Pienet koululaiset elävät jännittäviä aikoja. Erityisesti ekaluokkalaiset odottavat innolla ensimmäisen koulutodistuksen saamista. Opettajissa arviointi herättää ristiriitaisia tunteita.
- Kyllähän tämä arviointi on yksi opettajan työn työläin ja inhottavin juttu, myöntää Suomen Alkuopetuksen opettajain liiton puheenjohtaja Pirjo Mertaranta.
Joissakin kouluissa annetaan todistukseen numeroarvosanoja jo ensimmäisestä luokasta lähtien.
- Meidän kunnassa on numeroarviointi viidennestä luokasta alkaen, pienemmillä on rasti ruutuun, kertoo Nastolan Kirkonkylän koulussa opettava Mertaranta.
Vaikka sanat "kiitettävä" ja "hylätty" on helppo muuttaa numeroiksi, sanamuoto tuntuu numeroarvosanaa armollisemmalta.
- Rastina arvosana ei näytä niin pahalta kuin numero. Kuutonen näyttää pahemmalta kuin "kohtalainen", Mertaranta perustelee.
Hän myöntää, että edes 30 vuoden opettajakokemus ei ole tehnyt arvosanojen antamisesta helppoa.
- Yhtä vaikeaa ja työlästä se on. Opettajahan arvioi aina myös itseään. Jos oppilas saa huonon arvosanan, sitä aina miettii, että olenko tehnyt kaikkeni oppilaan eteen. Kyllä sitä joidenkin kohdalla joutuu muutaman yön miettimään.
Todistuksia ei pidä vertailla
Erityisesti ekaluokkalaisten arviointi tuottaa päänvaivaa, sillä lasten lähtötasot ovat hyvin erilaiset. Suomen Alkuopetuksen opettajain liiton puheenjohtaja ei olekaan niin vakuuttunut joulutodistusten tarpeellisuudesta.
- Joku saattaa lukea jo Harry Potteria, kun toinen vasta tavaa sanoja. Välillä mietin, että onko pakko antaa arvosanoja jo tässä vaiheessa, Mertaranta toteaa.
Opettajan on kuitenkin pakko olla realistinen ja yrittää arvioida jokainen oppilas samoilla kriteereillä vaihtelevista lähtökohdista huolimatta. Tärkeintä olisi, etteivät oppilaat vertailisi todistuksia keskenään.
- Todistuksia ei saisi verrata toisiinsa, mutta niinhän lapset tekevät. Myös vanhemmat vertaavat sisaruksia keskenään, Mertaranta kritisoi.
Vanhemmilta hän toivoisi ennen kaikkea tukea ja kannustusta, arvosanoista riippumatta.
- Ensimmäiset todistukset ovat niin tärkeitä lapselle. Jos lapsi on kauheasti tehnyt töitä ja yrittänyt, mutta on lukivaikeus ja tulee huono arvosana, niin ei saisi lannistaa.
Myös opettaja joutuu painimaan erilaisten vaatimusten ristipaineessa: on oltava realistinen, mutta kannustava.
- Arvioinnin tehtävä on myös kannustaa ja motivoida.
Yhtenäiset arviointiperiaatteet helpottaisivat arkea
Oppilaiden arviointia ei helpota yhteisten käytäntöjen ja arviointikriteerien puuttuminen. Joissakin kouluissa numerot on korvattu sanamuodolla: kiitettävä, hyvä, tyydyttävä, kohtalainen, välttävä ja hylätty. Toisten todistuksissa komeilee hymynaamoja, pupunkorvia tai väritettyjä pylväitä kuvastamassa taitotasoa.
- Pupunkorvista ja värityksistä en pidä. Että jos väritetään jotain palkkia, niin missä menee se raja - mitä se kertoo?
Kunta- ja koulukohtaiset erot valtavat, mikä hankaloittaa myös koulun vaihtamista.
- Jos oppilas tulee jostain muusta koulusta, siinä menee jonkin aikaa, että opettaja käy paperit läpi ja ymmärtää, millä tasolla oppilas on.
Suomen Alkuopetuksen opettajain liiton puheenjohtaja Pirjo Mertaranta panee toivonsa opetussuunnitelmien uudistamiseen.
- Nyt kun tulee uudet opetussuunnitelmat, toivottavasti siellä tulee tarkemmat ohjeet ja perusteet arvioinnille. Se helpottaisi kyllä opettajan työtä, kun perusteet olisivat yhdenvertaiset.