Moni keskustelija peräänkuuluttaa sitä, miksi työpaikoilla tarjotaan epäterveellisiä ja lihottavia syötäviä milloin minkäkin kissanristiäisten varjolla.
Nimimerkki Perimää on... lihomiseen kertoo tarjoavansa työkavereille lomapullat, koska ei kehtaa olla tarjoamatta. Silti hän toivoo, että tarjottavia olisi nykyistä vähemmän.
– Syy on hyvin itsekäs, mutta varmaan monelle tuttu: olen taipuvainen lihomaan. Herkut ja istumatyö ovat huono yhdistelmä. 30–100 henkilön työpaikassa kekkereitä ja synttäreitä riittää. Oma lisänsä rokkaan ovat jättimäiset suklaalevyt ja karkkipussit, joita työkaverit sinänsä ystävällisesti kantavat matkoista ja laivaristeilyiltä.
– Suklaat ja karkit väistän johdonmukaisesti, samoin kokouskeksit – mutta oikeasti, nykytyöpaikoilla ei herkutonta päivää ole! hän jatkaa.
Nimimerkki Lily kertoo, että hänen työpaikallaan ei ole tapana tarjota lomaherkkuja. Hänen mukaansa työntekijät eivät ehtisi muuta tehdäkään kuin syödä pullaa, jos jokainen tarjoaisi jotain lomalle jäädessään.
– Periaatteessa ihan kiva tapa, mutta ahdistun nykyään kollegoideni puolesta. Tuntuu, että yhtenään on jotain herkkuja tarjolla milloin mistäkin syystä, eikä tavallisena päivänäkään kahvitauolla pelkkä kahvin juominen enää riitä vaan nykyään pitää aina olla keksejä kahvin kanssa. Kaikilla kollegoillani on enemmän tai vähemmän ylimääräisiä kiloja. Tällä vauhdilla minustakin tulee ennen pitkää sellainen, nimimerkki Meitsi kirjoittaa.
Kirjoittamaton tapa
Osa nettikeskustelijoista pitää kuitenkin herkkujen tarjoamista työpaikalla mukavana perinteenä.
Esimerkiksi Miehet leipoo meillä -nimimerkki kertoo, että hänen firmassaan miehet ovat innostuneet tarjoilemaan leipomuksiaan.
– En ole vielä saanut aikaiseksi kuin ostettua joskus valmiin kakun synttäreitä varten tai kun lähden pois joltain osastolta. Mutta ihmeekseni nuoret miehet (olen miesvaltaisella alalla, paljon insinöörejä kollegoina) ovat nyt alkaneet kiinnostua leipomisesta. Nyt olen jo maistanut suklaakakkua ja omenatorttua.
– Voi kun meilläkin! Itse olen huono (ja laiska) leipomaan – vaikka naisena taito pitäisi kai osata – mutta kyllä kaupan tai lähileipomon pullat ovat aina kelvanneet. Mutta on kyllä totta, että joka työpaikalla on niitä ronkuajia, jotka eivät itse koskaan tarjoa mitään, mutta ensimmäisenä ovat toisten tarjoamisia syömässä, sanoo Insinööritär.
Nimimerkki Muistaja kertoo vievänsä loman alla töihin pullaa, pitkoja tai muita makeita syötäviä sen verran, kun arvelee porukkaan uppoavan.
– Tämä on meillä kirjoittamaton tapa. Ongelma on, kun useampi jää samaan aikaan lomalle ja kaikki tuovat paljon, siis liikaa. On aika pieni kuluerä vuodessa tarjota 10–20 eurolla jotain työkavereille. Kyllä sen edestä tulee syötyäkin.
– Tietenkin lomapullat, se on jo vanha perinne. Joku tarjoaa munkin, joku viinerit. Kolmas on leiponut suklaaneliöitä ja niin edelleen. Tulee ihan ähky, jos moni lähtee samaan aikaan, Minä-nimimerkki kirjoittaa.
Myös Iisa muistaa työkavereitaan, mutta ei suupaloilla. Kollegat voi huomioida muutenkin kuin tarjoamalla syötävää.
– Tuon kahvipöydälle kopioimani vitsin tai pilapiirroksen kevennykseksi raskaaseen kolmivuorotyöhön.