Heinäkuussa 2013 tangokuningattareksi kruunatun Heidi Pakarisen kalenterissa riittää merkintöjä, vaikka kuningatarvuosi lähenee loppuaan. Pakarisen pitkäsoitto julkaistaan toukokuussa.
Pakarinen muistelee kulunutta vuotta onnellisena.
- Ei ole itsestäänselvää, että pääsee jatkamaan tangolaulajan uraa kruunausvuoden jälkeen. Keikat pitää lunastaa, ja jokainen tekee sen tyylillään. Ihmiset, jotka käyvät tansseissa, päättävät, jatkuuko ura vai ei. Olen onnellinen siitä, että se jatkuu.
Vuoteen on mahtunut paljon musiikkia, konsertteja ja tapahtumia, hyväntekeväisyyttä ja ihmiskohtaamisia, Pakarinen kertaa.
- On ollut ihanaa. Joka kerta, kun lähden kotoa keikalle ja laitan pakin päälle, olen onnellinen siitä, että saan lähteä. Olen odottanut tätä vuotta siitä asti, kun hurahdin tangomusiikkiin 13-vuotiaana. On hienoa, että olen päässyt tekemään unelmaani tangon kautta.
Vuosi on vaatinut sopeutumista, kun perheenäidistä tuli keikkaileva tähti. Viime viikolla Pakarinen otti tyttärensä mukaan Kuopion karsintareissulle.
- He jäivät äidilleni kylään, mutta se oli sellainen yhden vuorokauden reissu. Oli ihanaa saada omat neidit mukaan, ja hekin hyppäsivät autoon innolla. Pienillä ihmisillä kovalevy ei ole vielä täyttynyt, joten he omaksuvat sanat ja melodiat nopeasti. Tytöt pääsevät aina yllättämään äidin, Pakarinen kertoo musikaalisen perheen elämästä.
Fiilistä tangokarsintoihin
Kisoihin pitää lähteä omana itsenään ja fiilispohjalta, neuvoo Pakarinen tangokuninkaallisiksi havittelevia. Tilanteessa pitää olla aito – ja hengittää syvään.
- Olen fiilis-ihminen. Esimerkiksi keikalle minun pitää aina ottaa useampi esiintymisasu mukaan. Koskaan ei voi tietää, jos fiilis muuttuu keikkaan mennessä, ja silloin pitää olla vaihtoehtoja. Koe-esiintymiseen kannattaa pukeutua sillä tavalla, että tuntee olevansa rento. Pukua ei tarvitse laittaa, jos ei halua. Tunnetila on tärkeämpi.
Laulukilpailu on aina arvostelulaji, eikä useaan kertaan kisoissa mukana ollut Pakarinen ole välttynyt pettymyksiltä tai katkerilta kyyneleiltä. Vuonna 2012 hän putosi semifinaaleissa, ja lupasi itselleen, ettei enää ikinä koskaan lähde tangoille.
- Tangon ja rakkauden voima on niin kumma, että kun katkerat kyyneleet oli vuodatettu, puheet alkoivat talttua. Kisoissa vuodatetaan paljon kyyneleitä sekä omasta pettymyksestä että toisten puolesta. Tangopiireissä myötäeläminen on tyypillistä ja se tekee työstä osittain rankkaakin, Pakarinen kertoo.