Arkkitehdin koulutuksen saanut ja siinä ammatissa parikymmentä vuotta toiminut Matti Oijala tuli kotitilalleen isännäksi 2000-luvun alussa. Luomutilan status Oijalalle tuli jo aiemmin, vuonna 1996.
- Meillä on aika hyvä kokemus siitä, mitä näillä mailla kannattaa kasvattaa ja miten. Silti uusi aina kiehtoo ja innostaa kokeilemaan.
Tällä hetkellä Oijalan tilalla kasvatetaan 23:a eri kasvilajia myyntiin. Tilalla kasvaa niin nuoria päärynäpuita, taitepapua kuin maa-artisokkaa. Matti Oijalaa innostavat uusien lajien kokeilut edelleen. Suuri valikoima ja vaihtelut ovat taanneet sen, ettei ilmaan satoa jäädä.
- Luomussa monipuolisuus on ehdoton vaihtoehto kasvinsuojelun kannalta. Minä myös haluan kokeilla monia kasvilajeja ja saada koko ekosysteemin toimimaan. Toivottavasti löytyy myös paljon sellaista, mitä me itse ja asiakkaat haluavat syödä. Monet luomutilat, jotka villjelevät vain yhtä samaa, saavat ennenpitkää jonkun taudin vaivoikseen.
Oijala leimaa kasvilajikokoelman vielä harrastukseksi, mutta myöntää, että haluaa jatkaa samalla lijalla.
- Harvinaisia viljelykasveja on harrastetasolla kasvatuksessa. Jos itse tykkäämme japaninruusukvittenistä, haluamme kokeilla, tykkäävätkö muutkin. Mistä me itse pidämme, niistä voi tulla myös myyntituotteita, pohtii Matti Oijala.
Suoramyynti on palvelua tärkeille asiakkaille
Matti Oijala myy satoaan tilalta suoraan kesäisin. Isäntä pääsisi helpomalla, kun ei tarvitsisi pellon laidalta juosta korjaamaan satoa pihassa odottaville asiakkaille. Perunat nostetaan kesällä kuokalla suoraan myyntiin.
- Helppous ei ole minulle tärkein asia. On tärkeää kysyntää, kuten tämän alueen kesäasukkaat, ruokapiiri ja muitakin, jotka haluavat ostaa oman alueen tuottajilta. Tällä alueella on aika vähän tuottajia, tässä olisi kasvun mahdollisuus. Vapaa-ajan asukkaat ovat erittäin maksukykyisiä.
Lähiruualla on Oijalan mukaan merkitystä paitsi oman seudun elävyydelle, myös matkailulle.
- Tiedän omasta kokemuksesta, kun kiertelin nuorempana maailmalla, että paikallista ruokaa reissuilla haluaa syödä. Omia tuotteita pitää pystyä tarjoamaan matkailijoille. Ei niin, että tarjotaan samaa kuin lähtömaassa.
Tämän talven sää jännittää luomuviljelijää, joka on tottunut siihen, että lunta on Salpausselän pohjoispuolella viljelysten suojana.
- Talvipakkaset jännittävät, koska lunta ei ole maassa. Tuossa on pellolla arkaa mansikkaa ja nuoria päärynäpuita. Ei tiedä, miten niiden käy. Mutta sitten sopeudutaan, hän pohtii.
Perunasta brändiraaka-aine
Matti Oijala kasvattaa myös niin sanottuja tavallisia juureksia ja vihanneksia kuten porkkanaa ja perunaa. Perunan monipuolisuus kärsii siitä, ettei eri lajikkeita edes löydy kaupan tarjonnasta. Perunaa myydään yhtenä perunana, vaikka eri käyttötarkoituksiin pitäsi olla eri lajikkeet. Oijala kiertääkin Van Goghin kaukaa ja satsaa erikoislajikkeisiin.
- Peruna on monipuolinen, mutta käytämme sitä yksipuolisesti. Myöskään ruokakulttuurin edelläkävijöiden, nuorten aikuisten, nuiva suhtautuminen perunaan ei ole tehnyt menekille hyvää.
Oijala haluaa perunalajikkeet esiin bulkkiperunan joukosta, sillä perunaa löytyy moneen käyttötarkoitukseen ja ravintosisällöltäänkin eri lajikkeet eroavat. Makuun vaikuttaa myös typpilannoitus, joka lisää satoa, mutta vie makua.
Luomuviljelijä uskoo, että kunnollinen peruna erottuu massasta.
- Perunassa on hyviä erikoislajikkeita, joiden menekki on hyvä. Viime kesänä jo kokeilin Maya Gold -lajiketta, jonka omistaja on niin tarkka, ettei sadosta saa jättää lisättävää itselleen vaan siemenperunat on ostettava aina uudelleen. Muutkin erikoisperunat, kuten Blue Congo, kertovat että perunaa on eri väreissä ja ominaisuuksissa. Siikli tunnetaan jo hyvin, mutta ei talvivarastointiin ole muitakaan erikoisperunoita jäänyt.