Lahden kaupungin kokeilu valkoposkihanhien häätämiseksi uimarannoilta näyttää tepsinneen.

Inspiksen työllistämät nuoret ovat ohjanneet toukokuusta asti hanhia pois Mukkulan kartanon ja Ankkurinpuiston uimarantojen hiekka-alueilta kävellen ja droonin avulla. Nyt linnut ovat siirtyneet lähistön muille alueille.

Inspiksen toiminnanjohtaja Maksim Gladostsuk arvelee lintujen oppineen, että työntekijöiden siniset liivit tarkoittavat, etteivät hanhet ole rannalle tervetulleita.

– Kun hanhi tulee, häädämme sen pois rauhallisesti ja satuttamatta. Lopulta ne tajuavat, että ne kuluttavat tässä enemmän kaloreita kuin mitä saavat.

Lintujen karkotukseen on tarkat ohjeistukset. Valkoposkihanhi on EU:n suojelema laji, joten sitä ei saa häätää ilman ely-keskuksen poikkeuslupaa alueilta, jotka ovat sen elämisen kannalta tärkeitä. Uimapaikkojen hiekalta ja rannasta valkoposkihanhia saa ohjata pois, koska ne eivät ole lintujen ruokailupaikkoja.

– Jos hanhet tulevat puistoon, meillä ei ole mitään asiaa häätää niitä, Gladostsuk sanoo.

Inspiksen työntekijät eivät ole seisseet tumput suorina, kun hanhia ei ole enää näkynyt. Työntekijät myös siistivät rantoja.

Inspiksen työn on tilannut Lahden kaupunki ja sitä rahoittaa myös Päijät-Hämeen liitto. Kaupungin kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala sanoo, että pilotti on kertaluontoinen. Sen jälkeen päätetään kuinka ensi vuonna toimitaan.

Hanhia tuli tänä vuonna Suomeen vähemmän kuin yleensä, joten uimarannoillakin niitä on voinut olla tavanomaista harvalukuisemmin. Karkotuskeinojen teho voi joutua vielä uuteen testiin, kun hanhien määrä nousee heinäkuussa poikasten kuoriuduttua.

Lahti ei ole saanut hanhien karkotuslupaa puistoista

Millään Suomen kaupungilla ei ole poikkeuslupaa valkoposkihanhien karkottamiseen.

Joissakin kaupungeissa hanhien karkottaminen onnistuu ilman lupiakin. Esimerkiksi Vaasassa koira torjuu puistossa hanhia ilman lupia, sillä alueet eivät ole valkoposkihanhen elinkierron kannalta tärkeitä alueita.

Lahden kaupunki on hakenut ely-keskukselta kahdesti lupaa häätää hanhia myös useilta puistoalueilta, mutta lupaa ei ole heltynyt.

Ely-keskus katsoi päätöksessään, ettei hanhille jäisi tarpeeksi ruokailupaikkoja, jos ne häädettäisiin niiden nyt suosimilta paikoilta, kuten Pikku-Veskulta, Pallaksenpuistosta ja Ruoriniemen kärjestä.

Ely-keskus nostaa päätöksessään esiin, kuinka Vesijärvellä on Suomen sisävesien merkittävä pesivien valkoposkihanhien populaatio. Rannalla olevat nurmet ovat alueita, joissa hanhet käyvät ruokailemassa.

Vaikka lupia häätämiseen ei ole herunut, voi kaupunki käyttää silti rauhanomaisempia keinoja. Esimerkiksi rantoja saa aidata niin, etteivät poikueet rantaudu alueelle. Nurmea voi myös pitää pidempänä, jolloin se ei ole niin paljon valkoposkihanhien mieleen.

Lahdella on pitkät perinteet taistelussa valkoposkihanhia vastaa. Jo lähes kymmenen vuotta sitten hanhet julistettiin suuremmaksi ongelmaksi kuin lokit.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 17.6.2022 klo 23:een saakka.

Hiihtoliiton lajikoordinaattori Kimmo Yliriesto seisoo Lahden mäkihyppystadionin hyppyrin nokan vieressä olevalla valmentajakorokkeella. Kysymyksiin vastailun lomassa hän antaa lähtömerkin tornissa puomilla odottavalle hyppääjälle. Käynnissä on yläkouluikäisten mäkihyppyleiri.

– Välineet on kesähypyissä ihan samat. Samat puvut samat kypärät. Vain kovempi hiki tulee kesällä, mäkihyppyvalmentaja Yliriesto kertoo.

Vauhtimäkeä tornista alas tullaan posliinista latua pitkin ja alastulo tapahtuu muovilla pinnoitettuun alastulorinteeseen. Luiston parantamiseksi sekä posliinia että muovimäkeä kastellaan ennen hyppyä.

– Mäkihyppääjä hyppää suurimman osan vuoden aikana kertyvistä hypyistään kesällä. Nyrkkisääntö on, että kesällä treenataan ja talvella sitten kilpaillaan.

Mäkihypyn harrastajamäärät ovat kasvussa

Rekisteröityneiden alle 13-vuotiaden juniorien määrä Suomessa on Ylirieston mukaan kasvanut kahdessa vuodessa lähes 70 prosenttia. Suomessa on myös rakennettu uusia mäkiä.

– Esimerkiksi Harjavallassa rakennetaan tällä hetkellä kolmea pienempää mäkeä.

Vanhoja mäkiä on muovitettu kesähyppäämiseen soveltuviksi. Esimerkiksi Kouvolassa Yliriesto kertoo toiminnan elpyneen parin viime vuoden aikana.

– Meillä on siellä neljä mäkeä muovilla ja oikein hyvä meininki. Kahden metrin mäki on pienin, ja se on osoittautunut aivan loistavaksi. Pieni mäki madaltaa niin nuoremman kuin vanhemmankin kynnystä kokeilla lajia.

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous kokoaa jälleen yhteen kirjailijoita eri puolilta maailmaa. Vuoden 2021 juhlakokous siirrettiin koronaepidemian takia tälle vuodelle.

Kaksipäiväiseen, 30. kerran pidettävään kirjailijakokoukseen osallistuu 70 kirjailijaa, kääntäjää ja muuta kirjallisuuden parissa työskentelevää. Heistä 15 on ulkomailta.

Mukana ovat muun muassa ukrainalainen kirjailija Iryna Tetera, joka on tällä hetkellä pakolaisena Puolassa sekä Suomeen Putinin sotatoimien alettua muuttanut venäläinen näytelmäkirjailija Mikhail Durnenkov. Kaukaisin vieras on japanilainen Miri Yu.

Terveiset sotatantereelta

Tämän vuoden teemana kokouksella on "Rivien välissä". Teema oli päätetty ennen tietoa koronasta tai Ukrainan sodasta.

Iryna Tetera kertoi alustuksessaan koskettavasti kokemuksiaan ja havaintojaan sodan keskellä. Erityisen raastavia ovat lasten kohtalot sotatantereella.

– Ulkopuolelta katsottuna sota näyttää usein kuin elokuvalta. Yritän kertoa, millaista elämä taistelulinjojen keskellä on ja tuoda sieltä viestiä maailmalle.

Kokouksen toisen puheenjohtajan Karo Hämäläisen mukaan kirjallisuudella – kuten muillakin taiteen lajeilla – on kyky lisätä ihmisten ymmärrystä.

– Kun luemme romaania tai runoa, pääsemme ymmärtämään, millaista on olla toisen ihmisen asemassa. Juuri sitä me tämänkaltaisessa maailmantilanteessa tarvitsemme.

Mukkulan tammien alta sisätiloihin kaupungin keskustaan

Ensimmäinen Lahden kansainvälinen kirjailijakokous pidettiin kylmän sodan mainingeissa vuonna 1963.

Kokous tuli tunnetuksi Mukkulan kirjailijakokouksena pitopaikkansa ansiosta. Kirjailijat kokoustivat joka toinen vuosi Mukkulan kaupunginosassa sijaitsevassa kartanossa ja sen puistossa vuoteen 2007 saakka.

Sittemmin joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma on kiertänyt. Mukkulasta se siirtyi ensin Hollolan kunnan puolelle Messilään, sitten kerran vielä Mukkulaan. Tämän jälkeen kokous pidettiin kaksi kertaa Lahden kansanopistolla.

Nyt paikkana on ensimmäistä kertaa Lahden uusi kulttuurikeskus Malski, lähellä kaupungin ydinkeskustaa. Samassa rakennuksessa sijaitsee Lahden uusi visuaalisten taiteiden museo Malva.

– Jos löydämme pysyvän pitopaikan, sinne kyllä mielellään jäämme, sanoo kirjailijakokouksen tapahtumajohtaja Juhani Lindholm.

Lahden kaupunki toinen päätukijoista

Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta pyörittää yhdistys, jonka taustalla vaikuttavat Lahden kaupunki, Eino Leinon seura ja Päijät-Hämeen kesäyliopisto. Kaupunki ja Taiteen edistämiskeskus ovat tapahtuman päärahoittajat.

Kaksipäiväinen kokous Malskilla sekä sen oheistapahtumat Lahden pääkirjastolla, Seurahuoneella ja Wanhalla Walimolla ovat yleisölle avoimia ja maksuttomia.

Kokous on viime vuosina lyhentynyt. Helsingin osuutta majoituksineen ja kirjailijoiden mediaesittelyineen ei nyt ohjelmassa ole.

Kyse on tapahtumajohtaja Juhani Lindholmin mukaan rahasta, muun muassa aiemmin mukana olleita sponsoreita on jäänyt pois.

– Toinen syy on nykyajan hektisyys, kirjailijoitakin on aiempaa vaikeampi saada irtautumaan pois työnsä äärestä useamman päivän ajaksi.

