Joulukuun markkinat ovat myyjille yksi talven harvoista, yleensä vilkkaista tapahtumista. Silloin tehdään sydäntalven tili, tietää Lahden tori-isäntä Seppo Sintonen.
- Joulumarkkinoille tulee uudenlaisia kauppiaita, alkaa olla porontaljaa, lampaantaljaa ja muuta joulutavaraa. Joulukuun markkinat ovat aina odotetut. Sen jälkeen talvimarkkinat ovat hiljaisia.
Lahdessa keskiviikkona markkinapäivänä monella myyjällä tunnelma ja kaupanteko olivat kuitenkin vaisuja.
Orimattilasta tyttärensä valmistamia koriste-esineitä myymään tullut Mailis Huppunen ihmetteli, ettei moisia joulumarkkinoita ole aiemmin nähtykään.
- Ei ole kehumista. Ennen kauppa on käynyt joulumarkkinoilla hyvin, mutta nyt on todella nihkeää. Selvästikään tavara ja ostajat eivät kohtaa.
Leipomotuotteita kaupannut Sirkka Kujanpää vahvisti, että myynti on ollut Lahden väliaikaistorilla huonoa. Kaikille markkinoille ei ole edes viitsinyt lähteä myyntipöytiä pystyttämään.
- Tämä on huonompi paikka kuin oikea tori. Vanhukset eivät jaksa kävellä tänne eikä bussilla pääse lähelle. Olemme miettineet, kannattaako tänne edes lähteä myymään, mutta kyllä tori aina vetää puoleensa. Se on elämäntapa.
"Aika sekainen paikka"
Väliaikaiselta markkinatorilta noin joka neljäs kauppias on jo kaikonnut. Niillä, jotka jäivät, myynti on laskenut.
Markkinoiden hiljenemiseen on etsitty monia syitä. Evakkotoria on pidetty syrjäisenä ja pienenä. Aukio on hajanainen ja myyntipisteet hankalasti järjestettävissä.
Joulumarkkinoilla asiakkaita oli kuitenkin liikkeellä kohtalaisesti. Heitä torin puutteet eivät tuntuneet suuremmin häiritsevän. Ostoksiakin tehtiin, joskin harkiten ja maltilla.
Pitkästä aikaa markkinoilla pyörähtänyt lahtelainen Anitta Hukka tarttui kalakauppiaan syöttiin ja osti kotiinviemisiksi kalaa.
- Me vasta kiertelemme täällä. Alue on kyllä aika sekainen. Kojuja on joka puolella. Jos jotain tiettyä etsii, sitä on varmasti vaikea löytää, hän pohtii.
Teltassa kahvilla istuneet hollolalainen Seppo Rätinen ja lahtelainen Hilkka Lönnqvist kertovat Lahden markkinoiden olevan heille tärkeä perinne. He kokoontuvat torille aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona vaihtamaan kuulumisia, käymään ostoksilla ja tapaamaan tuttuja.
- Ostin joulukortteja, en vielä muuta, Lönnqvist huikkaa kahvikuppinsa yli.
- Minä hain ylikypsää kylkeä. Sitä pitää aina ostaa markkinoilta, Rätinen virnistää.
Rätisen mielestä väliaikaistori on suppuinen, mutta muuten toimiva. Lönnqvist puolestaan pitää torin ja markkinoiden sijaintia teatterin ja kirjaston kupeessa hyvänä.
- Kun oikea tori on remontissa, tämä on lähempänä kotiani. Ihan hyvä tänne on tulla, vaikka oikea tori on aina oikea tori.