Keramiikkataiteilija Heikki Rahikainen esittelee teekannujaan Galleria Aila Seppälässä Lahdessa avatussa näyttelyssä. Esineet on sijoitettu paraatipaikalle, kadulle avautuvan ikkunan ääreen.
- Tavaramerkkini teekannuissa ovat jalat. Haluan nostaa esineen ylös, sanoo taiteilija.
Hän korostaa, että oleellista teenjuonnissa on esineiden ja juoman ohella seremonia, rituaalit ja tunneside, joka toimintaan liittyy.
Taiteilija kertoo tekevänsä jokaiseen näyttelyynsä variaatioita yhdestä ja samasta teemasta, oli sitten kyse teekannuista tai Rahikaiselle tyypillisistä seinälaatoista.
- Neliö on vanha perusmuoto. Laatoissa olen löytänyt oman mittakaavani. Se on sellainen, joka on yhteydessä omiin käsiini.
Teokset valmistuvat nopeasti, kun tekovaiheeseen päästään.
- Alkuvaihe saattaa kestää pitkään. Siinä ollaan enemmän alitajunnan puolella. Tekovaiheessa ei enää inspiraatiota haeta vaan silloin tehdään rankkaa, fyysistä työtä.
Heikki Rahikainen vaikutti lahtelaisessa taide-elämässä ennen 2000-lukua parinkymmenen vuoden ajan. Lahdesta tie on vienyt ulkomaille työskentelemään ja näyttelyihin Kiinaa myöten.
Matkalla mestariksi
Elämänsä merkkipaaluksi Rahikainen nimeää pääsyn Ateneumiin.
- Sitä ennen koulu meni pieleen, mutta Ateneumissa minulla oli onni päästä professori Kyllikki Salmenhaaran oppilaaksi. Alan nyt päästä jyvälle, mistä hän puhui.
Savi on Rahikaisen mukaan ”vaikea laji”.
- Voin ylpeänä sanoa olevani ammattimies ja tekeväni työtä, joka tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä. Vielä on matkaa mestariksi, mutta olen sillä matkalla.
Nykyään Helsingissä asuva taiteilija muistelee lämmöllä tuttuja kadunkulmia.
Galleriasta kulman takana on Hämeenkatu, jonka varrella oli näyttelytila. Siellä pidettiin Heikki Rahikaisen ensimmäinen taidenäyttely. Sielläkin oli esillä teekannuja.
Käsite. Heikki Rahikaisen keramiikkaa -näyttely on esillä Galleria Aila Seppälässä Lahdessa 23.2.2014 asti.
