Heinolalaiset Esa-Pekka Karvinen ja Heikki Niinimäki tekevät luontoretkiä yksin ja yhdessä. Usein mukana on isompikin porukka.
– Olemme vetäneet erilaisia retkiä ryhmille monen vuoden ajan. Olin juuri suomen kieltä ja kulttuuria kansalaisopistossa opiskelevan ryhmän kanssa luontoretkellä. Heikki toimi konsulttina, kertoo ryhmää vetävä Karvinen.
Heinolan Koskensaaressa liikkeellä olevat retkeläiset olivat nähneet muun muassa sisämaassa harvinaisen meriharakan.
– Se on täällä ensimmäisiä, jos ei ensimmäinen. Lahdessa on tietääkseni tehty yksi havainto, Karvinen toteaa.
Hyönteissyöjiä odotellaan
Kevät on erityisen hyvää aikaa lähteä luontoretkelle. Luonto on talven jälkeen heräilemässä, kasvit alkavat nousta ja linnunlaulu voimistuu päivä päivältä.
– Peippoja, järripeippoja, nauru- ja kalalokkeja on saapunut jo suurin joukoin. Siemensyöjistä kuullaan esimerkiksi peukaloista ja metsäkirvistä. Hyönteissyöjiä vielä odotellaan, miehet kertovat.
Linnut eivät konsertoi pelkästään ihmisen iloksi. Koiraat tavoittelevat laulullaan naaraiden suosiota.
– Ne viestittävät toisille koiraille, että pysykääpä kauempana ja korjatkaa siipenne muualle, Niinimäki kertoo.
Kaikille aisteille
Molempien miesten rakkaus luontoon on virinnyt jo lapsena ja lujittunut iän myötä.
– Olen katsellut luontoa ylii 60 vuotta enkä vieläkään voi sanoa tuntevani sitä, toteaa eläkkeelle biologin toimesta siirtynyt Heikki Niinimäki.
Luonnossa liikkujan kannattaa pitää kaikki aistit auki. Esimerkiksi linnut viestittävät olemassaolostaan muillakin tavoilla kuin laululla, jos vain osaa katsoa.
– Tässä metsikössä on metsäpolun varrella lahopuupökkelö, johon palokärki on hakannut isoja reikiä toukkia ravinnoksi etsiessään. Puun pirstoutuminen on selvä merkki siitä, Esa-Pekka Karvinen vinkkaa.
Kasvit hyvin tunteva Niinimäki saattaa napata matkan varrelta suuhunsa vaikka nuoria nokkosenversoja.
Syömäkuntoon versot saadaan Niinimäen mukaan siten, että niitä pyöritellään kämmenten välissä edestakaisin. Siten poltinkarvat irtoavat.
– Nämä ovat mahtavaa evästä, niissä on rautaa ja vaikka mitä hyviä vitamiineja, hän hehkuttaa suu nokkosia täynnä.
Luonnonsuojelutoiminnassa aktiivisesti mukana olevat kaverukset muistuttavat vielä metsässä liikkujan etiketistä.
– Jos metsässä on polku ja opastettu reitti, sillä kannattaa pysyä. Esimerkiksi täällä kasvustot vahvistuvat ja pysyvät kunnossa juuri siksi, että opastusta noudatetaan ja poluilla pysytään, Karvinen toteaa.