Jotkut sarjakuvapiirtäjät aloittavat urakkansa kirjoittamalla tai piirtämällä. Tarinan juoni syntyy siinä samalla.
Fingerporin luoja Pertti Jarla on eri koulukuntaa. Ennen kuin kynä hipaiseekaan paperia, pitää olla ajatus, vitsi. Ideoita tulee omasta päästä, lukijoilta ja tutuilta.
– Kun aloin tehdä Fingerporia, tuntui, että ideat loppuvat. Sama tunne on ollut sen jälkeen joka viikko. Olisin joutunut turvautumaan ö-luokan ideoihin, ellei ideoita tulisi lukijoilta.
Taiteilija ottaa faniensa ajatukset todesta, ja moni niistä päätyy julkaistuihin sarjakuviin.
Fingerpori tunnetaan sanaleikeistään ja kaksimielisyyksistään. Jos piirtäjä jonain päivänä kyllästyisi sanaleikkeihin tai hahmoihinsa, hän ei epäröisi uudistaa sarjakuvaa.
Kieroutunutta kotiseutuylpeyttä
Jarlan sarjakuvaa julkaisee noin 30 sanomalehteä, joten Fingerporin henki ja hahmot ovat tuttuja monille suomalaisille. Sarjakuvaa julkaistaan eri aikataululla eri lehdissä.
Joskus kuviin voi lipsahtaa virhe.
– Kerran esimerkiksi Hesarissa ilmestyi kuva, johon oli piirtänyt talipallon väärin omituiseksi makkaraksi. Muiden lehtien lukijat saivat korjatun ja parannellun version, Jarla virnistää.
Fingerporin hahmot ovat kuvitteellisia, mutta Jarla on ynnännyt niihin tapaamiensa ihmisten piirteitä. Esimerkiksi Rivo-Riitta sai aikoinaan innoituksen lahtelaisen pubin emännästä, jota Jarla kuvailee "vähemmän ujoksi ihmiseksi".
– Hän oli tietoinen siitä, että oli hahmon esikuva.
Taiteilijat maustavat usein teoksensa ripauksella juuriaan. Pertti Jarla on kotoisin Nastolasta, ja kertoo hänkin tuoneensa häivähdyksen kotiseutuaan sarjakuvaansa.
– Esimerkiksi pohjalaiset tutut kehuvat aina kotipaikkaansa. Kun Nastolassa tapaa tuttuja, aletaan puhua kaikista säälittävistä ilmiöistä ja omituisuuksista. Se on kieroutunut versio kotiseutuylpeydestä. Se, että kotiseudulle naureskellaan, näkyy Fingerporissa.
