Hollolassa Vesijärven rantavesissä makaava vanha proomu heräsi eloon sosiaalisessa mediassa pari päivää sitten. Ihmiset kyselivät vanhan aavelaivan perään, ja lahonneesta aluksesta tuli hetkessä turistikohde.
Vesijärven pohjassa kiinni oleva laivavanhus sijaitsee Upilan leirikeskuksen liepeillä. Laivan huhutaan ajautuneen karille nykyiselle paikalleen jo 1950-luvulla.
– Seurakunta osti leirikeskuksen vuonna 1981, ja silloin laiva oli jo paikallaan. Ainakin yli 30 vuotta laiva on ollut näillä sijoillaan, kertoo leirikeskuksen johtaja Jari Rissanen.
Laivan alkuperä on kuitenkin jäänyt pimentoon. Rissanen kertoo kuulleensa tarinan vanhasta hinausproomusta, joka on ollut satamassa ja ajautunut rantaan myrskyisenä syysiltana.
– Eräs tarina väittää, että proomun osti yksityinen henkilö, joka lähti hinaamaan alusta mökkirantaansa. Tähän se sitten tyssäsi, Rissanen sanoo ja osoittaa rantakaislikkoa.
Kansi kasvaa koivuja
Muutamia kymmeniä metrejä pitkä proomu on lähes kauttaaltaan lahonnut. Katto on rysähtänyt alas ja päivänvalo paistaa monesta reiästä sisään proomuun, jonka lastina on enää Vesijärven vettä.
Kannella kasvaa koivuja, mutta kaisla ei sentään ole tunkenut pohjasta läpi. Keulasta roikkuu johtoja.
– Keskiosassa näkyvät olleen jopa saunatilat? Sisällä on kaminakin. Kun kävin täällä ensimmäisen kerran vuonna 1996, paikka näytti aivan saunalta. Silloin katto ei ollut vielä romahtanut ja laudoitus oli paremmassa kunnossa.
Rissanen epäilee hylyn olleen tukkilaivojen hinauskäytössä työmiesten vapaa-ajan paikkana.
– Käymme täällä lasten kanssa talviaikaan retkellä. Turvallisuussyistä ketään ei päästetä sisään. Vaikka jäljellä on rautakehikko, laudat ovat silti lahoja.
Rekistereissä toista tuhatta hylkyä
Suomessa Museovirasto suojelee kulttuuriperintöä ja kokoaa tietoa myös vedenalaisesta perinnöstä. Museovirastolla tai sen yhteistyökumppanilla Päijät-Hämeen maakuntamuseolla ei ole tietoa Hollolan proomun historiasta tai kohtalosta.
– Tietoja kohteista saadaan viranomaisilta. Meillä ei kuitenkaan ole kattavaa tietoa Suomen kaikista vesistöistä. Tuskin sellaiseen tilanteeseen päästäkään, arvioi Museovirastossa vedenalaisen kulttuuriperinnön parissa työskentelevä Maija Matikka.
Museoviraston kohteista yli 100 vuotta sitten uponneet laivat ovat lain mukaan rauhoitettuja. Hollolan proomu ei kuulu niihin yli 1 400:ään hylkyyn, jotka ovat Suomessa saaneet rauhoitetun hylyn leiman.
Alus ei ole maan ainoa pintahylky, mutta tapauksia on Matikan mukaan vähän.
– Hollolan hylyllä voi olla paikallista ja alueellista kiinnostavuutta, mutta rauhoitettu muinaisjäännös se ei ole. Hylky edustaa vesiliikenteen kulkuneuvomuotoa, jota ei aivan samanlaisena ole enää olemassa. On hyvä, että tästä kohteesta on nyt ainakin joitakin valokuvia olemassa.
Matkamuistojen ottaminen on kyseenalaista
Rautakaarille tehtyjä proomuja alettiin rakentaa 1800-luvun lopussa ja niitä rakennettiin vielä 1950-luvulla.
Matikka arvioi proomun jääneen käytön jälkeen autioksi 1960-luvun aikana. Vääksyn kanava Asikkalassa avattiin vuonna 1871, ja sen jälkeen höyrylaivat hinasivat proomuja pohjoisesta Vesijärvelle.
– Nykyään laivaa tuskin saa hylätä mihin sattuu, mutta luulen, että 60-luvulla tällaisia asioita ei kauheasti seurattu.
Turisteille Matikka antaa ohjeeksi, ettei pintahylyn sisään kannata sukeltaa, sillä se saattaa olla vaarallista. Tämän lisäksi vierailut laivan sisällä saattavat vahingoittaa kohdetta.
– Jos kohdetta mennään katsomaan, on syytä noudattaa hyviä tapoja eikä kenenkään kotirauhaa saa rikkoa. Kannattaa myös miettiä, onko hylystä järkevää ottaa matkamuistoja. Muutkin vierailijat saattavat haluta iloita hylystä.
Kummitustarinoihin vettä myllyyn
Lahden seudun viranomaisille proomu on mysteeri. Hämeen ely-keskus ja Hollolan rakennusvalvonta kuulevat proomusta ensimmäistä kertaa toimittajalta.
– Tiekunnan kokouksessa keväällä proomua sivuttiin. Kaikki ihmettelivät, kenen vastuulla ja kenen proomu se on, kertoo leirikeskuksen vastaava Rissanen.
Leirinuotiolla niemen kärjessä huhut laivan kummituksista leviävät vauhdilla, ja ohjaajat heittävät vettä myllyyn.
Rissanen maalailee, että yömyöhällä Vesijärven pinta ja proomun kansi peittyvät varjoista. Mielikuvitus lähtee väkisinkin laukkaamaan.
Kukaan ei kuitenkaan vastaa, kun toimittaja huhuilee merirosvolaivaksikin kutsuttuun hylkyyn.