Olen sanonut monia kertoja ”minä rakastan sinua” toiselle ihmiselle, mutta olen aina samaan aikaan ihmetellyt mitä sanomani täsmälleen ottaen tarkoittaa. Asia on vaivannut minua, sillä kaikki muut tuntuvat kyllä tietävän, mitä nuo sanat merkitsevät.
Näennäisestä yleistajuisuudestaan huolimatta voisi kuitenkin ajatella, että eri ihmiset tarkoittavat tuolla rakkauden kliseellä hyvinkin erilaisia asioita. Toinen sanoo sen lämmöllä useammalle kumppanilleen ja joku toinen vain yhdelle ja ainoalle koko elämänsä aikana. Noiden sanojen vastineeksi myös todennäköisesti odotetaan hyvinkin erilaisia asioita ja tekoja.
”Minä rakastan sinua” on useimmiten todella vahvoilla merkityssisällöillä ladattu lause. Parisuhteessa sen sanomisesta tulee kuitenkin helposti vain asiaankuuluva tapa. Olenkin usein yrittänyt ratkaista saman toistamisen ongelman miettimällä miten voisin ilmaista tunteeni omin sanoin.
Minulle rakastamisen ääneen sanominen tarkoittaa sitä, että luotan toiseen, koen oloni turvalliseksi hänen seurassaan ja haluan jakaa ajatukseni ja tunteeni hänen kanssaan. Kyse on siis varsin hiljaisista ja pitkäjänteisistä kokemuksista. Mutta yleensä juuri sillä hetkellä kun koen tarvetta sanoa nuo sanat, tunnen voimakasta elossa olemisen riemua ja päihdyttävää onnellisuutta.
Toisin sanoen haluan sanoa rakastavani usein juuri silloin kun jaan toisen ihmisen kanssa jotain ainutkertaista tai kun olen juuri saanut orgasmin.
Rakkauden tunne ilmenee minulle voimakkaimmin ohikiitävissä hetkissä, mutta ne merkitykset, jotka annan rakastamiselle liittyvät kuitenkin nimenomaan pitkäjänteiseen luottamuksen rakentamiseen.
Onko lause ”minä rakastan sinua” varattava vain ja ainoastaan puolisolle pitkässä parisuhteessa vai voiko sen sanoa myös ystävälle, jonka kanssa kokee syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta juuri sillä hetkellä? Tarkoittaako sen sanominen aina laajempaa kokonaisuutta vai saako sillä ilmaista toiselle myös todella hetkellistä tunnetta?
Omien tunteiden ilmaisemisessa toisille tuntuu aina olevan suuri väärinymmärretyksi tulemisen riski. Ystäväni voi tulkita minut todella väärin jos impulsiivisesti sanon rakastavani häntä sen sijaan, että tyytyisin sanomaan, että olipa todella mukava vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan. Siksi usein valitsenkin mieluummin laimeamman ilmaisun omille tunteilleni kuin mitä niiden todellisen voimakkuuden kuvaaminen vaatisi.
Ylipäätänsä omien tunteiden pukeminen sanoiksi on vaikeaa. Siksi onkin usein helpointa turvautua näennäisesti yleistajuisiin sanontoihin sen sijaan, että yrittäisin löytää omat sanat hämmentävän sisäisen kokemusmaailman kuvaamiseen.
