleena, eikä hän usko, että se syö kaupallisten toimijoiden osuutta.

– Tällaista pelkoa ei ole, vaan kaupallinen majoituskapasiteetti on koko ajan täydessä käytössä. Tämä lisää huomattavalla ja hyvällä tavalla kokonaiskysyntää. Tämä on hyvin positiivinen ilmiö.

Lahdessa Juuso Mäkiaho kertoo aikovansa osallistua kisahulinaan myös itse. Pian koittavasta kisarupeamasta hän odottaa mielenkiintoista.

– Toivottavasti ovat hyvät kisat suomalaisille, ja toivottavasti ovat ainakin aluksi hyvät kisat myös italialaisille, että he eivät ole ihan maansa myyneitä täällä meillä kotona.

Pääseekö kisatunnelmaan itse, vaikka yläkerrassa majoittuu vuokralaisia?

– Luulen, että se on jopa helpompaa. Kisaturistiryhmä lähtee tästä joka aamu. Voi olla helpompi lähteä itsekin mukaan, Mäkiaho uumoilee.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ollut vallassa tasan kuukauden huomenna maanantaina. Pohdimme ja analysoimme Trumpin presidenttikauden ensi hetkiä uutisissa ja ajankohtaislähetyksissä koko päivän.

Varapresidentti Mike Pence puolestaan tapaa EU:n johtoa Brysselissä.

Ministeri Niinistö puolustusvaliokunnan kuultavana

Tiistaina puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) on puolustusvaliokunnan kuultavana kaksoiskansalaisuudesta. Kohu puolustusvoimien kaksoiskansalaisista sai alkunsa vajaa kuukausi sitten, kun Yle kertoi puolustusvoimien alkaneen kohdella Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuuden omaavia henkilöitä eri tavoin kuin aiemmin.

Tiistaina alkaa myös yhteishaku toiseen asteen koulutukseen eli lukioihin ja ammattikouluihin. Yhdellä hakulomakkeella voi hakea enintään viiteen eri koulutusvaihtoehtoon. Tulokset selviävät kesäkuussa.

Huippuhiihtäjät valtaavat Lahden

Hiihdon MM-kisat alkavat keskiviikkona. Kisat järjestetään tällä kertaa Lahdessa ja ne kestävät maaliskuun 5. päivään asti. Kisoja voi seurata Ylen kanavilla.

Elokuvamaailman legendaarisimmat palkinnot Oscarit jaetaan sunnuntaina. Oscar-gaalaa voi seurata suorana lähetyksenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Yle Teemalla.

Lahden Mukkulassa viime kesänä naapuriaan ampunut mies on jätetty tuomitsematta taposta syyntakeettomana. Mies ampui kesäkuussa naapurissa asunutta naista pienpistoolilla päähän kerrostalon pihassa. Nainen kuoli myöhemmin vammoihinsa sairaalassa.

Mies todetaan tuomiossa syyntakeettomaksi tapon ja tapon yrityksen lisäksi kolmessa laittomassa uhkauksessa. Häntä ei siis tuomita mistään rikoksista.

Etelä-Suomen Sanomien mukaan käräjäoikeus käsitteli juttua syyskuussa ja määräsi 75-vuotiaan vastaajan mielentilatutkimukseen.

Tänään annetun tuomion mukaan ampujan on maksettava uhrin omaisille ja asianomistajille korvauksia sekä korvattava kuluja.

Tuomiosta kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

Lahden MM-kisat näkyvät Suomen ainoan mäkihyppypukuvalmistajan tilauksissa. Kanta-Hämeessä, Hattulan Parolassa toimiva Qual active sport Oy tekee kisoihin parisenkymmentä hyppypukua. Lähes kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tehdyt hyppypuvut ovat tarkkaa käsityötä. Virhe mittauksissa voi johtaa hyppääjän hylkäämiseen.

Tuomo Joutvuo ja Timo Huikari ovat tehneet mäkihyppypukuja jo vuodesta 2003. Siihen aikaan oli maailmassa yksi tai kaksi mäkihyppypuvun valmistajaa, Saksassa Meininger ja Japanissa Misuno, kertoo toimitusjohtaja Timo Huikari.

– Silloin oli tilaa ja kysyntää uusille tekijöille. Suomesta löytyy meidän lisäksi Ahosen Janne, maailmalta ehkä noin puolenkymmentä kaupallista tekijää.

Usein mäkihyppymaajoukkueet valmistuttavat kuitenkin pukunsa itse omilla luotto-ompelijoillaan.

Pukupajalla on kiirettä. Virolainen Kristjan Ilves tuli hakemaan pukuaan ja myös tuore yhdistetyn nuorten maailmanmestari Arttu Mäkiaho tuli Sotkamosta käymään.

– Tultiin tekemään uusi puku vielä ennen Lahden kisoja. Ehtii vielä harjoituksissa testata ennen kisoja, kertoo Mäkiaho.

