Pääkaupunkiseudulta Savon mökille matkaava voi nykyään hurauttaa Heinolan ohi ajaen 120 kilometrin tuntivauhtia. Reilut parikymmentä vuotta sitten ei ollut moottoritietä eikä ohitustietä, vaan mökkiläiset joutuivat ajamaan Heinolan keskustan läpi.
Juhannuksen menoliikenne sekoitti pikkukaupungin keskustan kokonaan, mutta ruuhkia riitti normaalinakin kesäviikonloppuina. Heinola oli ruuhkien vuoksi maankuulu.
– 1980-luku oli hulluinta aikaa, ennen kuin ohitustie saatiin käyttöön. Silloin oli paljon vihaisia ihmisiä ja Heinola taisi olla kesäautoilijan kirosana, arvelee Heinolan kaupungin entinen kaupungininsinööri Mauno Laakso.
Läpiajoliikenne halkaisi Heinolan kahtia ja vaikeutti paikallisten liikkumista. Taksiautoilija Raimo Närvänen kiroilee vieläkin niitä aikoja muistellessaan.
– Kyllä se oli yhtä helvettiä, kun hesalaiset tulivat tukkimaan risteykset. Poikkittaisliikenne ei pelannut kaupungissa ollenkaan. Siellä puitiin nyrkkiä, näyteltiin keskisormea ja huudeltiin ikkunoista, Närvänen kuvaa ruuhkatunnelmia.
1980-luvun lopussa kaupungin läpiajaminen saattoi kesäruuhkassa viedä heinolalaiselta puolitoista tuntia. Liikenneruuhkien vuoksi osa heinolalaisista joutui viettämään jussia kuivin suin.
– Tunteita kuumensi ainakin se, etteivät heinolalaiset ehtineet Alkoon ennen sulkemisaikaa liikenteen jumiutumisen vuoksi, tietää Yleisradion entinen liikennetoimittaja Esko Riihelä.
Ruuhkaraportointia lentokoneesta
Lahdesta pohjoiseen mutkiteltiin ennen kapeaa tietä pitkin. Pahimmillaan Lahti – Heinola välin ajaminen saattoi kestää kesäruuhkassa kaksi tuntia.
– Vanha Heinolantie (tie 140) oli kapea ja liikenne jumittui aina, kun joku oli kääntymässä vasemmalle. Liikenne siis pysähtyi jokaikisen kääntyvän mökkeilijän vuoksi, koska ohituspaikkoja ja väistötilaa ei ollut, Riihelä selittää.
Tähtiniemen silta valmistui vuonna 1993, minkä jälkeen Heinolan keskustan pääsi kiertämään. Juhannusruuhkia seurattiin tarkasti Yleisradion Liikenneradiossa, jopa yläilmoista käsin.
– 1980-luvun lopussa tein Liikenneradioon suoria lähetyksiä lentokoneesta käsin. Raportoin Heinolan ruuhkista ensin nelostien yltä ja laulun aikana piti lentää nopeasti, että pääsin näkemään vitostien tilanteen, Riihelä muistelee.
Nykyään juhannusliikenne ruuhkautuu Heinolan Lusissa. Nelos- ja vitosteiden risteyksessä on ruuhkaa ainakin juhannuksen paluuliikenteessä, kun Jyväskylän ja Mikkelin suunnasta tulevat ahtautuvat yhdelle tielle.
Jonottajien munkit toivat markkoja
Kesäiset liikenneruuhkat toivat Heinolaan rahaa. 1970-luvulla huoltamoyrittäjänä keskustassa toiminut Pentti Andersson muistelee aikoja lämmöllä.
– Kauppa kyllä kävi kesäviikonloppuina. Moni tuli huilaamaan, kun ei jaksanut vain jonottaa. Silloin ihmiset ostivat muutakin kuin keskikaljaa, meni auton varaosia ja muuta, luettelee entinen Teboil-yrittäjä.
Ruuhkat innostivat muitakin yrittämään. Liikennetoimittaja muistaa 1970-luvun puolivälistä nuoret heinolalaiset, jotka tienasivat taskurahoja ruuhkassa.
– Muistan, että vähän ennen Heinolan keskustaa joukko nuoria myi autoilijoille jonossa munkkeja ja Trip-mehuja, Esko Riihelä toteaa.
Kesäruuhkat työllistivät Pentti Anderssonia myös pelastustehtävien vuoksi.
– Kerran esimerkiksi Siltakadulla sattui yhtä aikaa kolme peräänajoa. Jos tuli keikka keskussairaalaan Lahteen, ajoimme takaisin kiertoreittiä Urajärven kautta, koska siten säästimme aikaa, muistelee puolivakinaisena palokuntalaisenakin työskennellyt Pentti Andersson.
Ennen yksityisautoilun yleistymistä Heinolassa jonottivat linja-autot.
– 1960-luvulla matkailu vilkastui, mutta ihmiset kulkivat bussilla. Muistan, kuinka yhtenä helluntaina Savon suuntaan menijöitä oli kuskaamassa 36 bussia pelkästään yhtä linja-autovuoroa kohti. Meillä oli kova työ järjestellä tilaa bussien pysähdystä varten, muistelee Heinolan entinen kaupungininsinööri Mauno Laakso.