Vielä viitisen vuotta sitten Omppu Koivu pukeutui ulos lähtiessään keltaiseen sadetakkiin, pinkkiin pipon ja turkooseihin kumisaappaisiin. Värikäs ulkomuoto oli Koivun suoja-asu, jonka avulla syrjityksi tuleminen oli epätodennäköisempää.

– Ihmiset katsovat silloin värejä ja ajattelevat, että onpa liikuttavan näköinen tyyppi. Sanoin aina, että näytin aikuisen kokoiselta taaperolta.

Näin ihmiset suhtautuivat häneen neutraalisti tai jopa positiivisesti. Kukaan ei supissut, osoitellut, huutanut tai tuijottanut, niin kuin muulloin.

Koivu on muunsukupuolinen ja panseksuaali. Nykyään syrjintä ei vaikuta hänen asuvalintoihinsa yhtä paljon. Julkisilla paikoilla hän joutuu olemaan koko ajan varuillaan. Koska tahansa vastaan voi tulla ihminen, joka käyttäytyy häntä kohtaan asiattomasti.

Hän on huomannut, että hänen sukupuolinormeista poikkeava ulkonäkönsä saa jotkut jopa suuttumaan. Maskuliininen olemus yhdistettynä rintoihin herättää joissakin ihmisissä vahvoja tunteita.

Koivulle on huudeltu kadulla ja lähetetty vihaviestejä.

– Ihmiset lähettävät hirveitä juttuja varsinkin deittimaailmassa. Miehet kyselevät minun genitaaleistani lähes päivittäin. Se on aika ahdistavaa.

Varuillaan olo saa stressitasot nousemaan. Jatkuva stressaaminen aiheuttaa ahdistuksen lisäksi fyysisiä oireita: sydän tykyttää, hikoiluttaa ja uuvuttaa. Jatkuva jännittäminen saa lihakset jumiin.

Tutkimusten mukaan vähemmistöön kuuluvilla on vlataväestöä enemmän terveysongelmia. Vähemmistöstressiteorian mukaan syynä eroon on, että vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä syrjitään enemmän, mikä luo paljon stressiä

Moni vähemmistöön kuuluva joutuu maksamaan terveydellään siitä, ettei mahdu yhteiskunnan antamaan muotiin.

Ahtaat normit aiheuttavat vähemmistöille stressiä

Tässä jutussa vähemmistöstressiä käsitellään erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien kokemusten kautta, mutta lähes jokainen vähemmistöön kuuluva kokee jonkinlaista stressiä.

– Vaikka ei olisi henkilökohtaisesti kokenut syrjintää tai kiusaamista, voi kokea stressiä. Jo tieto siitä, että maailmassa on hirveä määrä ihmisiä, jotka eivät hyväksy tai ymmärrä omaa olemassaoloa, aiheuttaa stressiä, selittää Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sosiaaliohjaaja Enni Happonen.

Vähemmistöstressiä on koettu aina, mutta vasta viime vuosina siitä on puhuttu enemmän. Happonen uskoo, että sosiaalinen media ja uutisointi translain uudistuksesta ovat tuoneet aihetta pinnalle. Nyt entistä useampi tietää, että ahdistus onkin osa isoa ilmiötä eikä vain yksilöllinen kokemus.

Happosen mukaan vähemmistöstressin aiheuttaja on yhteiskunta. Kulttuurimme on täynnä ahtaita normeja, joiden takia ihmisten oletetaan olevan esimerkiksi heteroita, syntymässä määriteltyä sukupuolta, vammattomia ja valkoisia.

Normit näkyvät valtavan monissa arkisissa asioissa. Esimerkiksi henkilötiedoissa vaihtoehtona on vain mies tai nainen ja suurin osa vessoista on joko miehille tai naisille.

– Jos vaikka kampaaja kysyy seksuaalivähemmistöön kuuluvalta naiselta hänen miehestään, hän joutuu miettimään, haluaako tulla kaapista ulos. Pitää jatkuvasti miettiä, voiko tilanteessa tulla kaapista ulos vai pitääkö vain vaieta, Happonen kuvailee.

Yhteiskunnan normit ovat niin syvällä, että valtaosa enemmistöön kuuluvista ei edes huomaa niitä. Jotta vähemmistöstressi loppuisi, maailman täytyisi vielä muuttua paljon hyväksyvämpään suuntaan.

Pienillä teoilla maailmasta tulee parempi paikka

Sekä Koivu että Happonen uskovat, että jokainen ihminen pystyy vaikuttamaan vähemmistöstressin vähenemiseen.

Koivu kehottaa jokaisia miettimään etuoikeuksiaan, niiden tuomia valta-asemia ja ihmisryhmiin liittyviä pelkoja. Näin voi huomata, ettei maailma ole tasa-arvoinen kaikille ja opetella pois ennakkoluuloista.

– On tärkeää puuttua tilanteisiin ja tukea vähemmistöön kuuluvia. Ei voi puuttua ja tukea, jos ei tiedä asioista tai jos itsellä on pinttyneitä ajatusmalleja.

Lisäksi Koivu toivoo, että ihmiset kuuntelisivat ja uskoisivat, kun vähemmistöön kuuluvat kertovat kokemuksistaan.

– Todella usein käy niin, että kuunnellaan ja sitten väitellään. Näissä asioissa puhutaan mielipide-eroista. Mutta minun ihmisoikeuteni eivät voi olla kenenkään mielipiteestä kiinni. Se on syrjintää.

Happonen ymmärtää, että ihmisiltä ei voi kieltää oletusten tekemistä. Hän toivoo, että ihmiset opettelevat olettamaan moninaisuutta. Lähtökohtana siis pitäisi olla, että emme tiedä esimerkiksi ihmisen sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Lisäksi jo huomion kiinnittäminen kielenkäyttöön voi auttaa.

– Ei sukupuoliteta turhaan tai suljeta omalla puheella vaihtoehtoja. Totta kai saa sanoa mies tai nainen, mutta pitää huomioida myös muut. Jos kysyy perhemuodosta, ei oleteta, että naisen kumppani on mies.

Koivu pitää myös päättäjien roolia maailman muuttamisessa äärimmäisen tärkeänä.

– Se on huono tilanne, jos on lakeja, joita voidaan siteerata meitä vastaan. Lakeja täytyy muuttaa, huonoja poistaa ja tehdä uusia lakeja.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 19.6.2022 kello 23.00:een saakka.

Lue lisää:

"Onpa hauska nimi, oletko suomalainen?" Kysymällä tätä syyllistyt tahattomasti mikroaggressioon – näin vältät syrjivät kommentit

"Ahdistusta, masennusta ja itsesyytöstä" – rasismin kokeminen voi aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia, sanoo terapeutti Michaela Moua

Sateenkaariväki ajaa oikeuksiaan kansalaisaloitteiden kautta, koska muut tiet ovat tukossa – jo kaksi aloitetta eduskuntaan

Muuttaminen suvaitsevaan maahan vähentää selvästi homo- ja bi-miesten itsemurhariskiä

Veikka Laaksosen isä Kalevi Laaksonen kirjoitti poikansa tarinan pieneen kirjaan. Kuvitetussa kirjasessa Veikalla on oma ääni, vaikka hän ei osaa puhua.

Muutama viikko Veikan syntymän jälkeen alkoi näyttää siltä, että poika ei kehity normaalisti. Hän ei ottanut katsekontaktia eikä osannut juuri lainkaan kääntää päätään tai liikuttaa jäseniään. Myös kuulemisen suhteen oli ongelmia. Heräsi epäilys kehitysvammasta.

Keskussairaalakäyntejä alkoi tulla kuukausittain.

Veikalla todettiin Kabuki-oireyhtymä. Se on synnynnäinen epämuodostumaoireyhtymä, jossa on tunnusomaiset kasvonpiirteet. Nimi tulee japanilaisen Kabuki-teatterin näyttelijöiden maskeerauksen mukaisesti.

Kahdessa kolmesta tapauksesta Kabuki-oireyhtymän taustalla on MLL2-geenin mutaatio. Veikan kohdalla syy on tuntematon. Suomalaispotilaita tunnetaan kymmenkunta, mutta heitä on todennäköisesti enemmän.

– Veikan silmien koko on noin viidesosan normaalia suurempi. Muilta osin ulkonäössä ei ole isojakaan erovavaisuuksia normaaliin ihmiseen.

Vertaistuki auttaa omaisia jaksamaan arjessa

Kalevi ja Eija Laaksonen ovat halunneet hoitaa poikaansa kotona alusta lähtien, vaikka pysyvä laitoshoitokin oli mahdollisuus.

Kalevi Laaksonen kertoo, että helpotusta arkeen tuovat Kehitysvammaisten tukiliiton järjestämät leirit, joilla pääsee kohtaamaan vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia.

– Kun syntyy kehitysvammainen lapsi, ei kukaan osaa valmistautua siihen. Usko loppuu, jollet tapaa muita isiä ja äitejä, jotka ovat eläneet sen saman vaiheen. Heiltä saa hyviä neuvoja ja ohjeita.

Laaksonen on osallistunut vain isille tarkoitetuille leireille. Hoitajat pitävät huolta lapsista leirin ajan.

– Nämä ovat olleet todella antoisia. Älkää ikinä jääkö yksin miettimään ongelmia sinne kotiin, vaan hakeutukaa sellaiseen seuraan, missä asioista voi keskustella.

Kolmipyörällä on ollut iso merkitys kuntoutumisessa

Veikka Laaksonen liikkui pyörätuolilla, kunnes apuvälinemessuilla vanhemmat näkivät lasten rollaattorin. Rollaattorin avulla hän oppi kävelemään viisivuotiaana.

12-vuotiaana pojalle tehtiin selän iso korjausleikkaus skolioosin vuoksi. Leikkauksessa koko selkärangan pituudelle asennettiin kaksi metallitukea ja samalla kaksi kylkiluuta katkaistiin. Pituuskasvu loppui.

