Viime viikonloppuna urheiluelämän perustukset järisivät. Kyse ei ollut Sotshin hämäräperäisistä rakennusurakoista eikä Valko-Venäjän MM-kaukaloiden ulkopuolisesta väkivallasta tai jonkun huolimattoman urheilijan dopingkärystä vaan jostakin paljon suuremmasta.
Suomalainen miesurheilija tuli kaapista ulos.
Miesurheilija ei ollut kyseissä kaapissa – joka on ymmärtääkseni vertauskuva salaisuudelle – ujouttaan tai jonkin kulkutaudin takia. Hän oli kaapissa, koska hän on mies, jonka seksuaaliset halut ja tarpeet eivät kohdistu vastakkaiseen vaan omaan sukupuoleen. Suomeksi, miesurheilija kertoi olevansa homoseksuaali.
Katukielessä sama tunnetaan muun muassa termeillä hintti, hinuri, homppeli tai puppeli. Naispuolinen vastine on lesbo. Katukielellä nasakasti lepakko. Muita termejä en tunne.
Uutinen oli joka tapauksessa sokki. Varsinkin, kun urheiluaatteen kruununjalokivi, olympialaiset ovat ovella. Doping vielä jotenkin menettelisi, mutta että homous.
Alkaako tästä ketjureaktio? Milloin aukeaa miesten jääkiekkojoukkueen kaapit? Onko naisleijonissakin tikkaria inhoavia piparin ystäviä? Entäpä tennis, jospa siellä on muitakin kuin Navratilova? Herranjumala, mitä jos niitä on myös pesäpallossa, kansallislajissa?
Urheilukansa on menettänyt yöunensa, viikonlopun jälkeen mikään ei enää ole entisellään. Suomalainen miesurheilija on tullut kaapista eikä sinne enää suostu palaamaan.
Pikkupoikien roolimallit on haettava jatkossa sumopainista. Ne nyt ei ainakaan voi olla hinureita, vaikka ovatkin puolipukeissa rätit syvällä takavaossa.
Vai olenko käsittänyt väärin? Onko tapahtunut oikeasti mitään muuta, kuin että ihminen, yksilö, tässä tapauksessa mies, paljasti julkisesti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön?
Ei. Mitään muuta ei ole tapahtunut. Kyseessä oli paljastus, jossa ei ole mitään, jonka pitäisi kiinnostaa ketään mieleltään edes jossain määrin tervettä ja yksilönoikeuksia kunnioittavaa ihmistä.
Miksi minulle tai sinulle kuuluu se, mikä on toisen ihmisen seksuaalinen suuntautuminen, oli kyseessä urheilija tai ei?