Puku kuin lentokoneen siipi

Mäkihyppypukujen mitat ovat tarkasti säädeltyjä ja uusien oivallusten löytäminen pukuihin tuo kilpailuetua. Täydelliseksi pukua ei saa, koska kehitys menee koko ajan eteenpäin.

– Tuskin siitä koskaan saadaan täydellistä, mutta hyvin lähelle sitä sataa prosenttia päästään. Olen nukkunut jo vuosia niin, että on vihko vieressä: kun se ahaa-ilmiö tulee yöllä, niin sen voi heti kirjoittaa ylös, pukujen suunnittelija Tuomo Joutvuo sanoo.

Aerodynamiikan tuntemus on keskeistä puvun suunnittelussa. Hyppypuku toimii samalla periaatteella kuin lentokoneen siipi ja ihminen muodostaa viisi siipeä. Tavoitteena on, että hyppääjän yläpuolelle luodaan harvempaa ilmaa, joka ohjautuu imun avulla hyppääjän alapuolelle. Näin yläpuolelle muodostuu tyhjiö, joka kantaa hyppääjää.

– Kun opitaan tuntemaan hyppääjän mieltymykset, niin silloin sieltä alkaa löytyä niitä muutoksia. Liikutellaan saumaa sentti sinne, sentti tänne. Jos ajatellaan urheilijan kannalta, jokainen hyppääjä on yksilö ja puku räätälöidään omaan tyyliin, jolla hän pääsee mahdollisimman pitkälle, kertoo Joutvuo.

Arttu Mäkiaho luottaa räätälöityyn pukuun

Hyppääjälle puku on tärkeä työväline. Kulunut tai epäsopiva puku voi isossa mäessä vaikuttaa hypyn pituuteen kymmenisenkin metriä.

– Pari–kolme vuotta sitten otin puvut Saksasta tehtaalta, sieltä tuli vähän mitä sattuu. Puvut saattoivat olla leikkaukseltaan erilaisia ja mitat olivat vähän mitä sattuu. Oikeastaan kun tilasi puvun, se piti aina purkaa ja tehdä sitten täällä uudestaan.

– On tosi tärkeää, että pystyy täällä Suomessakin teettämään ihan omanlaisen mäkipuvun, Arttu Mäkiaho tietää.

Parolassa pukuja ja niiden käyttäjä seurataan mielenkiinnolla, kertoo Tuomo Joutvuo. Puvunvalmistus antaa paljon tekijälleen eikä kehittämistyö lopu siihenkään, kun puku on luovutettu käyttäjälleen.

– Olet tavallaan urheilijan jatke, pystyt kehittämään itseäsi, pukua, välinettä, kaikkea. Saa toimia nuorten urheilijoiden kanssa, se kokonaisuus.

Miljoonien suomalaisten muistiin on piirtynyt kuva Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo. M. Petäjä takeltelemassa kansainvälisen median edessä 28.2.2001. Kuusi suomalaista hiihtäjää oli kärähtänyt dopingista. Petäjä lausui suomalaiseen urheiluhistoriaan jäävät sanat:

– Me pyydämme anteeksi suomalaiselle urheilulle ja hiihtokansalle aiheuttamaamme katastrofaalisen suurta häpeää.

MM-hiihdot olivat päättyneet suomalaisten kannalta täydelliseen katastrofiin. Kisat oli rakennettu voimakkaalla rummutuksella tarinalle, jossa suomalaisten oli Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen ja Jari Isometsän johdolla määrä kauhoa kaikkien aikojen mitalisaalis.

Suomalaisten usko huippu-urheiluun, jolla nuoren valtion identiteettiä ja itsetuntoa oli rakennettu, romahti kerralla.

– Sankareista tuli konnia kertaheitolla. Se kaikki tapahtui niin lyhyessä ajassa, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen muistelee.

Suomalaiset olivat saavuttaneet kisoissa useita. Ensimmäinen kärähtäjä Jari Isometsä yritti vielä pelastaa muut ottamalla syyt Hemohes-kärystä omille niskoilleen. Lopulta selvisi, että kyseistä, vuoden verran kilellettyjen aineiden lisalla ollutta, ainetta oli käytetty laajemmin Suomen joukkueessa.

– Sitä tarinaa oli hypetetty ja rakennettu kotikisojen menestystä ajatellen. Kisat televisioitiin isosti ja kisojen aikana monien mieliin painui kuva, jossa Myllylä laskee mäkeä ja kova pakkashuuru lentää hänen takanaan, Itkonen muistuttaa.

Urheilusankaruutta tutkinut ja aiheesta useita kirjoja kirjoittanut Itkonen pitää Lahden kisoja eräänlaisena vedenjakana, käännekohtana, joka viimeistään murensi kansalaisten uskon huippu-urheilun puhtauteen.

– Aivan samalla tavalla kuin saippuakupla puhkeaa, myös sankaruus puhkesi hyvin nopeasti ja jouduttiin seuraamaan aivan toisenlaista näytelmää. Draaman kaari katkesi poikkeuksellisen nopeasti.