Toipumisessa on ollut suurena apuna fysioterapeutin ehdottama kolmipyörä, jolla Laaksonen ajaa nykyään jopa kymmenen kilometrin lenkkejä isänsä avustamana.

Kehitys tapahtuu hitaasti, mutta suunta on koko ajan parempi.

– Veikka ei pysty ilmaisemaan omia tuntemuksiaan muuten kuin ilmeillä, kädestä kiinni ottamalla tai hakeutumalla syliin.

Tänä päivänä Veikan arkeen kuuluvat päivittäiset käynnit Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän Nasta-toimintakeskuksessa.

Muina aikoina Veikka on kotona vanhempiensa hoidettavana. Hän tarvitsee jatkuvaa apua monin tavoin eikä häntä voi jättää yksin. Veikka Laaksonen täyttää elokuussa 30 vuotta.

Kehitysvammaisten omaiset joutuvat taistelemaan etuuksista

Kehitysvammalääketieteen professori emerita Maria Arvio muistaa Veikan 15 vuoden takaa vastaanotoltaan. Arvio piti vastaanottoa vielä viime vuoden loppuun asti Päijät-Hämeen keskussairaalassa.

Arvio kertoo, että kehitysvammaiset ovat heterogeeninen ryhmä. Taustalla tunnetaan noin 3 000 harvinaissairautta. Kabuki-syndrooma on hyvin harvinainen, mutta on paljon muitakin.

– Geenivirheitä on vasta nyt pikkuhiljaa opittu tunnistamaan. Kabuki-oireyhtymä on tunnettu pitkään, mutta diagnoosi on tehty ulkoisten piirteiden perusteella.

Maria Arvio arvostelee tiukkaa tietosuojaa esimerkiksi potilasrekistereiden osalta.

– Tietosuoja-asiat kieltävät harvinaissairauksien rekisterin tunnistettujen potilaiden osalta. Rekisteristä olisi hyötyä perheille, jotka voisivat perustaa keskenään yhteisön. Siitä olisi apua myös tutkijalääkäreille.

Hoitoalan työvoimapula aiheuttaa kehitysvammaisten hoitokodeissa lukuisia ongelmia.

– On tosi hyviä hoitokoteja ja tosi huonoja. Lähes kaikista etuuksista joutuu taistelemaan ja jos ei ole puolestapuhujia niin kyllä vaikeavammaiset ovat heikoilla.

Lue myös:

Antti Lukka ja Topi Eskola aikovat uida ja herkutella koko kesän yhdessä – samanlaista ystävyyttä toivoo moni muukin kehitysvammainen

"Thermacell on ainoa hyttyskarkote, jonka avulla pystyn keräämään marjat metsästä. Ilman sitä kerääminen on tuskaa, ja marjat jäisivät metsään."

Näin kirjoittaa Elsi, 70, yksi Ylen kyselyn vastaajista. Keräsimme verkkokyselyn avulla tietoa ihmisten tottumuksista torjua hyttysenpistoja. Vastauksia tuli noin 250. Jutussa siteerataan vain niitä vastaajia, jotka jättivät yhteystietonsa.

Kuten moni muukin, Elsi vannoo kohutun Thermacellin nimiin. Hän kuuluu kuitenkin vähemmistöön kyselyyn vastanneiden keskuudessa, sillä hyvin harva vastaajista myönsi käyttävänsä laitetta oman pihapiirinsä ulkopuolella.

Mutta kuinka suuresta "ympäristörikoksesta" Elsin kohdalla on kyse? Rikoksen vakavuutta voi olla vaikea arvioida, mutta Thermacellin vieminen luontoon on lain vastaista.

– Suomen kemikaalilaki velvoittaa käyttämään biosideja käyttöohjeiden mukaisesti, eli ohjeiden noudattamatta jättäminen on lain vastaista, toteaa ylitarkastaja Elina Rydman Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista.

Riskit kohtuullisia, jos ohjeita noudatetaan

Selvitimme kyselyssämme myös lukijoiden ajatuksia hyttyskarkotteiden ja -myrkkyjen mahdollisista ympäristö- tai terveyshaitoista. Noin puolet kertoi olevansa niistä huolissaan.

"Olen huolissani, hermomyrkkyä sisältävän laitteen käyttö on edesvastuutonta. Ötökät ovat tärkeä osa ekosysteemiä", kommentoi Elina, 54.

"On täysin järjen vastaista, että vaarallisia, EU-tasollakin vasta tutkinnan alla olevia myrkkyjä myydään kuluttajaköyrtöön, kun kuluttajat eivät ohjeita lue", kirjoittaa Ami, 39.

Ohjeideiden lukematta jättäminen aiheuttaa päänvaivaa myös Tukesissa.

– Kaikki arviointityö, mitä Tukesissa ja EU-tasolla tehdään, kiteytyy käyttöohjeisiin. Jos ihmiset noudattaisivat ohjeita, hyönteismyrkkyjä sisältävien valmisteiden käyttöön liittyvät riskit olisivat hyväksyttävällä tasolla, ylitarkastaja Rydman sanoo.

Ylen kyselyn vastaajista neljä viidestä kertoi noudattavansa käyttöohjeita. Joukossa oli heitäkin, jotka viisveisaavat käyttämiensä kemikaalien vaikutuksista ympäristöön.

"Saan kauheita paukamia joka pistosta, niin ei jaksa kiinnostaa", kirjoittaa nimimerkki RW, 51.

Pahempiakin myrkkyjä on

Muutamat kyselyn vastaajista kertovat luopuneensa Thermacellin käytöstä luettuaan sen mahdollisista ympäristöhaitoista. Thermacellissa käytettävä tehoaine pralletriini on vaarallinen kaikille hyönteisille ja vesieliöille.

"Käytin Thermacellia muutamia kertoja ennen kuin tiesin sen ympäristöhaitoista. Lopetin käytön kun haitat tulivat mediassa ilmi", kertoo Iris, 25.

Tukesin Elina Rydmanin mukaan on hyvä, että kemikaalien haitoista keskustellaan. Tosin nimenomaan Thermacellin joutuminen suuren mediakohun keskelle ei välttämättä ole perusteltua.

– Onhan se keskustelu lähtenyt vähän laukalle. Thermacelliin liittyvät riskit eivät ole korkeimmasta päästä, vaikka laitteessa käytettävä tehoaine onkin myrkyllistä, hän sanoo.

Hän toivoo, että Thermacell-keskustelu laajenisi koskemaan kaikkia hyönteismyrkkyjä.

– Esimerkiksi muurahaismyrkkyjä käytetään todella paljon, vaikka vain harvoin muurahaisten myrkyttämiselle on oikeaa tarvetta. Muurahaismyrkyt ovat yhtä lailla vaarallisia pölyttäjille, Rydman huomauttaa.

Hyttysten välittämät infektiot ovat Suomessa harvinaisia

Mutta onko hyttysiltä tai muilta ötököiltä ylipäätään pakko erityisesti suojautua? Sirpa, 61, välttelee paukamia pysymällä kaupungissa ja suosittelee samaa muillekin.

"Älä lähde maalle hyttysten syötäväksi."

Osa vastaajista luottaa karaistumiseen.

"Siedätän itseni alkukesästä: käyn sopivan tyynenä iltana kalalla jossain jokivarren tai lammen rannalla ja annan hyttysten syödä. Pari päivää iho kutiaa mutta sitten puremia ei juurikaan huomaa", kertoo nimimerkki Annassie toisten ellää eläkä myrkytä, 64.

Jos asiaa ajattelee puhtaasti terveysnäkökulmasta, Suomessa hyttyskarkotteiden tai -myrkkyjen käyttö ei yleensä ole välttämätöntä. Zonoosivirologian professorin Olli Vapalahden mukaan tavallisimmat hyttysenpistoihin liittyvät terveyshaitat liittyvät allergioihin tai siihen, että pistoskohta pääsee tulehtumaan.

Varsinaiset hyttysten välittämät infektiot ovat Suomessa harvinaisia, mutta mahdollisia. Merkittävimpiä hyttysvälitteisiä tauteja ovat Vapalahden mukaan jänisrutto ja Pogostantauti.

– Jänisrutto on ikävä tauti, mutta hoidettavissa antibiooteilla. Pogostantaudista osalle jää pitkäaikaisia niveloireita.

Molempien tautien esiintymisessä on suurta vaihtelua. Esimerkiksi viime vuonna Pogostantautia tavattiin poikkeuksellisen paljon. Vapalahden mukaan tautitilanteesta tiedottamista voisi olla paikallaan tehostaa.

– Kun jänisruttoa tai Pogostantautia esiintyy jollakin alueella runsaasti, ihmisten olisi hyvä tietää asiasta ja mahdollisesti pyrkiä välttelemään hyttystenpistoja.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 21.6. kello 23:een saakka.

Kun tulipalo tuhosi tehdashallin kesäkuussa 2019, moni ajatteli, että se oli maineikkaan Päijän Veneen tarinan loppu.

Antti Mäkelä ja yrittäjäkumppanit kuitenkin näkivät, että yli satavuotiaassa menestysmallissa täytyy olla jotain ainutlaatuista. He päättivät kokeilla veneen valmistusta ja perustivat Päijän Boats Oy:n.

Kokeilu on osoittautunut onnistuneeksi. Mukaan yritykseen saatiin myös asiantuntemusta Päijän Veneeltä.

– Ainakin tämä alku on ollut sellainen, että olemme saaneet nostettua tämän klassikkoveneen vähän kuin tuhkasta uuteen lentoon, toimitusjohtaja Mäkelä sanoo.

Päijän Vene valmisti parhaimmillaan noin 2 000 venettä vuodessa. Päijän Boats valmistaa tänä vuonna 650 venettä. Ensi vuodelle suunnitelmissa on jo tuplata valmistusmäärä.

