”On vastustettava kiusausta tuntea inhimillisyyttä”, sanoo sotilas toisesta maailmansodasta kertovassa televisiosarjassa. Hän pohtii millainen on hyvä sotilas, ja miten hän on itse tullut sellaiseksi.
On vastustettava kiusausta tuntea inhimillisyyttä. Jos eläisimme inhimillisessä maailmassa, ei ihmisarvolla kikkaileva ja sitä halventava Venäjä olisi saanut talviolympialaisia järjestettäväkseen.
Niitä ei vietäisi sen ainoaan kolkkaan, jossa ei todistettavasti ole koskaan ollut lunta. Vain siksi, että läpikotaisin korruptoituneen yhteiskunnan ylimmät kerrokset hyötyisivät tolkuttomasta rakentamisesta. Jälleen kerran.
On vastustettava kiusausta tuntea inhimillisyyttä.
Jos eläisimme inhimillisessä maailmassa, ei meillä olisi elektroniikkaa, jolla katsoa kisoja. Komponentit joita se sisältää on tehty halpatyövoimana Kaukoidässä.
Eikä meillä olisi lämpimiä vaatteita, autoja, ruokana muutakin kuin perunaa ja pettuleipää, eikä ylipäätään mitään, mikä on tehty vaikkapa muovista.
Sotien, siirtomaiden alistamisen, kansanmurhien, luonnon raiskauksen ja kaiken ihmisyyteen liittyvän kuonan järjestelmällisen hyödyntämisen myötä globaali talous toimii niin, että kaikki mitä pidämme hyvän elämän materiaalisina tunnusmerkkeinä, ovat meidän ulottuvissamme.
Ja jos aikoo elää tässä yhteiskunnassa ja olla toimiva osa sitä, on vastustettava aina vain kovemmin kiusausta tuntea inhimillisyyttä. On tultava hyväksi sotilaaksi.
Ja sitä sotaa käyvän sotilaan on otettava aseikseen ironia ja unohdus. On kerta kaikkiaan ymmärrettävä, että tämmöinen maailmantuska on naiivia, 70 -lukulaista ja muutenkin typerää.
On unohdettava globaalin maailmantalouden uhrit. Lapsityöläiset, lapsisotilaat, ihmiskaupan uhrit ja niin edelleen.
Heidät on syytä unohtaa mahdollisimman pian ja lopullisesti. Koska sinä hetkenä kun lakkaamme vastustamasta kiusausta tuntea inhimillisyyttä, on meidän itsemme pakko luopua siitä kaikesta mitä kutsumme inhimilliseksi elämäksi.
Koska se elämä on ostettu hinnalla, johon inhimillisyyttä tuntevan ihmisen moraalilla ei yksinkertaisesti ole varaa.
Ai niin. Sarja, jossa sotilas sanoi nämä viisaat ja meidän monen elämänfilosofian tiivistävät sanat, on nimeltään Sodan sukupolvi.
Se kertoo toisen maailmansodan aikaisesta Saksan armeijasta.
Jussi Sorjanen on Teatteri Vanha Jukon taiteellinen johtaja ja Yle Lahden kolumnisti.