Miten tähän kaikkeen työpaikkamyllerrykseen sopii kaavailtu eläkeiän nosto? Aika huonosti.
Tietynlaisia ristiriistaisia ajatuksia tulee mieleen, kun lukee vaikkapa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen tuloksista viime vuotta koskien. Niissä kerrotaan, että joka neljäs suomalainen kokee työkykynsä heikentyneen.
Päijät-Hämeessä luvut ovat vieläkin synkempiä. Peräti joka kolmas ei usko jaksavansa eläkeikään saakka. Työpaikoilla täytyy siis olla jotakin todella pielessä.
Miksi joku toinen saattaa jo nelikymppisenä kokea olevansa uupunut, loppuun palanut ja valmis eläkkeelle? Toinen puolestaan ei malttaisi lopettaa hommia, vaikka 68 vuotta tulee mittariin.
Hiljattain haastattelin 65-vuotiasta keittiöpäällikköä, joka edelleen intoa puhkuen astelee aamuisiin tutulle työmaalle. Virtaa antaa rautainen ammattitaito, hyvä työyhteisö ja sopiva määrä uusia haasteita matkan varrella.
Entäpä yrittäjä, joka on jo päälle 50 vuotta harjoittanut ammattiaan parturi-kampaajana. Mitä hän kertoi syyksi sille, että jaksaa edelleen käydä töissä kuutena päivänä viikossa? Vastaus kuului: ”Toiset ihmiset ja
asiakkaat antavat virtaa, mutta myös hyvä terveys”.
Iäkäs työntekijä, joka viihtyy työelämässä pitkään, tappiin saakka, kertoo usein myös siitä, miten hän arvostaa itse omaa pitkäaikaista kokemustaan. Sitä ammattitaitoa, josta voi ammentaa erilaista osaamista kiperiinkin paikkoihin tämän ajan kiireistä huolimatta.
Jos tuo ammattitaito viedään tai sitä ei erilaisten pätkähommien johdosta pääse syntymäänkään niin eläkeiän nosto on tällöin vain ruusuinen haavekuva vailla todellista pohjaa.
Jotain pitäisi tehdä, kun osalle korkea eläkeikä, vaikka seitsemänkymmentä vuotta, toimii hyvin ja osa on jo päälle nelikymppisenä eläkkeen tarpeessa.