Myös vientimarkkinoita on aloiteltu Ruotsiin, Norjaan ja tuoreimpana Saksaan.

Kulutusjuhlista takaisin arkeen

Viime vuonna venealan yritysten liikevaihto kasvoi peräti 40 prosenttia ja venevienti nousi kaikkien aikojen ennätykseen. Tänä vuonna palataan kohti tavanomaisempia lukuja.

Koronarajoitusten väheneminen ohjaa kulutusta muun muassa matkailuun. Epävarmuutta kaupan näkymiin tuovat Ukrainan sota ja komponenttien toimitusvaikeudet.

– Venealan näkymien suhteen mennään varmasti kohti enemmän normaalia aikaa, vaikka maailmassa ei eletä missään normaaliajassa, sanoo Venealan keskusliiton Finnboatin toimitusjohtaja Jarkko Pajusalo.

Kasvunäkymiä hidastavat myös kiihtyvä inflaatio.

– Kyllä nyt käydään kuluttajan kukkarolla. Esimerkiksi polttoaineen hinnan nousu ei suoranaisesti vaikuta veneen ostoon, mutta se vaikuttaa varmasti siihen, miten venettä käytetään.

Kehitys kulkee kohti tuunatumpia malleja

Antti Mäkelän mukaan Päijän Boats panostaa entistä yksilöllisempiin vaihtoehtoihin venemallistossa. Veneitä voidaan varustaa hyvinkin erilaisia tarpeita varten. Moni haluaa sähköistää perinteisen soutuveneensä.

– Mökkibuumi on kovassa huudossa ja myös sähköistyminen. Monella järvellä ei saa ajaa kuin sähköperämoottorilla. Johdot kulkevat rungossa.

Veneeseen voidaan kiinnittää vapatelineitä, paikat navigaattorille ja luotaimelle sekä keulamoottorille. Säilytystilaa saadaan penkkien alle. Myös vanhoja veneitä voidaan varustella uudelleen.

Voit keskustella aiheesta 23.6. kello 23:een saakka.

– Jos soitat ketä tahansa näkyvässä roolissa olevia ikäisiäni naisia mistä tahansa puolueesta läpi, luulen että he pystyvät tästä ilmiöstä puhumaan, sanoo Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok.) Sini Korpinen, 36.

Helsingin Sanomat uutisoi viikonloppuna, että useat naiset ovat kokeneet kansanedustaja Wille Rydmanin (kok.) käytöksen ahdistavaksi. Naisten mukaan Rydman olisi hyödyntänyt poliittista asemaansa, kun hän on hakeutunut tekemisiin nuorten naisten ja tyttöjen kanssa. Rydman kiistää väitteet. Tiistaina Rydman erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä toistaiseksi.

Ylen haastattelemien, politiikassa olleiden naisten mukaan politiikassa tapahtuu epäasiallista käytöstä. Kaikki Ylen haastattelemat naiset eivät olleet kuitenkaan kokeneet fyysistä seksuaalista häirintää.

Myös pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi viikonloppuna kokeneensa ahdistelua politiikassa ja uskoo sen olevan tavallista. Helsingin Sanomissa entiset aktiivit kertovat ahdistelun kulttuurista kokoomusnuorten järjestössä.

Tilanteista ei puhuta julkisesti. Yksi syy on se, että se saattaisi vaarantaa esimerkiksi nuoren, politiikkaan haluavan uran.

– Jos kerron häirinnästä, tämä henkilö saa tietää siitä. Naisilla se voi olla stoppi uralle, sanoo nuorena politiikan parissa aloittanut, entinen kansanedustaja Tiina Elovaara, 35.

“Seminaariviikonloppuina koputeltiin naisten oville”

Anna Munsterhjelm, 37, tunnistaa vallankäytön, jota erityisesti vanhemmat miehet puolueessa käyttävät. Hän on aiemmin työskennellyt kokoomuksen ohjelmapäällikkönä.

Ikävät kokemukset vallan väärinkäytöstä, häirinnästä ja ilmapiiristä kokoomuksessa saivat Munsterhjelmin jättämään työt puolueessa vuonna 2017.

Munsterhjelm sanoo, että kaikki ahdistelu, jota hän on itse kohdannut tai jota hän on kuullut ystäviensä kohdanneen, on ollut sellaista, johon ovat syyllistyneet kokoomuksen emopuolueen tai nuorisojärjestön miestyöntekijät.

Nykyisin hän työskentelee Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n toiminnanjohtajana.

Näin hän kuvailee ilmapiiriä kokoomuksessa:

– Sovinistisia juttuja, naisten painamista alas ja huumorin tekemistä heillä. Seminaariviikonloppuina mieskollegat tulevat yöllä koputtelemaan naisten oville.

Munsterhjelmin mukaan monet tietävät ongelmista, mutta niistä ei puhuta julkisesti.

Kynnys kritisoida henkilöä, jolta voi oppia ja jonka kautta voi saada verkostoja, voi olla suuri. Häirinnän tuominen päivänvaloon voi lopettaa puolueen tuen.

Kun ihmisellä on valtaa, väärinkäytöksiä on vaikea nostaa esiin ja omista kokemuksistaan kertovat voidaan leimata jopa valehtelijoiksi, sanoo vihreä europarlamentaarikko Alviina Alametsä, 29.

Tällaista puhetta kuului myös Helsingin Sanomien jutun jälkeen: esimerkiksi somessa osa leimasi häirinnästä kertoneet naiset valehtelijoiksi.

– Luulen, että tapauksia jää selvittämättä syystä tai toisesta. Yksi syy on varmaankin se, että uhreja ei uskota, sanoo Espoon kaupunginvaltuutettu Emma-Stina Vehmanen, 29.

Kokoomusnuorten tapahtumassa henkilö kävi Vehmaseen (kok.) seksuaalisella tavalla käsiksi vuonna 2017. Vehmanen sanoo nyt, että onni tilanteessa oli se, että muutkin näkivät seksuaalisen häirinnän: tilanteella oli todistajia, eikä Vehmanen joutunut todistelemaan kokemaansa.

– Usein häirinnästä kertovia ei uskota, ja voi olla todella traumatisoivaa joutua puolustelemaan, että kertomani on totta, hän sanoo.

"What happens in Vegas, stays in Vegas"

Politiikassa on hiljaa olemisen kulttuuria ja “what happens in Vegas, stays in Vegas” -asennetta, kuvailee Helsingin kaupunginvaltuuston Sini Korpinen.

– On vaikea puuttua johonkin tilanteeseen tai ottaa asiaa puheeksi, jos pelkää, saako hankalan ihmisen maineen, Korpinen (kok.) sanoo.

Eduskunnassa on myös selkeä hierarkkinen valta-asetelma, jonka huipulla kansanedustajat ovat.

– Jos kansanedustaja tekee jotakin, on korkea kynnys puuttua siihen, kertoo korona-aikana eduskunta-avustajana toiminut Senni Martikainen, 25, joka kertoo kokeneensa eduskunnassa asiatonta kohtelua, mutta ei fyysistä, seksuaalista häirintää.

Iisalmen kuntapolitiikassa vihreiden Martikainen sen sijaan on joutunut kuulemaan monet rivot tarinat ja vitsit, jotka hän on kokenut ahdistaviksi.

– Ainoana alle kolmekymppisenä naisena kunnanvaltuustossa olen joutunut tilanteisiin, joissa olen kokenut, ettei niissä ole mitään hauskaa, vaan kokenut ne jopa ahdistavaksi.

Asioita voi olla vaikea ottaa puheeksi, sillä nuorta naista pidetään aina hieman altavastaajana, Martikainen sanoo.

– Joutuu tekemään kaksinkertaisesti töitä, että otettaisiin alusta asti vakavasti.

Vihreiden kansanedustaja Bella Forsgrén, 30, sanoo, että suurin osa häirinnästä tulee eduskuntatalon ulkopuolelta, mutta myös eduskunnassa on kehotettu välttämään liikkumasta “tietyssä seurassa”.

– Ne eivät ole suoranaisia varoituksia, mutta joku saattaa vain ilmaista, että “sinuna en liikkuisi hänen seurassaan”. Muutamia tapauksia on tullut minun tietooni.

Forsgrén lisää, että samanlainen toimintatapa lienee tavallinen muuallakin yhteiskunnassa, eduskunta ei ole poikkeus.

Häirinnästä ei puhuta eduskunnassa riittävän avoimesti, vaan erityisesti nuorilla naisilla voi olla pelkona, että heidät leimataan vaikeiksi ihmisiksi, Forsgrén sanoo.

Häpeä hiljentää

Entinen perussuomalaisten ja Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja Tiina Elovaara uskoo, että osaltaan häpeä estää puhumasta häirinnästä julkisesti.

Kun kollega pyysi kokouksessa Elovaaraa syliinsä istumaan, hän ei kehdannut kertoa kokemastaan kenellekään. Elovaara kertoo, että puolueorganisaatioiden kyky käsitellä häirintää oli varsinkin kymmenen vuotta sitten lähes olematonta, mutta edelleen häirinnästä puhuminen voi olla riski omalle uralle.

Elovaara sanoo, että kokemuksia häirinnästä on yli puoluerajojen. Nuorisojärjestöjen edustajien mukaan häirintää on lähes jokaisessa puolueessa, uutisoi Helsingin Sanomat aiemmin.

Ylen haastattelemat naiset myös huomauttavat, että monesti ahdistaviin tilanteisiin ei osaa reagoida samassa hetkessä. Iän karttuessa omat rajat hahmottuvat, ja syntyy käsitys siitä, mikä on epäasiallista, Elovaara miettii.

– Välttämättä ei ihan siinä hetkessä vielä tajua, että nyt tapahtui jotakin. Jälkikäteen saattaa miettiä, ylitettiinkö mun raja jotenkin, Sini Korpinen sanoo.

