"Tuntuu, että pakahdun. Ottaa rinnasta. On pakko lähteä liikkeelle, tehdä jotain. Saatan soittaa kavereille tai lähteä ajelemaan ilman päämäärää. Illat ovat pitkiä ja silloin palaan taas omiin oloihini ja yksinäisyyteen".
"En uskalla lähestyä toista ja ruveta puhumaan yksinäisyydestäni. Se on niin herkkä ja kipeä asia".
Esimerkiksi näin yksinäiset ihmiset kuvailevat tuntemuksiaan. Yksinäisyydestä ei haluta kertoa muille. Yksinäinen kuitenkin tunnistaa vaikka kaupungilla kulkiessaan muut samassa tilanteessa, ystäviä ja läheisiä vailla olevat ihmiset.
Miksi olemme yksinäisiä? Miten yksinäisyyden voi voittaa? Pitäisikö ihmisten pitää parempaa huolta läheisistään, ettei kukaan tuntisi jäävänsä yksin?