– Ehkä meidän suhteemme urheilusankareihin oli ollut hieman epäterve. Ja urheilupiirit ovat peitelleet monia asioita.

Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille Hannu Itkonen

Sankareiden muuttumista konniksi seurasivat kaikki nekin, joita urheilu ei välttämättä kiinnostanut, iästä, asuinpaikasta tai kiinnostuksen kohteista riippumatta.

– Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille, Itkonen muistelee.

Hemohes-nimiseen verenohennusnesteeseen päättyi myös monen sankarihiihtäjän ura. Hiihtourheilu, huippuhiihtäjät ja valmentaja Kari-Pekka Kyrö saivat kuraa niskaansa.

Sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva Hannu Itkonen

– Jokainen sukupolvi rakentaa omat sankarinsa, mutta tässä tapauksessa heistä tuli konnia. Pitää muistaa että sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva, Itkonen muistuttaa.

– Lahti vei monen sukupolven uskon urheilun puhtauteen.

Suomea juostiin maailmankartalle jo itsenäisyyden alkuhämärissä, jopa hieman ennen itsenäistymistä. Tarunhohtoiset juoksijat, mäkihyppääjät, keihäänheittäjät ja autourheilijat ovat nousseet omina aikoinaan myyttisiin mittoihin.

Lahden rajua pettymystä puitiin mediassa, oikeussaleissa ja baariparlamenteissa vuosikausia. Uusia sankaritarinoita kuitenkin syntyy.

Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin Hannu Itkonen

– Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin ja draaman käänteisiin sekä sankareiden ja konnien tarkasteluun, Itkonen muistuttaa.

Onko urheilufanittaminen muuttanut muotoaan sitten Lahden MM-kisojen?

– Urheilu edustaa nykyisin jälkimodernin yhteiskunnan yhteisöllisyyttä. Kun perinteiset yhteisöt ovat ohentuneet, urheilu tarjoaa verrattoman kentän osoittaa yhteisöllisyyttä. Lähdetään seuraamaan kori-, lentopallo- tai jääkiekkojoukkuetta vaikka ulkomaille. Ja kotimaassa harjoitetaan niinsanottua kuppilakarnevalismia.

Oliko Lahti 2001 urheilun kaikkien aikojen suurin pettymys?

– Se oli merkittävä, mutta en uskalla sanoa, oliko se kaikkien aikojen suurin urheilun kannalta. Se tapahtui kotikisoissa, perinteisessä yksilöurheilulajissa. Tultiin menestyksestä ja sankaruudesta konnien maailmaan.

Vilpistelyllä on urheilussa pitkät jäljet

Vaikka suomalaiset joutuivat Lahden käryjen aikaa kansainvälisestikin tikun nokkaa, se oli vain osa urheiluun liittyviä vaiettuja asioita. Urheilussa on aina pyritty parempiin suorituksiin jopa keinoja kaihtamatta.

– Jo Antiikissa ruumista voideltiin, että vastustaja ei saa kunnon painiotetta. Miekkailussa urheilija kytki itse virtapiirejä saadakseen paremmin osumia. Hiljattain tuli tietoon, että latuja ajettiin yöllä 1989, jonka suomalaiset tiesivät ja osasivat hyödyntää suksien voitelussa, Hannu Itkonen luettelee.

Hannu Itkonen muistuttaa, että entistä enemmän tiedetään, miten suorituskykyä voidaan parantaa. Se on omiaan synnyttämään alakulttuureita.

– Se mitä idässä on tehty valtiojohtoisesti, lännessä tehdään yritysmäisesti ja bisnesmäisessä hengessä. Ei kyse yksittäisten urheilijoiden kamppailusta vaan eri järjestelmien välisestä kilpailusta.

Urheilun seuraamisessa ja fanittamisessa on siirrytty hurmosmaisesta kansallistunteesta tilaan, jota tutkija Itkonen kuvaa "karnevalistiseksi".

– Kilpailua käydään urheilua tuottavien järjestelmien välillä. Monet urheilulajit ovat monikansallisia. Kansalaisuuksia voi saada hyvin nopeasti. Urheiluvalmennuksen tietämys on globaalia. Kansallisuuden merkitys on ohentunut. Fanittaminen on jotain muuta kuin kansallisuuteen liittyvä nationalistinen viritys. Nykyisin kyse on karnavalistisesta toiminnasta, Itkonen pohtii.

Entä miten itse aiot seurata Lahden kisoja?

– Seuraan varmaan jonkun verran, mutta tutkijan viileydellä. Ei suuria inotohimoja herätä.

Miten itse suhtaudut urheilusankaruuteen?

– Sankarituotanto on edelleen voimissaan. Uusia sankareita tehdään koko ajan. Jos suomalainen menestyy, hän saa paistatella mediassa ja sen jälkeen on paljon mukavampi lähteä sponsorineuvotteluihin.