Nykyään laki antaa metsänomistajille mahdollisuuden korjata puita talteen tasaisesti ilman avohakkuita. Ennen viime vuodenvaihdetta niin sanottu jatkuva kasvatus oli mahdolllista vain kohteissa, joissa maiseman säilyttäminen vaati avohakkuiden välttämistä.
Metsänomistajat eivät ole kuitenkaan vielä juuri tarttuneet uuteen mahdollisuuteen. Pienaukkohakkuita ja poimintahakkuita on ilmoitettu tähän mennessä koko maassa noin 750 kappaletta, mikä ei ole prosenttiakaan kaikista hakkuista.
Esimerkiksi Hämeen alueella jatkuvaa metsän kasvatusta kokeillaan muutamissa kymmenissä kohteissa.
Avohakkuun välttäminen tuo tilille pienemmän potin kerralla, mutta säästää taimikon hoidolta ja siitä tulevilta kustannuksilta. Metsäkeskuksen johtava esittelijä Ilkka Koivisto arvelee, että suurin syy jatkuvaan kasvatukseen siirtymisessä on taimikoista aiheutuvan työmäärän välttäminen.
– Metsäkoulutuksissa on tullut kommentteja, että ei haluta jättää lapsille hoidettavia taimikoita, kun niissä on niin paljon töitä. Tietysti myös monessa paikassa aukkoa ei haluta maiseman takia.
Kumpi kannattaa, aukko vai poiminta?
Maallikko voi ajatella, että metsän pitäminen metsänä olisi hyväksi luonnon monimuotoisuudelle. Talousmetsä on kuitenkin aina talousmetsää, eikä eri metsänhoitomenetelmillä ole ainakaan kovin merkittävää eroa luontoarvojen säilymisen kannalta.
– Poimintahakkuukin on aika raju hakkuu ja työssä käytetään isoja koneita, sanoo Ilkka Koivisto.
Myöskään eri metsänhoitomenetelmien taloudellisista vaikutuksista ei ole vielä olemassa tarkkaa tietoa. Avohakkuu tuo kerralla isommat tulot metsänomistajalle, mutta pitkällä tähtäimellä metsätuloihin vaikuttaa moni asia.
– Talouslaskelmilla voi todistaa mustan valkoiseksi ja päin vastoin. Lopputulos riippuu metsänomistajista itsestään aika pitkälti. Tärkeää on esimerkiksi valita eri kasvatusmenetelmille sopivat metsät, sanoo Koivisto.
Avohakkuumenetelmään tottuneelta metsänomistajalta jatkuvaan kasvatukseen siityminen vaatii kokeilumieltä. Poimintahakkuu vaatii myös hakkuun suunnittelijalta ja metsäkoneen kuljettajalta enemmän kuin avohakkuu.
– Esimerkiksi pitää miettiä, miten ajo-urat menevät ja mitä puita sieltä poistetaan ja mitä jätetään.
Metsälaki muuttui viime vuodenvaihteessa. Lain on tarkoitus taata metsänomistajille mahdollisuus valita aiempaa vapaammin omiin metsiinsä sopivat metsänhoitomenetelmät.