“Kaikkihan häntä ovat ajaneet”

Europarlamentaarikko Alviina Alametsä kertoo, että entinen kokoomuksen kansanedustaja ahdisteli häntä, kun Alametsä oli parikymppinen.

– Hän alkoi kosketella minua intiimialueelta. Mietin, onko tämä normaalia. En tiennyt, millainen aikuisten maailma on.

Hän haluaa kertoa asiasta, jotta erityisesti vanhemmat miehet ymmärtäisivät tekonsa.

Ylen haastattelemat naiset kertovat erilaisista ahdistavista tilanteista. Rivoista vitseistä, vihjailuista, vähättelystä ja myös fyysisestä ahdistelusta.

– Seksiin liittyviä juoruja käytetään lyömäaseena vähentämään uskottavuutta. Olen todistanut tilanteita, joissa on nöyryytetty ihmistä puhumalla kaikkien edessä siitä, kuinka “kaikkihan häntä ovat ajaneet”, Sini Korpinen kertoo.

Korpisen mukaan politiikassa on pitkään ollut vanhanaikainen, miehinen kulttuuri. Keskustelua on ryhdytty käymään, kun mukaan on tullut nuoria ja naisia, jotka haastavat vanhaa maailmaa.

Paremmat toimintaohjeet

Ilmitulleiden syytösten jälkeen kokoomus aikoo luoda uusia käytäntöjä häirintätapausten käsittelemiseksi. Puolueessa otetaan käyttöön nimetön ilmoituskanava ja häirintäyhdyshenkilöt jatkuvaan käyttöön.

Kun Alviina Alametsä koki seksuaalista häirintää, hän ei tiennyt kenelle kertoa tai voiko asiasta tehdä rikosilmoituksen.

Häirintäyhdyshenkilöillä puolueet pyrkivät varmistamaan, että esimerkiksi tapahtumissa paikalla on tukihenkilö, jonka puoleen voi kääntyä, jos kokee tulleensa häirityksi.

Esimerkiksi SDP:ssä tunnistettiin muutamia vuosia sitten, että puoluetapahtumiin tarvitaan henkilö, jonka puoleen voi kääntyä sekä selkeät ohjeet, miten mahdollisissa häirintätilanteissa tulee toimia, kertoo Maria Mäkynen, 33.

Mäkynen (sd.) kertoo tavanneensa miehensä, kun tämä tuli avuksi tilanteeseen, jossa henkilö seurasi Mäkystä useista kielloista huolimatta.

– Naisella ei ole turvatilaa, jos ympärillä on humalaisia ihmisiä.

Kaikki ahdistavina koetut tilanteet eivät täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Senni Martikainen toivoo, että sen sijaan, että organisaatiot puhuvat korulauseita nollatoleranssista, tehtäisiin selkeät toimintamallit, miten erilaisiin tilanteisiin voitaisiin todella puuttua.

– Jos vaikka koen, että jokin vitsi on sopimaton, mihin silloin pitää olla yhteydessä ja selittää, että kokee ne vaikeiksi? Organisaatioilla ei ole selkeitä toimintamalleja.

Tiina Elovaara toivoo, että meillä olisi yhteiskunnassa kykyä kohdata molempia osapuolia paremmin, jotta myös häirintää tehneiden olisi turvallista tunnistaa toimineensa väärin, kertoa siitä ja muuttaa toimintatapojaan.

Kokoomusnuorten tapahtumassa häirityksi joutunut Vehmanen sanoo, että kokoomusnuorissa tapaus otettiin vakavasti. Seksuaalisesti ahdistellut henkilö sai tapahtumiin porttikiellon ja hänen toimintansa tuomittiin täysin. Vehmaselle tarjottiin tukea ja keskusteluapua.

– Kaikki tällaiset tilanteet pitäisi yksiselitteisesti tuomita. Uhria tulisi tukea järjestössä, ja kysyä, millaista tukea uhri itse toivoisi.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 23.6. kello 23:een asti.

Juhlinnan keskipisteenä on Hannes Björninen, joka on tehnyt tänä vuonna lahtelaista urheiluhistoriaa. Björninen on päässyt juhlimaan Leijonien paidassa sekä olympia- että MM-kultaa.

Liigajoukkue Pelicansin kasvatti Hannes Björninen on ollut molempien mestaruuksien ratkeamisessa isossa roolissa. Olympiafinaalissa mies iski voittomaalin.

– Onhan ne mielettömiä hetkiä ja tunteita, mitä siinä käy läpi. Tässä jälkimmäisessä, kotiyleisön edessä ei tällaisiin hetkiin kyllä kyllästy ikinä. Kaikki oli meidän tukena, sen aisti koko kisojen ajan.

Toinen päivän juhlasankari on Pelicansin pitkäaikainen urheilufysioterapeutti Juha Nakari, joka toimi MM-kultamitalijoukkueen fysioterapeuttina.

– Olen tosi otettu, että Lahti ja Pelicans järjestävät tällaista. Lahti ja Pelicans ovat iso osa identiteettiäni, tämä on valtavan iso asia minulle ja Hannekselle ja varmasti myös monelle lahtelaiselle.

Nakari kuvaili näin hetkeä sen jälkeen, kun MM-kulta ratkesi:

– Ei siinä varmaan kukaan muista seuraavista kymmenestä sekunnista yhtään mitään. Huudettiin naama niin punaisena, että meinasi taju lähteä.

Lahden kaupunki huomioi Hannes Björnisen olympiakullan omakotitontilla. Björninen sai valita tontin kaupungin tonttitarjonnasta 20 000 euron huojennuksella. MM-kultamitali toi lisää helpotusta tontin hintaan 5 000 euroa eli alennusta tontin hinnasta on Björniselle nyt luvassa yhteensä 25 000 euroa.

Nimikkopuisto Pelicansille ja Björniselle nimikkopuu

Aiemmin päivällä Pelicans vihki käyttöön nimikkopuistonsa Ali-Juhakkalassa. Puistoon on istutettu ensi vaiheessa neljä tammea, kukin nimikoituna Pelicans-pelaajalle. Nimikkotammen saivat ensimmäisinä Brad Lambert, Jussi Olkinuora, Topias Vilén ja Hannes Björninen.

Pelicans haluaa nimikkopuistollaan julistautua Lahden ympäristöpääkaupungin hengessä hiilineutraaliksi jääkiekkojoukkueeksi. Ali-Juhakkalan puistoon on tarkoitus istuttaa tulevien vuosien aikana noin 100 puuta.

Hannes Björninen odotti kotikaupunkinsa juhlaa hyvin fiiliksin.

– Mahtavaa on ollut nähdä, kuinka menestys on tuonut iloa kaikelle kansalle ja on hienoa päästä tuomaan pokaali myös kaikkien näytille.

Lahden kansanjuhlassa paikalla olivat toimittaja Markku Lähdetluoma ja kuvaaja Juha-Petri Koponen.

Lahtelainen Raili Jaatinen on ahertanut samalla Lahden kaupungin vuokrapalstalla jo kymmenisen vuotta.

Haaveena oli alkuun oma mansikkamaa, sittemmin "viherinto" vei mennessään ja viljelyvalikoima laajeni. Kaikenlaista on kokeiltu.

– Täällä on konkareita, joilla on takanaan jo useamman vuosikymmen kokemus palstaviljelystä. Heiltä sain alkuun arvokkaita neuvoja.

Tänä vuonna kasvukausi on ollut jäljessä kolean ja kostean sään vuoksi. Koronapandemian aikana palstoille ilmestyi aiempaa enemmän uusia kasvoja, nyt on palattu entiseen. Myös puutarhakaupoissa näkyy selvästi innon hiljentyminen.

– Erityisesti kaksi vuotta sitten kesällä mukana oli paljon lapsiperheitä. Nyt on palattu entiseen, uusia kokeilijoita on jonkin verran. Ja konkarithan tunnistaa aina, Raili Jaatinen naurahtaa.

Kotitarveviljelyn suosio näkyy puheissa, ei teoissa

Kaupunkiviljelmille päästiin tänä vuonna tavanomaista myöhemmin. Runsas lumi suli hitaasti, ja pellot kestivät muokkauskoneita vasta toukokuun puolivälin jälkeen.

Monilla palstoilla näkyy suojaharsoja, ötökät kiusaavat kasveja, itikat ihmisiä.

– Harsot ovat käteviä, ne suojaavat kylmältä, tuulelta, kovalta auringonpaisteelta ja liialliselta sateelta. Monet pitävät niitä jopa koko kesän, Raili Jaatinen kertoo.

Monella paikkakunnalla palstojen jako ja ylläpito on ulkoistettu. Lahdessa palstat kaupungin pelloilta vuokraa TEAK Huolto Oy, Jalkarannan alueella asukasyhdistyksellä on oma palstaviljelyalue.

Palstojen määrää ei koordinaattori Teemu Päivärinnan mukaan ole laskettu. Vuokraajia on keskimäärin 180, vaihtelu on ollut 10 prosentin luokkaa vuosittain. Kaksi kolmasosaa palstaviljelijöistä on pitkäaikaisia.

Kotitarveviljelybuumista intoiltiin, ja Päivärinta kertoo ajatelleensa, että se näkyisi palstaviljelyn suosiossa. Palstoja jäi useilta alueilta jakamatta ja vuokralaisia oli muutama viime vuotta vähemmän.

Vaikka omaa ruuantuotantoa arvostetaan puheissa, se ei välttämättä realisoidu tekemiseen.

– Palstan hoitaminen vaatii aikaa ja vaivannäköä, ja nykyihminen arvostaa helppoutta. Suurempaa pelkoakaan siitä, että ruoka kaupasta loppuu, ei varmaan kenelläkään ole ollut.

