Pari vuotta sitten heinolalainen Johanna Vuorinen oli kovan paikan edessä. Ylipainoa oli kertynyt reippaasti. Puntari näytti toistasataa kiloa.
Hän hakeutui lääkärille ja sai lähetteen lihavuusleikkaukseen.
Sitten alkoi pelottaa. Vuorinen mietti, onko päätös oikea vai sittenkin väärä.
- Mutta yhtään en kadu, hän sanoo nyt, puolitoista kuukautta leikkauksen jälkeen.
Kelataan aikaa takaisin Vuorisen nuoruuteen, josta kamppailu kilojen kanssa alkoi.
Ensimmäisen kerran hän päätti tiputtaa painoaan kuudennen luokan keväällä. Hän söi päivittäin koulussa yhden ainoan omenan ja kotona toisen. Paino putosi, mutta pian kilot palasivat, usein tuplana.
Aikuistumisen aikana sama toistui monet kerrat, kunnes mitta tuli täyteen.
Kävely teki kipeää, veriarvot huitelivat taivaissa ja kolesterolit huipussaan. Massaa oli niin paljon, ettei Vuorinen uskonut selviävänsä yksin ylimääräisten kilojen karistamisesta.
Lähete lihavuusleikkaukseen oli käänne kohti parempaa elämää.
Ruokarytmi meni uusiksi
Leikkausta piti odotella pari vuotta. Sinä aikana Johanna Vuorinen opetteli syömään säännöllisesti, kuudesti päivässä.
Ennen operaatiota kilojakin piti karistaa.
- Kuukautta ennen leikkausta piti laihduttaa vielä kymmenen kiloa. Aluksi ajattelin, etten ikinä pysty siihen. Päämäärä antoi ilmeisesti tahtoa, sillä en repsahtanut kertaakaan ja pudotin seitsemän kiloa.
Se riitti. Vuorinen leikattiin.
Häpeä piti neljän seinän sisällä
Elämä ennen lihavuusleikkausta oli hankalaa. Koska käveleminen sattui selkään, kotoa ei tehnyt mieli poistua.
- Ja sitten oli se häpeän tunne, kun oli niin paljon massaa. Olin varma, että ihmiset katsoivat minua. En ollut onnellinen enkä sinut itseni kanssa.
Nyt Johanna Vuorinen on kuin eri ihminen. Hänen olonsa on hyvä ja mieliala pirteä. Aivan kuin jaksaisikin vähän aiempaa paremmin.
- En ole enää kotihiiri. Suosittelen tätä ihan satasella muillekin.
Leikkauksen jälkeen olemus on pienentynyt tasaiseen tahtiin. Puolessatoista kuukaudessa kiloja on lähtenyt toistakymmentä.
Kohti normaalipainoa
Entiseen Vuorinen ei halua eikä voi palata. Leikkauksen jälkeen mahalaukkuun mahtuu ruokaa enää desi tai kaksi. Operaatiosta tullut kolmen viikon sairausloma kuluikin lähinnä syömisen opetteluun.
– Piti katsoa kellon kanssa, milloin ja mitä on viimeksi syönyt. Myös juominen on tärkeää. Nykyään syön esimerkiksi pari desiä keittoa. Jos ruoka on tuhtia, sitä menee vain desi. Huomaan kyllä, jos syön liikaa. Se ei ole kiva tunne.
Tulevaisuuteensa Johanna Vuorinen suhtautuu toiveikkaasti. Hän uskoo ja toivoo laihtuvansa pikkuhiljaa kohti normaalipainoa. Jos samalla kolesteroliarvot laskevat, se on plussaa.
– Odotan kevyempää ja energisempää tulevaisuutta. Ehkä joskus jaksan leikkiä lapsenlapsieni kanssa vielä paremmin.