Jokin aika sitten Oxfordin intelligentit listasivat ammatteja, jotka tulevat katoamaan yhteiskunnan automatisoinnin myötä. Ennusteen mukaan muutamassa vuosikymmenessä robotit korvaavat ihmiskehon vuodattaman hien monissa ammateissa.
Listalla olivat ainakin kaupan kassa, varastotyöntekijä ja olipa joukossa myös uutistenlukija. Kiitos vaan.
Kuulostaa toki pikkiriikkisesti pessimistiseltä, orwellilaiselta skenaariolta, mutta tulevaisuus on jo täällä. Tästä edelläkävijänä pidän toista kauppajättiämme, S-ryhmää. Seuraavassa pari esimerkkiä.
S-ryhmällä on ollut ainakin Lahdessa tarjolla jo pitempään Ikean huonekalukaupan tapainen itsepalvelukassa. Helppoa ja vaivatonta, eikä asiakkaan enää tarvitse sietää tylyä osa-aika kassaa, joka opintolainaa vältellessään raataa minimipalkan turvin.
Ja mikä parasta, se mikä lainakammoisen palkassa säästetään, näkyy luonnollisesti alennuksena kaupan tuotteissa.
Niinpä. Sitä odotellessa.
Toinen esimerkki. Asiakas tilaa osuuskaupan huoltamolta amerikkalaisen hapatuksen, hampurilaisaterian. Tarjoiluastialle tulivat ranskalaiset ja juoma, muttei hampurilaista. Sen korvasi muovilätkä.
”Se piippaa kun voit tulla hakemaan hampurilaisia”, nyrpeähkö myyjätär mainitsi ja patisteli katseellaan asiakkaan pois tiskiltä.
Asiakas alkoi pohtia. ”Tilasin juuri lähemmäs 10 euron hapatuksen, jonka nälänvievä vaikutus katoaa kertapieraisulla, mutta tämän lisäksi sain työtehtävän.” Ole oma tarjoilijasi. Nouda, syö, vie astiat pois.
Kätevää ja kotoista. Vain tiskaus puuttuu.
Palvelun vähentämistä on helppo perustella säästöillä. Jos näin on, odotan, että itsepalvelu laskee myös hintaa. Odottavan aika taitaa käydä pitkäksi.
No, osataan sitä helliä maksavaa ihmistä toisessakin kauppajätissä. Tämä esimerkki ei varsinaisesti kuulu automatisointiin vaan asiakaspalveluun yleisesti.
Tässä tapauksessa asiakas vuokrasi Keskoon kuuluvalta lahtelaiselta huoltamolta pakettiauton. Summa nousi hyvän matkaa yli sadan euron.
Asiakas piti hintaa sangen tukevana, olihan kyse vain muutaman tunnin lainasta, joten hän ajatteli, että tuskin on liian röyhkeää käytöstä, jos nätisti pyytää kaupankylkiäisenä kahvikupposen.
Vastaus tuli nopeasti, se oli jyrkkä, ehdoton, huulet loukkaantuneina viiruina lausuttu: ”Ei. Ette saa. Se ei kuulu hintaan.”
Vastaus on toki looginen. Kahvin maailmanmarkkinahinta on vallan törkeä ja yksi kuppi maksaa huoltamolle ainakin 20 senttiä. Mitä siitä tulisi, jos jokaista satasen käyttänyttä asiakasta pitäisi hemmotella ilmaisella kahvilla.
Kohta ei enää kauppias hoitaisi hommaa.
Tässä tapauksessa asiakas kuitenkin päätti, että jatkossa vuokrapirssi tulee jostain muualta. Kahvilla tai ilman.