Pihat, palstat ja puutarhat jäävät matkailun jalkoihin

Puutarhamyymälöissä tehtiin kahden viime kauden aikana tiliä ja tahkottiin huippumyyntejä.

Samaan tuskin päästään tällä kaudella. Ihmiset ovat koronarajoitusten vapauduttua lähteneet liikkeelle, pihalle ja puutarhalle ei jää aikaa.

Odotukset puutarhaharrastuksen suosion nousun jatkumosta olivat korkealla vielä keväällä, toisin kävi.

– Sellaista viestiä on kuulunut myymälöistä, että nyt on palattu entiseen. Matkailu on kilpailijoistamme se ykkönen, sanoo toiminnanjohtaja Oili Sinilehto Puutarhakauppiaat ry:stä.

Vaikka viileys vaikuttaa kasvukauteen ja ihmisten puutarha- ja viljelyintoon, Sinilehto muistuttaa, että Suomi on pitkä maa. Sään vaikutukset ja vaihtelut eivät kosketa samoin kaikkialla.

Voit keskustella aiheesta 24.6 klo 22:een saakka.

Pirkanmaan käräjäoikeus on hylännyt yhteensä viisi syytettä vapaudenriistosta ja törkeästä vapaudenriistossa.

Syyte vapaudenriistosta perustui asianomistajan kertomukseen poliisin esitutkinnassa. Esitutkinnassa nainen kertoi, että häntä ei päästetty pois Virroilta autosta, vaan hänet hänet kuljetettiin lukitussa autossa miehen asunnolle.

Käräjäoikeudessa nainen muutti kertomustaan ja syytteet hylättiin. Nainen sanoo, ettei ollut halukas lähtemään seurueen mukana Virroilta Nastolaan, mutta oli suostunut. Hänen mukaansa hän olisi halutessaan päässyt autosta pois. Hän oli esimerkiksi pysähtynyt ostoskeskuksessa Lahdessa.

Naista oli myös lähdetty viemään asunnolta juna-asemalle, mutta poliisit olivat pysäyttäneet seurueen matkalla.

Asianomistajan poikakaveriksi esitetty mies sai syytteen törkeästä vapaudenriistosta. Syyttäjän mukaan hän löi naista ja painoi aseen naisen jalkaa vasten ja uhkasi ampua. Asianomistaja kertoi oikeudessa, ettei nähnyt, mikä esine miehellä oli kädessään.

Mies kiisti sen olevan ase ja väitti esineen olevan kaukosäädin. Häneltä ei löytyny asetta, mutta kolme patruunaa löytyi. Miesystävä tuomittiin naisen pahoinpitelystä, sillä naista lyötiin kahdesti päähän ja häneltä tuli verta nenästä. Tästä sekä lievästä ampuma-aserikoksesta ja ajokorttirikoksesta mies tuomittiin parin sadan euron sakkorangaistukseen.

Tuomio on lainvoimainen.

Lue lisää:

Syyte: Naista yritettiin painostaa seurustelemaan Virroilla, neljä ihmistä pakotti naisen autoon ja häntä uhattiin aseella

Lahti hakee hiihdon MM-kisoja uudella taktiikalla. Hakemus vuodelle 2029 pitää jättää keväällä 2023, mutta Lahti päätyi ilmoittamaan aikeestaan hakea kisoja jo toukokuussa 2022.

Toimintatapa saattaa parantaa Lahden asemia, sillä muut kaupungit eivät välttämättä halua edes kilpailla vahvaa ehdokasta vastaan.

– Falun teki samanlaisen tempun. Se ilmoitti vuotta aiemmin FISille, että se aikoo hakea. Vuoden päästä Falun oli ainoa hakija. Se sai vuoden 2027 kisat tällä taktiikalla, kertoo Lahden kaupunkikehitysjohtaja Olli Alho.

Aikaa ja rahaa likoon

Pelkän hakemuksen tekeminen vaatii ponnisteluja, ja Lahti toivookin saavansa sitä varten aluekehitysrahoitusta, sillä kisat hyödyttävät koko seutua.

Rahoitus tulisi pohjoismaisten hiihtolajien vuoden 2029 MM-kilpailujen kehittämishankkeeseen, jonka kokonaisbudjetti olisi 120 000 euroa. Lahden osuus olisi 20–30 prosenttia summasta.

Hakemiseen tarvitaan panosta kaupungin omalta väeltä niin liikuntatoimessa, kaupunkiympäristön toimialueella kuin tilakeskuksessa.

– Kyllä se useamman hengen osallistumista vaatii, mutta sitä, kuinka paljon se on henkilötyövuosissa, on hankala lähteä mittamaan, Alho toteaa.

Rullahiihtorata MM-kisoja varten?

Lahti ei ole yksin vastuussa MM-kisoista, vaan urheilusta ja urheilutapahtumasta vastaavat Suomen Hiihtoliitto ja Lahden Hiihtoseura sekä niiden omistama Salppuri Oy. Lisäksi mukana on opetus- ja kulttuuriministeriö. Lahden kaupungin tehtävänä on huolehtia esimerkiksi suorituspaikoista.

Alhon mukaan puitteet ovat vielä hyvässä kunnossa vuoden 2017 MM-kisojen jäljiltä, joskin pientä paranneltavaa on. Tulevia MM-kisoja hakiessa kaupungin on puntaroitava, mihin se on valmis investoimaan lähivuosina.

Kaupunkikehitysjohtaja Olli Alhon mukaan yksi pohdittava asia on asvaltoitu rullahiihtorata Salpausselän maastoon.

– Se mahdollistaisi myös lajin kesäharjoittelun. Tämä on nyt yksi asia, mikä varmasti pohditaan siinä hakemusvaiheessa, että onko meillä edellytyksiä toteuttaa se sinne.

Rullahiihtoradan pohja hyödyttäisi myös hiihtoa harrastavia kaupunkilaisia, sillä sen päällä ensilumenladun lumi voisi säilyä paremmin.

Ympäristökysymykset pohdittava aiempaa syvällisemmin

Vaikka perusvaatimukset pysyvät pitkälti ennallaan, ei edellisen MM-kisahakemuksen toisintaminen riitä. Olli Alho kertoo, että etenkin ympäristö- ja kestävyysnäkökohtia on painotettava selvästi enemmän kuin 2010-luvulla, kun Lahti haki vuoden 2017 kisoja.

– Meillä on tietysti vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunkinakin velvollisuus esittää ja näyttää mallia muulle maailmalle, miten tällaiset vastuulliset kisat pystytään järjestämään.

Kestävyyden kannalta hyvä on jo pelkästään se, ettei suorituspaikkoja tarvitse rakentaa pelkästään kisoja varten, kuten esimerkiksi talviolympialaisissa on joskus tehty.

Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja Tommi Sneck on harmissaan siitä, että Venäjältä tulee yhä sahatavaraa Suomeen.

– Venäläistä sahatavaraa virtaa vielä todella paljon markkinoille huolimatta siitä, että rajoitukset tulivat voimaan jo huhtikuun alussa.

Hänen mukaansa alalla odotettiin venäläisen puutavaran poistuvan kokonaan markkinoilta, kun venäläisen puun sertifioinnit loppuivat Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

– Sahatavaran tuonti EU-alueelle loppuu 10.7. mutta nyt sitä ennen on tuotu ihan ennätysmääriä. Ne sotkevat kyllä pahasti markkinatilannetta.

EU pakotteet kieltävät Venäjän tuonnin kokonaan 10. heinäkuuta, kun siirtymäaika päättyy. Suuri osa metsäteollisuuden yrityksistä ilmoitti kuitenkin lopettavansa Venäjän-tuonnin miltei heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Lisäksi sertifiointeja ylläpitävät järjestöt PECF ja FSC sulkivat venäläisen ja valkovenäläisen puun ja puutuotteet sertifikaattien ulkopuolelle maaliskuussa. Päätökseen liittyi kuukauden siirtymäaika. Venäläispuusta tuli konfliktipuuta, jota yritysten ei pidä vastaanottaa. Valtaosa Suomeen tuotavasta puusta on PECF:n alkuperäsertifioinnin piirissä.

Vaikka tuonti ei ole vielä kiellettyä, halvempi venäläinen sahatavara vääristää kilpailua niiden haitaksi, jotka ovat lopettaneet tuonnin.

Sneckin mukaan sahatavaraa on tuotu sertifioimattomana ja isoja määriä.

– Osa sanoo rehellisestikin tuovansa ja he kertovat sitten, että se on sertifioimatonta, mutta kyllä tuntuma on se, että näitä sertifiointeja hieman kierretään.

Sneck peräänkuuluttaa sahatavaran ostajilta vastuuta.

– Asiakkailla pitäisi olla sen verran vastuuta, että he valitsevat tuotteita, jotka on tuotettu sellaisissa paikoissa, että se on moraalisesti oikein, Sneck sanoo.

Venäläisen puutavaran kuljetukset ovat vaikeutuneet, koska venäläisten laivojen pääsy EU:n satamiin on estetty.

Tuonti nousi ennätysmäärään maaliskuussa

Pellervon taloustutkimuksen (PTT) mukaan sahatavaran tuonti Venäjältä kasvoi maaliskuussa tuntuvasti: viime vuoden maaliskuussa sahatavaraa tuotiin 47 000 kuutiometriä ja tämän vuoden maaliskuussa 76 000 kuutiometriä. PTT kuitenkin arvioi, että huhti–toukokuussa sahatavaran ja vanerin tuonti todennäköisesti väheni.

PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne sanoo, että Venäjän-tuonnissa on kyse aiemmin tehtyjen sopimusten pitämisestä.

– Isot firmat vähensivät tuontia nopeasti. Pienillä erät voivat olla hyvin suuria osuuksia tuotannosta ja ne on toimitettu sopimusten mukaisesti.

