Tarkoituksenani oli puhua matemaattisesta köyhyydestä, mutta se vaatii sen verran etukäteistyötä, että päätin jättää aiheen tuonnemmaksi.
Sitä paitsi köyhyys ei katoa mihinkään, mutta talviolympialaiset ehtivät mennä ohi ennen kuin huomaammekaan. Ja voi olla, että menestys Sotshissa jää köyhäksi, joten se teema saadaan mukaan tähänkin.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund nimesi joukkueen, jolla lähdetään olympialaisiin menestystä hakemaan. Yllätyksiä oli vähän.
Yksi oli se, että Saku Koivu ei lähde mukaan, koska ei omasta mielestään ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Toinen yllätys oli ehkä se, että viime aikoina NHL:ssä vahvasti esiintynyt Sean Bergenheim ei sopinut joukkueeseen, koska ei valmennusjohdon mielestä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa.
Tuttuun tapaan leijonat lähtee haastamaan supertähtiä vilisevät Kanadan, Venäjän, USA:n ja Tsekin. Ja kuten tiedetään, jos kaikki menee putkeen, Suomi voi pikkuleijonien maailmanmestaruuden innoittamana yltää mihin tahansa, mutta jo mitalipeleihin pääsy on kova juttu. Oma veikkaukseni olympiavoittajaksi on Ruotsi. Valitettavasti.
Voi olla, että naarasleijonat ovat lähempänä mitalia kuin urokset.
Näistä nykyaikaisemmista ”lökäpöksylajeista” en osaa sanoa mitään. Niissä voi menestystä tullakin, mutta, jos pysytään perinteisissä pohjoismaisissa lumilajeissa, hiihtokin taitaa olla naisten varassa.
Tosin Tour de ski antoi ehkä turhankin valoisan kuvan, kun siellä loistivat poissaolollaan kirkkaimmat tähdet, Puolan Kowalsjuk ja Ruotsin Kalla ja Norjan ykköstykki Björgen jätti homman kesken.
Mutta aivan kärjen tuntumassa Suomen naiset varmasti ovat. Muutama mitalikin on mahdollinen, ehkä parhaimmalta näin etukäteen näyttää mahdollisuudet viestissä, kun tasoa ja leveyttä tuntuu löytyvän.
Meidän Aino-Kaisamme ei ole vieläkään ihan parastaan näyttänyt, mutta Aikku lupasikin syksyllä tavatessamme sen ”elämänsä hiihdon” vasta Sotshin perinteisellä kympillä.
Ampumahiihdossa meillä on vain yksi ainoa menestyjä – Kaisa Mäkäräinen.
Voi olla, että ladulta ei mitaleja tuo kuin naishiihtäjät.
Perinteisestä paraatilajistamme yhdistetystä, ei tule vielä näissä kisoissa mitään, mutta nuorilla urheilijoilla on onneksi vielä kilpauraa edessään.
Mäkihypyn yksittäisessä kilpailussa suomalaisillakin on tilaisuutensa, kuten Anssi Koivuranta Keski-Euroopan mäkiviikolla näytti. Janne Ahonenkaan ei ole vielä parastaan saanut irti ja jos ja kun Janne vihdoin onnistuu ja pystyy hänkin elämänsä suoritukseen, on se puuttuva henkilökohtainen olympiamitali mahdollinen, vaikkakaan ei todennäköinen.
Voi olla, että kisojen paras mäkihyppääjäkin on nainen. Nimittäin lahtelainen Julia Kykkänen.