Suomen sahatavaran kulutuksesta Venäjän osuus on ollut noin 15 prosenttia, joten tuonnin tyrehtyminen tuntuu markkinoilla.

Viime vuonna Eurooppaan tuotiin Venäjältä noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa. Suomeen on tuotu noin puoli miljoonaa kuutiometriä ja Viroon noin miljoona. Suomen koko sahatavaratuotanto oli viime vuonna noin 12 miljoonaa kuutiometriä.

Inflaatio ja nikkaroinnin loppuminen hiljentävät sahoja

Koskisen saha rakentaa uutta suurta sahalaitosta vanhan lähettyville. Viime vuosien sahatavaran hyvä menekki on saanut monet sahat investoimaan. Uusimisille on tarvetta, sillä Suomen sahat ovat alkaneet jäädä teknologiassa jälkeen ruotsalaisista ja venäläisistä kilpailijoista.

Sneck työskentelee Koskisen sahateollisuuden johtajana. Hän esittelee 30 vuotta vanhaa sahaa vähän vastahakoisesti, kun uusi uljaampi saha on valmis vuoden päästä.

Tukit kulkevat vanhallakin linjalle hyvää vauhtia. Linjalla on autiota, sillä toimintaa seurataan pääosin ohjaamosta.

Yksi vääränlainen tukki tekee tenän ja runkojen tasainen meno seisahtuu. Kaksi sahatyöntekijää on pian paikalla siirtämässä puuta pois välistä ja tukkien matka jatkuu.

Viime keväänä lautatatavaraa loppui rautakaupoista ja omakotirakentajat valittelivat kovia hintoja.

Nyt rakentamisbuumi on ohi. Sekä yksityistä että julkista rakentamista jarruttaa rakennusmateriaalien hintojen nousu. Sahatavaran menekki on kesällä hidastunut.

– Inflaation ohella näkyy se, että koronarajoitukset ovat nyt ohi ja ihmiset käyttävät rahansa mieluummin matkustamiseen kuin rakentamiseen ja remontointiin.

Sota haittaa vientiä

Sahatavaran kysyntä on laskenut eri puolilla maailmaa, myös Suomen vientimaissa. Syinä ovat muuallakin inflaation nostamat rakentamiskustannukset ja koronarajoitusten loppuminen.

Sahatavara on Suomen neljänneksi suurin vientituote. Suurimpia vientimaita ovat Japani, Britannia, Egypti, Saksa ja Ranska. Sota Ukrainassa heijastuu esimerkiksi Pohjois-Afrikan vientiin.

– Siellä on selvästi valtioilla rahat loppu ja ollaan priorisoitu tuotteita, joita saa ylipäätään tuoda. Asiakkaiden on erittäin vaikea saada tuontilupia sahatavaralle, koska valtioiden rahat halutaan säästää esimerkiksi ruoan tuomiseen.

Puurakentamisen noste jatkuu, nyt vain notkahdus

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Antti Mutasen mukaan sahatavaran kysynnän laskua ennakoitiin jo keväällä, kun hintojen nousu jatkui.

– Euroopassa alettiin huhti–toukokuussa lykätä isojen rakennushankkeiden aloittamisia. Näkymät ovat synkentyneet. Sahoilla tilauskirjat näyttivät olevan täynnä, mutta syksyllä on epävarmaa, mihin tilanne heilahtaa. Varsinkin Eurooppa on kysymysmerkki.

Myös Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Horne arvioi, että sahateollisuuteen tulee notkahdus. Loppuvuosi 2020, koko viime vuosi ja tämän vuoden alku olivat kuitenkin niin vahvoja, että kysynnän pieni lasku on kaukana romahduksesta.

Hornen mukaan tukkikauppa ennakoi suhdanteen taittumista.

– Tukin hinta on aika korkea verrattuna viime vuoteenkin mutta myyntimäärät ovat selvästi pienempiä.

Vaikka takapakkia nyt tulisikin, sahojen investoinnit eivät ole virhearvioita, sillä useat ennustelaitokset pitävät sahojen pitkän tähtäimen näkymiä hyvn suotuisina. Puurakentaminen on nosteessa Euroopassa ja muuallakin maailmassa. Esimerkiksi EU:lla on puurakentamiseen kannustavia ohjelmia.

Metsäteollisuuden vientituotteista puutuotteet nousivat viime vuonna ykköseksi viennin arvolla mitattuna. Kartonki, paperi ja sellu jäivät taakse. Syynä oli sahatavaran poikkeuksellisen kova hinta viime vuonna.

Sahatavaran viennin arvo kasvaa tänäkin vuonna korkeiden hintojen takia, vaikka vientimäärät eivät juuri kasvaisikaan.

Venäjän-puuntuonnin loppuminen siirtää puun kysyntää kotimaahan, mutta se ei vielä juurikaan näy kaupankäynnissä eikä hinnoissa. Venäjältä on tuotu lähinnä koivukuitua sekä haketta.

Puuvirtojen kääntäminen Kiinaan ei ole Venäjälle helppoa

Puun ja puutuotteiden tuonnin loppuminen Venäjältä jakaa markkinoita uusiksi. Euroopan sahatavaran määrästä Venäjän-tuonti on edustanut noin kymmentä prosenttia

– Esimerkiksi Kiina käyttää varmaan jatkossakin venäläistä sahatavaraa mutta esimerkiksi EU-alue, Japani ja Amerikka eivät käytä, Tommi Sneck sanoo.

Luken Mutanen toteaa, että Siperian puoleisilta sahoilta on totuttu viemään sahatavaraa Kiinaan mutta Suomen lähialueilla tilanne on toinen.

– Venäjältä Eurooppaan suuntautunut vienti on lähtöisin Luoteis-Venäjältä. Niiden virtojen kääntämisestä kohti Kiinaa on Venäjällä keskusteltu. Rautatiekuljetukset voisivat olla mahdollisia mutta vastaan voi tulla kapasiteetin riittävyys.

Lisäksi tuotantoa voi olla vaikea pitää käynnissä, kun isoimmat sahat ovat länsiteknologiaa, johon ei Venäjälle nyt toimiteta varaosia. Omien varaosien ja huollon kehittäminen vie aikaa.

– Kannattaako ajaa tuotanto alas, on iso kysymys alan lehdissä Venäjällä, Mutanen sanoo.

Lue myös:

Yritys pisti nimensä vaihtoon, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan: "He eivät halunneet enää mitään tavaraa Venäjältä"

Venäjän vastaiset öljypakotteet lähestyvät, mutta tuonti Suomeen moninkertaistui – kukaan ei myönnä lisänneensä merkittävästi kauppaa

EU:n uudet pakotteet lopettavat puun ja puutavaran tuonnin Venäjältä – Metsäteollisuus: "Katse kiinnittyy harvennushakkuisiin ja Itämeren alueelle"

Venäjän puun korvaaminen kotimaisella voi viedä Suomen hakkuut kestävyysrajalle

Kaksi rakennusurakoitsijaa hakee ratayhtiö Kymiringiä konkurssiin. Yritykset ovat jättäneet konkurssihakemuksen Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen. Hakemuksen mukaan velkojilla on Kymiringiltä noin 370 000 euron ja 264 000 euron saatavat.

Molemmat velkojat ovat perineet saataviaan 13. kesäkuuta laadituilla konkurssiperusteisilla maksukehotuksilla, mutta Kymiring ei ole maksanut velkojaan.

Kymiringin toimitusjohtaja Riku Rönnholm kertoo Ylelle tekstiviestillä, ettei yhtiö ole saanut vielä hakemusta tiedoksi eikä siksi kommentoi asiaa tässä vaiheessa.

KymiRingin hallitus ja omistajat käsittelevät asiaa sisäisesti alustavasti tänään keskiviikkona ja tarkemmin sen jälkeen, kun hakemus ja sen sisältö on saatu tiedoksi, Rönnholm toteaa viestissään.

Lue myös:

Riskiarvion pahin uhka toteutui, kun MotoGP-kisa peruttiin: nyt tapahtumayhtiö selvittää, saako se rahojaan takaisin

Ratayhtiö Kymiringillä on ollut toistuvasti vaikeuksia maksaa laskujaan, kertoo kouvolalaisen rakennusliike Macran toimitusjohtaja Jari Suomela.

– Aiemmat kolme kertaa velat ovat ratkenneet, mutta eivät nopeasti.

Nyt neljännellä kerralla rakennusliike on jättänyt Kymiring ratayhtiöstä konkurssihakemuksen. Yle kertoi keskiviikkona, että Macra ja toinen rakennusurakoitsija ovat hakeneet kesäkuussa ratayhtiö Kymiringiä konkurssiin velkojina.

Macran ja toisen yhtiön saatavat ovat yhteensä runsaat puoli miljoonaa euroa.

– Yhtiömme jätti konkurssihakemuksen, koska emme saaneet selviä vastauksia Kymiringiltä, että miten asia meinataan hoitaa. Meillä ei ole varaa osallistua tällaisten hankkeiden rahoituksiin, yrityksemme rahaliikenteen on pyörittävä, että voimme hoitaa omat velvoitteemme, kertoo Macran toimitusjohtaja Jari Suomela.

Kouvolalainen rakennusliike on työskennellyt Iitin rata-alueella runsaat kolme vuotta. Macra on tehnyt etupäässä varikkorakennusta. Työt ovat työllistäneet 5–15 liikkeen työntekijää.

– Kyse on ollut yhteensä miljoonaluokan urakasta. Työt ovat useampaan otteeseen olleet kesken. Niitä on sitten jatkettu, kun tilaajalta tullut toive, että voi jatkaa.

Suomelan mukaan työt keskeytyivät aiemmin kesällä, kun selvisi ettei MotoGP-kisoja heinäkuussa ajetakaan.

Lue myös:

Riskiarvion pahin uhka toteutui, kun MotoGP-kisa peruttiin: nyt tapahtumayhtiö selvittää, saako se rahojaan takaisin

Lahti Events haluaa Kymiringiltä selvityksen siitä, pystyykö se pitäytymään tapahtumayhtiön kanssa tehdyissä sopimuksissa.

Lahden kaupungin tapahtumayhtiö oli sopinut Kymiringin kanssa MotoGP-kisan tapahtumatuotannosta tänä kesänä Iitissä, mutta kisa peruttiin, koska rata ei täyttänyt vaatimuksia. Lahti Events neuvottelee parhaillaan Kymiringin kanssa peruuntuneen MotoGP-osakilpailun korvauksista.

Tällä viikolla kaksi rakennusurakoitsijaa haki Kymiringiä konkurssiin maksamattomien saatavien vuoksi.

Lahti Eventsin tiedotteen mukaan selvityspyyntö liittyy ensisijaisesti elokuuksi alueelle suunniteltuihin tapahtumiin.

– Meidän intresseissämme on hoitaa jo sovitut tapahtumat maaliin mahdollisimman laadukkaasti ja minimoida radan vaikeuksista aiheutuvat tappiot omalle liiketoiminnallemme, kertoo Lahti Eventsin toimitusjohtaja Emilia Mäki tiedotteessa.

Lahti Eventsin mukaan yhtiö ei voi tällä hetkellä kommentoida tilannetta tarkemmin, koska neuvottelut sekä tulevista tapahtumista että MotoGP-korvauksista ovat kesken.

Tarvittaessa oikeustoimia

Lahti Events on varautunut tarvittaessa ryhtymään oikeudellisiin toimenpiteisiin oikeuksiensa toteuttamiseksi. Yhtiö kertoo myös sitoutuneensa suoriutumaan omista korvausvelvoitteistaan kumppaneilleen riippumatta Kymiringin kanssa käytävien neuvottelujen lopputuloksesta.

Lahti Events on hakenut omistajaltaan Lahden kaupungilta turvaavaa rahoitusta maksujen suorittamiseksi tapahtumajärjestelyjä tehneille kumppaneilleen eli lahtelaisille yrityksille.

– Ymmärrämme kiinnostuksen asiaa kohtaan sekä tilanteen herättämät kysymykset. Emme kuitenkaan voi tässä kohtaa ottaa riskiä, että syyllistyisimme sopimusrikkomukseen julkaisemalla salassa pidettäväksi sovittuja asioita. Tiedotamme siis molemmista asioista heti, kun se on neuvottelutilanteen osalta mahdollista, toimitusjohtaja Emilia Mäki sanoo tiedotteessa.

Yle yritti torstaina useasti tavoittaa Kymiringin toimitusjohtaja Riku Rönnholmia ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Tapio Nevalaa kommentoimaan tilannetta.

Ironman 70.3 Finland -triathlonkisa kokoaa yhteensä noin 2 000 kilpailijaa eri maista paahtavaan helteeseen launtaina Lahdessa.

Kisassa on luvassa 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Tarjolla on myös yli 30 lämpöasteen helteinen kisasää.

– Heti, kun pääsee pyörän päälle, pitää alkaa juomaan nestettä. Juoksu tulee olemaan raaka, mutta pitää muistaa oman tason mukainen vauhti, nesteytys ja kehon viilennys, sanoo X-tri Lahtea edustava triathlonisti Taru Schroderus.

Vesijärven vesi on ensiraporttien mukaan vielä yllättävän vilpoista. Schroderus kävi itse testaamassa märkäpuku päällä asian perjantaina.

– Viiimeistelyharjoitukset on tehty lämpimissä olosuhteissa. Kisassa tavoittelen 4 tunnin 50 minuutin aikaa.

Haastavimmat hetket tulevat Schroderuksen mukaan juoksun aikana.

– Pieni epätoivokin kuuluu asiaan. Parhaimmmat muistot saa, kun on voittanut itsensä.

MM–kisoihin kokemuksia

Ironman-kisan tapahtumakeskus Lahdessa sijaitsee Sibeliustalolla ja matkustajasatamassa. Kilpailijoiden pyöräreitti kiertää Hollolassa ja Kärkölässä.

– Kilpailijat ovat kertoneet, että katsojien kannustus reitillä on ollut hyvää. Kärkölässä on tulossa kova kannustuspiste ainakin sosiaalisen median perusteella, sanoo kilpailunjohtaja Tiina Boman.

Kilpailijoiden ja muiden liikkujien turvallisuuden vuoksi pyöräilyreitti on kokonaan suljettu autoliikenteeltä pyöräilyosuuden ajan. Tiesulut ovat käytössä kilpailupäivänä kello 14.30–21.10, mikä vaikuttaa alueen asukkaiden liikkumiseen.

Ensi vuonna Lahti isännöi heinäkuussa Ironman-osakilpailua ja elokuussa Ironman 70.3 maailmanmestaruuskisoja ensimmäisenä kaupunkina Pohjoismaissa.

MM-kisojen organisaatio on alkuviikolla tullut Lahteen ja tutustunut paikkoihin ja reitteihin.

– Ne on nyt hyväksytty ja niitä aletaan sitten työstää myöhemmin, sanoo Boman.

MM-kisoissa Ironman-kisa houkutellee paikalle ainakin 5 000 kilpailijaa.

Helsingin Olympiastadionille odotetaan lauantaina 40 000:ta ihmistä juhlimaan Apulannan 30-vuotissynttäreitä. Juhlakonsertti oli tarkoitus järjestää vuosi sitten, mutta se siirtyi koronan takia. Iso osa valmisteluista oli tehtävä kahteen kertaan. Kulut ovat nousseet melko mittaviksi, sanoo Toni Wirtanen.

– Mutta kun ollaan kerran aloitettu, niin tehdään sitä punkkia perkele, hän summaa.

Jättikonsertteihin sisältyy aina muutenkin jonkinlainen taloudellinen riski. Sipe Santapukki kertoo, että stadionkeikan lipputulot uppoavat esitykseen.

– Se halutaan tehdä tosi päräyttäväksi. Tämän keikan riski on suunnilleen kolmen kivitalon verran, lausahtaa Santapukki.

Toni Wirtanen tarkentaa taloudellista mittakaavaa.

– Nyt puhutaan espoolaisista kivitaloista, ei päijäthämäläisistä. Ja niin, että vähintään ranta näkyy, hän sanoo.

Santapukin mukaan viivan alle jää lopulta hämmentävän vähän. Todennäköisesti paljon vähemmän kuin ihmiset uskovat bändin ansaitsevan jättikeikasta. Apulanta ei ole koskaan halunnut tinkiä esityksensä sisällöstä.

– Jos sinne menisi t-paidoissa ja kitarat keississä, niin sittenhän siitä jäisi. Mutta kun sinne tehdään spektaakkeli, niin siihen ne fygyt menee.

Lue myös:

U2:n poliisisaattue ja Michael Jacksonin konsertin harras tunnelma – Katso herkulliset uutisvideot Stadionin suurkonserteista

Jyrki nosti pinnalle

Vuonna 1991 Heinolassa perustettu Apulanta teki ensimmäisen pitkäsoittonsa kolme vuotta myöhemmin. Varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1995.

– Aluksi tuntui, että lyötiin päätä seinään, mutta sitten ysärin puolivälissä se seinä murtui. Onneksi ympärillä oli ihmisiä, jotka halusivat meille hyvää ja halusivat tehdä töitä meidän eteemme, kertoo Sipe Santapukki.

Televisio-ohjelma Jyrkillä oli iso merkitys sen ajan suomalaisbändeille. Moni breikkasi MTV3-kanavalla esitetyn nuorten iltapäiväohjelman siivittämänä.

– Jyrki oli vähän niin kuin lottovoitto meille. He jotenkin diggasivat meidän bändistä tosi paljon. Päästiin sinne soittamaan puolirandomisti tyyliin tulkaa nyt vetämään jotain.

Anna mulle piiskaa -biisiä ei edes ollut olemassa päivää ennen kuin se oli tarkoitus soittaa televisiossa Jyrkin suorassa lähetyksessä.

– Toni oli tehnyt sen iltahämärässä. Juuri ennen lähetystä hän näytti meille, että soittakaa näistä kohdista. Tässä kovaa ja tässä hiljaa. Se oli sillä tavalla legendaarinen esitys, että treenaamatta tuli melko hyvä, muistelee Santapukki.

Liiketoimintaa elävän bändin ympärillä

Tämän päivän Apulanta on bändin lisäksi liiketoimintaa. Vuonna 2021 Apulanta Oy:n liikevaihto oli 810 000 euroa ja tilikauden tulos 347 000 euroa.

Yhtiö on ostanut kiinteistöjä, joista osasta saadaan vuokratuottoa. Osa on ollut kunnostamista vaativia historiallisia kohteita, kuten rakennukset Lahdessa Hennalan vanhalla kasarmialueella.

Hennalassa on myös Apulandia.

Bändi on nimittänyt sitä huvipuistokseen, koska museoksi kutsuminen antaisi liian yksipuolisen kuvan elävästä bändistä. Yhtyeen urasta kertovassa näyttelyssä on myös Apulannan alkuperäinen treenikämppä. Se purettiin Heinolassa ja rakennettiin uusiksi Hennalaan.

Toni Wirtanen kiteyttää, että Apulanta on elämäntyö. Kokonaisvaltainen asia.

– Hienoa, että olen saanut tällaista tehdä, koska muutakaan en osaa, lausahtaa Wirtanen.

Taloustietojen mukaan Apulanta Oy työllisti vuonna 2021 viisi ihmistä.

– Onhan meillä toimisto, ihmisiä töissä ja palkat maksettavana. Mutta meille tulee aina olemaan pyhä asia se, mitä bändi tekee ja millaisia keikkoja se soittaa, summaa Sipe Santapukki.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 2.7. klo 23:een asti.